Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

17.8.2009

Feministit sahaavat itseään jalkaan

Ensimmäisen sukupolven feministeillä oli paljon tehtävää, alkaen naisten äänioikeudesta ja mahdollisuudesta käydä töissä. Maailma ei tietenkään ole edelleenkään valmis, ja monin paikoin naiset edelleenkin kärsivät ikiaikaisen rakenteellisen sorron pystyttämistä esteistä, jotka tietenkin ovat miesten aikaansaannoksia.

Uudemman sukupolven feministien tavoitteet on helppo useimpien miestenkin jakaa, ja ensimmäisen sukupolven feministien aikaansaannokset hyödyttävät miehiäkin. Näitä ovat esimerkiksi päivähoito ja samapalkkaisuuden tavoite. Nämä, sukupuolten tasa-arvoa hyödyttävät saavutukset ovat toisen sukupolven feministien lähtökohtia, jo saavutettuja etuja, joista kannattaa pitää kiinni, myös miesten edun nimissä. Ylipäätään tasa-arvo- ja sukupuolinäkökulman huomioiminen on feminismin ansiota.

Miehet ovat naisia ”heikompi” sukupolvi esimerkiksi sosiaali- ja lastenhoitopalveluiden asiakkaina; samaten heidät yleensä katsotaan toisen luokan huoltajiksi. Ilman naisliikettä ei olisi miesasialiikettäkään, joka pyrkii kiinnittämään huomiota näihin epäkohtiin.

Toisen sukupolven feministit käyttävät kuitenkin edelleenkin ensimmäisen polven feministeiltä perittyä käsitteistöä: silloin, kun heidän pitäisi puhua tasa-arvosta, he edelleenkin puhuvat feminismistä. Vaikka päivitetty feminismi, versio 2.0 ajaisikin sukupuolten tasa-arvoa ensisijaisesti, niin tällöin pitäisi myös käyttää termiä tasa-arvo feminismin sijaan.

Feministit tietävät, että maailma ei ole valmis, vaan paljon on vielä tehtävää sekä rakenteiden, tietoisuuden että asenteiden uudistamisessa. Suurin osa ihmisistä ei olekaan feministien kanssa samalla käsitteellisellä aaltopituudella; tämän vuoksi olisikin selkeämpää ajaa tasa-arvoa kuin ”sukupuolinäkökulman huomioimista”. Jos feministit olisivat valmiita kommunikoimaan sellaisella terminologialla, jonka useimmat ymmärtäisivät, niin heidän tavoitteidensa edistäminenkin olisi paljon helpompaa. Lisäksi feministeiltä toivoisi osallistumista yhteiskunnalliseen keskusteluun, ei vain keskinäistä kädenvääntöä siitä, millä sytytysaineella rintaliivit tulisi polttaa, tai tulisiko niitä ylipäätään käyttää. Keskinäiseen riitelyyn ei kannata tuhlata paukkuja.

Feministien on helppo lytätä tämäkin puheenvuoro sillä, että helppohan minun on miehenä vähätellä tytöttelemällä naisliikettä ja rummuttaa miehistä hyväveliverkosto-kulttuuria. Kuitenkaan enemmän tai vähemmän valistumattomien miesten lyttääminen ei vie mitään eteenpäin. Meidän kanssa kannattaisi käydä dialogia. Siis suomeksi, jutella, jos emme ymmärrä, mitä dialogi tarkoittaa.

1 kommentti:

mies.asia kirjoitti...

Omien kokemuksieni mukaan dialogin aikaan saaminen feministien kanssa ei ole helppoa.

Jo se, että tunnustautuu feministiksi tuntuu selvästi lisäävän ideologisen suhtautumisen todennäköisyyttä ja hurahtamista naistutkimuksen suohon. Valtavirran ajattelussakin on vahvasti mukana se, että vain naisilla voi edes olla tasa-arvo-ongelmia. Median valta ajattelun muokkaamisessa on melkoinen, eikä pidä unohtaa sukupuolirooleja, jotka rajoittavat helposti miesten tasa-arvosta keskustelua.

Tasapuolisen ja rehellisen keskusteluyhteyden avaaminen ei ole helppoa, kun toinen on sitä mieltä, että kaikkivoipa patriarkaatti sortaa naisia.

Toisaalta tulee muistaa, että olemassa on myös tasa-arvoa todella kannattavia naisia, jotka eivät lähde ajattelussaan uhripositiosta, vaan kykenevät näkemään asioiden molemmat puolet. Tämä tosin tuntuu olevan valitettavan harvinaista.

-- http://mies.asia