Minulle polkupyörä ei ole ensisijaisesti liikunta- tai harrastus-, vaan liikenneväline. Ajan sillä työmatkani ja liikun sillä muutenkin kaikki 1-10 km ja osan pitemmistäkin matkoista. Tosin haaveilen ensi kesänä muuttavani sen myös harrastusvälineeksi, tai pikemminkin hankkivani myös harrastusvälineen, ikioman kilpapyörän. Täällä Itä-Uudellamaalla on paljon mutkaisten maanteiden päissä olevia kyliä minulta käymättä.
Porvoossa on joukkoliikenne niin hajanaista ja harvaa, että polkupyöräily on hyveeksi muuttunut välttämättömyys.
Asun kerrostalossa, jossa ei ole pyöräkellaria, joten kaikki pyörät ovat kesät talvet pyörätelineissä. Pyörätelineet on sijoitettu porttikongiin, joka antaa sentään melko hyvän ruostumissuojan syystalven tuiskuilta.
Missä sitten mättää? Osa pyöristä on ilmiselvästi hylättyjä raatoja, jotka eivät kelpaisi edes murtovarkaan pakovälineeksi, mutta osa on tarkoitettu kesäiseen satunnaispyöräilyyn. Kaikki kunnia sille, mutta näille pyörille pitäisi olla pyöräkellari. Tämä vapauttaisi osan talvella turhista pyörätelinepaikoista, ja lisää vapautuisi jos romupyörät kärrättäisiin pois. Nyt ympärivuotisen pyöräilijän hyötyajoneuvo on säiden armoilla, sen lukko jäätyy, ketjut ruostuvat ja satula kastuu.
Vetoan siis kaikkiin satunnais-, harraste- ja kesäpyöräilijöihin: laittakaa pyöränne pyöräkellariin, jos sellainen on. Vetoan myös kaikkiin muuttajiin: älkää jättäkö niitä romujanne toisten riesoiksi. Tai kukaan muukaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti