Urheilumeriittini

En ole juurikaan kilpailuhenkinen ihminen, ainakaan urheilussa. Sitäpaitsi olin systemaattinen epäliikkuja aina kaksikymppiseksi asti, ja vierastanut menestyjiä. Olen yleensä pienemmän puolella kaikessa, etenkin urheilussa. En kuitenkaan elä niinkuin opetan, sillä olen minäkin menestynyt urheilussa, kuten allaoleva lista osoittaa:

- Etelä-Kaarelan lukion koripallomestaruus 1988 (vai oliko se 1989?)
- 570 metrin juoksun epävirallinen maailmanennätys v. 1991 (1 min. 48 s.)
- Santahaminan huoltopatterin pöytätennisturnauksen viimeinen sija 1991
- Kannelmäen ympärijuoksun 25. sija vuonna 1992
- Suomen ensimmäisen koripallon NBA-ammattilaisen aviopuolison tutorina 1995
- Franzenian alastiympärijuoksun voitto v. 1996
- Opiskelijoiden SM-maratonin 19.sija v. 1999
- Pelaaminen samalla puolella polttarijalkapalloilussa miehen kanssa, joka on pelannut Lothar Matthäusta ja Didier Deschampsia vastaan
- Holmenkoll-stafettin miesenemmistöisten joukkueiden yritysjoukkuesarjan 222.sija v. 2009
- Supportercupissa (jalkapallon englantilaisjoukkueiden kannattajajoukkueiden cup-kilpailu) Scandinavian Hammersin joukkueessa Chelsean kakkosjoukkuetta voittamassa 2-1 v. 2009
- Pääkaupunkijuoksun joukkuekilpailussa 26. tila v. 2010
- Vihreiden kesäolympialaisten 800 metrin juoksussa epävirallisesti n. kolmas tila v. 2010

Minä - Wayne Rooneyt 0-8

Pelasin viime viikonloppuna elämäni ensimmäiset kolme jalkapallo-ottelua. Vastassa olivat Chelsea, Leeds ja Manchester United. Olin kaikissa otteluissa avauskokoonpanossa, useimmiten vasempana laitapakkina tai laitakeskikentällä, mutta paikkasin tarpeen mukaan myös oikeaa laitapakkia ja vasemmanpuoleista topparia. Chelsean voitimme 2-1, Leedsille hävisimme 0-2, ja Manchester United koulutti meitä 6-0, 7-0 tai 8-0. En oikein tiedä, kun pääsi tuo kontrolli pettämään viidennen maalin jälkeen. No, jos Manulla on kentällä Roy Keane, Nistelrooij ja monta Wayne Rooneyta, se ei jätä mitään mahdollisuuksia.

Monta Rooneyta? Miten se on mahdollista? Kyse oli jo 20.kerran pelatusta Supportercupista, jossa englantilaisten jalkapallojoukkueiden kannattajien muodostamat joukkueet pelaavat. Nyt mukana oli 44 joukkuetta, ja loppuun saakka selviytyivät Blackburn ja Tottenham, joista jälkimmäinen voitti (***le!) Turnauksen historian menestyksekkäin joukkue ei kuitenkaan ole ManU, Arse tai Pool vaan - Exeter. Alun alkaen opiskelijahuumorina lähteneestä porukasta, joka halusi perustaa jalkapallojengin, on kuitenkin kasvanut kultti. Ehkä Exeterin fanit pelaavat jopa paremmin kuin alkuperäinen Exeter...

Turnauksen jälkeen pidettiin jatkot Terje Eckhoffin takapihalla, jonne puutarhajuhlat olivat siirtyneet aikaisemman siirtolapuutarhan sijaan.

Chelsea-ottelun tiimellyksestä. Itse olin vetäytynyt vaihtopenkille.


Kannustusjoukkomme. Forever blowing Bubbles!


Chelsea vastaan Manulla oli varaa jättää näin monta Rooneyta penkille.




Kolme miestä ja pokaali. Keskellä klubin perustaja Stein Olsen.


Terjen pihajatkoilla. Vasemmalla Terje itse, ja farkkutakissa maalivahtimme Erik Dammen, joukkueemme lyhin mies.


Kolme legendaa: Bjørn Arne Smestad, Alex Nielsen ja vuoden kannattajana palkittava Atle Husom.

Zola ottaa tahtipuikon Itä-Lontoossa

Parmassa ja Chelsessa suuruutensa luonut Gianfranco Zola aloittaa West Hamin managerina. Aiemmin Italian alle 21-vuotiaiden maajoukkuetta aloittanut Zola tuli tunnetuksi arvaamattomana ja taitavana vapaapotkuspesialistina, oman aikansa Chelsean vastineena Jari Litmaselle. Toivottavasti Zolan tyyli managerina kantaa samaa kauniin pelin leimaa kuin mitä hän edusti pelaajana, West Hamin tradition mukaisesti.