Musiikkitalon voisi nimetä uudelleen Paavo Berglund-taloksi
Musiikkitalo on aivan liian persoonaton ja steriili nimi konserttipaikalle. Mistä saisimme sille uuden nimen?
Sibelius on
suomalaisen musiikkielämän tärkein nimi. Sibeliustalo on kuitenkin jo Lahdessa. Ehdotan Helsingin Musiikkitalon uudelleennimeämistä Paavo
Berglund-taloksi. Se on helppo kääntää Paavo Berglund Halliksi.
Nimi
olisi monessakin mielessä osuva: tammikuussa kuollut Berglund oli
syntyperäinen helsinkiläinen, joka jätti unohtumattomat jälkensä
helsinkiläiseen musiikkielämään. Berglundin osuus helsinkiläisten
orkestereiden kehittäjänä on ollut aivan keskeinen, ja Berglund joutui tekemään työnsä usein akustisesti kelvottomissa olosuhteissa.
Kun Musiikkitaloa ei enää voida nimetä Sibeliustaloksi,
Berglundista saadaan myös oiva linkki Sibeliukseen; Berglundiahan pidetään
tavallisesti kaikkein autorisoiduimpana säveltäjämestarimme tulkkina.
Hän levytti Sibeliuksen sinfoniat kolmasti, ja Berglundin partituureja
tutkivat nykykapellimestaritkin.
Musiikkitalon nimeäminen uudelleen olisi hyvä tapa muistaa
Berglundin elämäntyötä.
Michael Perukangas
Kirjoitus julkaistiin Hesarin mielipideosastolla tänä aamuna, mutta minut oli erheellisesti nimetty helsinkiläiseksi.
Paavo Berglundin muistokirjoitukseni voi lukea allaolevasta linkistä:
http://perukangas.blogspot.fi/2012/01/paavon-muistolle.html
Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paavo Berglund. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Paavo Berglund. Näytä kaikki tekstit
21.11.2012
26.1.2012
Paavon muistolle
Saimme nyt parhailla käytävissä presidentinvaaleissakin jättää hyvästit Paavolle, peräti kolmin kappalein ensimmäisen kierroksen jälkeen. Nyt ei kuitenkaan ole kyse kenestäkään heistä, vaan suomalaisten kapellimestareiden grand old manista, yhdestä suurimmasta suomalaismuusikosta, Paavo Berglundista, joka kuoli eilen kotonaan.
Kuulin Paavoa livenä vain kerran, 90-luvun puolivälissä silloin vielä uudessa Oopperassa johtamassa Brucknerin yhdeksättä sinfoniaa. Kokemus oli vaikuttava, ja Paavon auktoriteetti ehdoton.
Paavo on tietysti tunnettu Sibeliuksen sinfonioista, yleensäkin Sibasta. Minulta löytyy Paavon Helsingin kaupunginorkesterin kanssa tehty kokonaislevytys sinfonioista, mukaanlukien Kullervo lp-levyillä ja kaksi kolmesta Euroopan kamariorkesterin kanssa tehdystä kuulaasta kokonaislevytyksen levystä. Lisäksi hänen 60-luvun lopulla Helsingin kaupunginorkesterin kanssa tekemänsä Tapiola on definitiivinen. Berglundin näkemys Sibeliuksesta hallitsee suomalaista Sibelius-äänimaisemaa viimeisen 50 vuoden ajalta.
Berglund piti Hesarin 80-vuotisjuhlahaastattelussaan ehkä parhaimpana levytyksenään Statskapelle Dresdenin kanssa tehtyä Smetanan Isänmaata. Hänen kanssaan on helppo olla samaa mieltä: tämä yksi maailman kaunissointisimmista ja orgaanisimmista orkestereista saa Smetanan virtaamaan, kukkimaan ja sykkimään elämää.
Maestron viimeiseksi konsertiksi jäi kesäkuussa 2007 pidetty konsertti Pariisin radion filharmonikkoja. Vasta nyt hän oli tyytyväinen Sibeliuksen neljänteensä. Berglund yritti vielä pari kertaa paluuta lavoille, mutta terveys ei enää sallinut. Lepää rauhassa, Paavo!
J.K. 11.2.2012: Katsoin tänään Teemalta nauhoitetun Paavo Berglundin johtaman konsertin, sen saman, jossa hän johti Brucknerin yhdeksännen. Konsertti oli vieläkin hienompi kuin muistin. En muista RSO:n juuri ikinä jos koskaan soivan niin komeasti. Mutta oli Berglundin tulkintakin syöpynyt paikka paikoin ihmeellisen hyvin soivaan muistiini.
Kuulin Paavoa livenä vain kerran, 90-luvun puolivälissä silloin vielä uudessa Oopperassa johtamassa Brucknerin yhdeksättä sinfoniaa. Kokemus oli vaikuttava, ja Paavon auktoriteetti ehdoton.
Paavo on tietysti tunnettu Sibeliuksen sinfonioista, yleensäkin Sibasta. Minulta löytyy Paavon Helsingin kaupunginorkesterin kanssa tehty kokonaislevytys sinfonioista, mukaanlukien Kullervo lp-levyillä ja kaksi kolmesta Euroopan kamariorkesterin kanssa tehdystä kuulaasta kokonaislevytyksen levystä. Lisäksi hänen 60-luvun lopulla Helsingin kaupunginorkesterin kanssa tekemänsä Tapiola on definitiivinen. Berglundin näkemys Sibeliuksesta hallitsee suomalaista Sibelius-äänimaisemaa viimeisen 50 vuoden ajalta.
Berglund piti Hesarin 80-vuotisjuhlahaastattelussaan ehkä parhaimpana levytyksenään Statskapelle Dresdenin kanssa tehtyä Smetanan Isänmaata. Hänen kanssaan on helppo olla samaa mieltä: tämä yksi maailman kaunissointisimmista ja orgaanisimmista orkestereista saa Smetanan virtaamaan, kukkimaan ja sykkimään elämää.
Maestron viimeiseksi konsertiksi jäi kesäkuussa 2007 pidetty konsertti Pariisin radion filharmonikkoja. Vasta nyt hän oli tyytyväinen Sibeliuksen neljänteensä. Berglund yritti vielä pari kertaa paluuta lavoille, mutta terveys ei enää sallinut. Lepää rauhassa, Paavo!
J.K. 11.2.2012: Katsoin tänään Teemalta nauhoitetun Paavo Berglundin johtaman konsertin, sen saman, jossa hän johti Brucknerin yhdeksännen. Konsertti oli vieläkin hienompi kuin muistin. En muista RSO:n juuri ikinä jos koskaan soivan niin komeasti. Mutta oli Berglundin tulkintakin syöpynyt paikka paikoin ihmeellisen hyvin soivaan muistiini.
Tunnisteet:
Bruckner,
Jean Sibelius,
Paavo Berglund
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)