Keskuspuisto-blogini muuttuu arkistoksi

Asuessani Talinrannassa, päätin kerran lähteä lenkille Helsingin Keskuspuistoon. Tuolloin heti saavuttuani Keskuspuistoon, näin käytännössä sen porteilla, pari vuotta aikaisemmin vahvistettuun yleiskaavaan sujautetusta Lääkärinkadun nk. kaupunkivilla-alueesta. Huolestuneena otin yhteyttä Helsingin kaupunkisuunnitteluvirastoon, ja kuten blogiani ja toimintaani vähänkin tiiviimmin seuranneet tietävät, loppu on historiaa. Tästä sattumuksesta lähti monimuotoinen aktivoitumiseni kansalaisena; sain kutsun kaavoitustilaisuuteen Meilahden koululle, jossa laitoin liikkeelle nimilistan, jonka pohjalle perustettiin sähköpostilista ja vähän ajan päästä Keskuspuisto-blogi.

Blogin perustamisesta on nyt 8 vuotta, ja alussa blogi toimi samalta pohjalta syntyneen Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeen tiedotuskanavana ja tietovarastona. Nyt kun jo useita vuosia kansalaisliikettä vähän sivusta seuranneena olen voinut tyydytyksellä havaita sen kasvaneen, aikuistuneen ja pärjäävän omillaan, siirrän blogini kansalaisliikkeen arkistoksi, jota en enää aktiivisesti päivitä. Eivät he enää ole blogini varassa, onneksi. Jos ovat koskaan olleetkaan, vaikka pari aktiivia tällaista legendakulttia onkin pitänyt yllä.

Tästä eteenpäin Keskuspuistoa koskevat kannanottoni ja tiedottamiseni tapahtuvat Facebookissa löytyvän Keskuspuisto-ryhmän kautta (tällä hetkellä 134 jäsentä ja määrä kasvaa tasaisesti) ja henkilökohtaisen blogini kautta. Syyt tähän tiedotukselliseen linjanmuutokseen ovat se, että näin tieto tavoittaa suuremman joukon ihmisiä, ja toisena ovat tekniset syyt: Keskuspuisto-blogin tekninen pohja on sen verran muuttunut, että se ei enää ole kovin lukijaystävällinen.

Kiitos kaikille tähän saakka mukanaolleille! Tavataan Facebook-ryhmässä, tässä henkilökohtaisessa blogissani tai jokavuotuisissa Metsän joulurauhan julistuksissa Laaksossa, heti Urheilukadun päässä! Henkilökohtaisesta blogistani Keskuspuistoa sivuavat bloggaukset - niitä on tällä hetkellä 90 - löytää oikean sivupalkin alalaidassa olevasta asiasanahakemistosta.

Facebook-ryhmään pääsee klikkaamalla tämän bloggauksen linkkiä.

Joulutunnelmia Keskuspuistossa

Helsingin Keskuspuistossa, aivan Laakson sairaalan pohjoispuolella, Urheilukadusta pohjoiseen lähtevän polun varrella olevilla kallioilla rauhoituttiin viettämään joulua jo 8. peräkkäisen kerran. Itse olen jäänyt tuosta oman jouluni tärkeimmästä yksittäisestä perinteestä vain kahdesti, 2007 ja 2009 ollessani Norjassa. Nyt tulin Keskuspuistoon varta vasten Porvoosta, kuten viime vuonnakin. Oli mieltä lämmittävää nähdä Keskuspuistossa taas niin monia kymmeniä kasvoja, joista moni vuosien aikana on tullut tutuiksi ja kovin rakkaiksi.

Nyt kerrottiin, että uusin versio Lääkärinkadun suunnitelmasta on siirtänyt luksusvilla-asuinalueen parisensataa metriä itään aikaisemmin aiotusta paikasta. Nyt talot eivät enää veisi metsää mennessään ja räjäyttäisi yleviä kallioita, vaan nyt menisivät Laakson yötyöläisten ja keikkalaisten ja potilaiden omaisten parkkipaikat. Ei tule onnistumaan. Laakson sairaala tulee stoppaamaan tuon hankkeen. Eikä niitä parkkipaikkoja oikein maankaan alle saa kun siellä on Pelastuslaitoksen tiloja ja väestönsuoja.

Paikalle saapuneille kertoi Rakennusviraston Tiina Saukkonen, että asukkaiden mielipide on Keskuspuiston suunnittelussa erittäin tärkeä ja että sitä halutaan kuunnella. Hienoa! Sitten voitaisiinkin aloittaa julistamalla Laakson alue pysyväisesti virkistysalueeksi, joka osana Keskuspuistoa ansaitsee kansallisen kaupunkipuiston statuksen.

Soihtu kutsuu Keskuspuistoon. Tästä se alkaa.

Järjestäjiä hetken ennen h-hetkeä. Kohta tulevat glögi, mehu, piparit ja pastori.

Näkymä tapahtumapaikalta Urheilukadun suuntaan.

Kauneimmat joululaulut täyttivät 40 vuotta. Täällä niitä laulettiin 8.kerran.

Keskuspuistoon sytytetään tulet joulutapahtuman ajaksi. Keskuspuiston ystävien sieluissa palaa ikuinen tuli, joka ei sammu.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

Metsän joulutapahtuma 100-vuotiaassa Keskuspuistossa ti 18.12.

Perinteinen Metsän joulutapahtuma järjestetään tänä vuonna ti 18.12. 2012 kello 18-19 Helsingin Keskuspuistossa Lääkärinkadun varrella Mannerheimintie 71:n takana.

Järjestäjinä Helsingin Keskuspuiston puolesta ry., Meilahden seurakunta ja vapaa kansalaisliike Ei enää palaakaan Keskuspuistosta.

Tilaisuuden avaa järjestöneuvos Mauri Helovirta. Meilahden kirkkoherra Hannu Ronimus juontaa ja pitää puheen.Toimittaja Jussi Vapaasalo kertoo uutta tietoa puistoon suunnitellun kerrostalohankkeen nykytilanteesta. Rakennusviraston metsänhoitaja Tiina Saukkonen kertoo Keskuspuiston metsän kehittämisestä.

Myös joulupukki piipahtaa. Vapaa pääsy.

Lisätietoja Jussi Vapaasalo,040 966 5101 jussi.vapaasalo@kolumbus.fi


TAUSTATIETOJA

Paras paikka saada tietoja ns. Lääkärinkadun puiston rakennushankkeesta on alueen Grand Young Manin Michael Perukankaan ylläpitämä webbisivusto http://keskuspuisto.blogspot.com. seuran Michaeliin on hyvin vaikea saada puhelinyhteyttä päivisin, mutta hänen sähköpostiosoitteensa on furttis@hotmail.com

Erityisen asiaan liittyviä paljon tietoja blogin osassa Lokakuu 2008 (http://keskuspuisto.blogspot.com), mm. Helsinki-Seuran ja Helsingin kaupunkisuunnitteluseuran (nyk. Metropoliseuran) kannanotot puiston puolesta ja (minun tulkintani mukaan) viittauksineen mahdolliseen suunnittelutaktiseen viivyttelyyn, jota ehkä on harrastettu ja harrastetaan muissakin hankkeissa : Siis on blogin osassa lokakuulta: 2008 .
 
Kaupunkisuunnitteluvirastolta on hankkeen keskeneräisyyden vuoksi myös hyvin vaikea saada selkeää kuvaa Lääkärinkadun alueen rakennushankkeen nykytilanteesta. Vuorovaikutussuunnittelija Juha-Pekka Turunen (09 310 37 403) sanoi marraskuussa, että ensin on ratkaistava joitakin maanalaisia tiloja koskevia asioita ja vasta sen jälkeen voidaan päättää maanpäällisistä rakennuskysymyksistä. Myöhemmin hän kuitenkin arveli, että asukkaille voidaan ehkä maaliskuussa esittää jokin suunnitelmaluonnos.
 
Näin on kuitenkin ollut koko ajan vuoden 2005 jälkeen: ratkaisu on aina lykkääntynyt. Rakentamisen painopisteen on kuitenkin jo jonkin aikaan kerrottu siirtyneen kohti Lääkärinkadun itäpäätä.

Metsän joulutapahtumassa on joulunviettoon valmistautumisen lisäksi siis kyse kaupunkisuunnitteluviraston aikomuksesta rakentaa korkeatasoisia kovan rahan kerrostaloja, ns. kaupunkivilloja - Lääkärinkadun ja Mannerheimintie 71 - 79:n rajaamalle alueelle. Suunnitelmaa on kansalaisten kiivaan vastustuksen vuoksi supistettu, mutta se on edelleen voimassa ja sisältynee vuoden 2012 kaavoituskatsaukseen.

Tänä vuonna Metsän joulutapahtuma on erityisen merkittävä, sillä on kulunut 100 vuotta siitä kun Helsingin Keskuspuiston luoja, kaupunginarkkitehti Bertel Jung lausui seuraavat sanat vuonna 1911 valmistuneen osayleiskaavansa merkityksestä ja noudattamisesta: "Lopuksi haluaisin tuoda esille sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- tai sairaala-alueiksi".

Poliitikot ja virkamiehet ovat puheissa, kirjoituksissa ja lausunnoissa jatkuvasti tähdentäneet Keskuspuiston merkitystä ja "pyhyyttä", mutta silti puistoa on jatkuvasti nakerrettu. Taistelu puiston suojelemiseksi onkin jatkunut 33 vuotta.

Lääkärinkadun puiston suojelun alullepanija ja Grand Old Man agronomi Vilho Ikkala huomasi vuonna 1968, että metsään on ilmestynyt rakentamiseen viittaavia mittakeppejä. Hän kiiruhti kaupunkisuunnitteluvirastoon ottamaan selvää, mistä oli kyse. Ikkala sai kahdelta masentuneen oloiselta naisarkkitehdiltä kuulla, että että asia oli otettu pois alueen omalta aluearkkitehdiltä ja että alueelta oli varattu tontit Sairaanhoito-opistolle ja Syöpäsäätiön sairaalalle.

Lehdistö puuttui peliin

Ikkala ja muut hankkeen vastustajat ottivat yhteyttä Helsingin Sanomien asuntopoliittiseen toimittajaan Kyösti Reunaseen, ja jo seuraavana päivänä HS julkaisi näyttävästi kuvin ja kaavapiirroksen pääuutissivullaan uutisen ”Keskuspuiston lohkominen alkaa kiertotietä” kertoen: ”Hankkeet aloittavat samalla taas Keskuspuiston laajamittaisen kaventamisen 100-200 metrin levyiseksi käytäväksi”Helsingin ”keuhkoiksi” sanottu Keskuspuisto puristuu yleiskaavatason suunnitelmien mukaan mitättömäksi puistokäytäväksi.” Myös muut lehdet tuomitsivat suunnitelman..

Myöhempien tapahtumien valossa näyttää kuitenkin siltä, ettei tonttien varaaminen sairaanhoito-opistolle ja sairaalalle ollukaan varausten todellinen tarkoitus, sillä kummastakin hankkeesta luovuttiin tarpeettomina. Varaukset pidettiin kuitenkin vuosikausia voimassa sillä seurauksella, ettei alue päässyt mukaan Keskuspuiston osayleiskaavaan ja sen antamaan suojaan rakenamislta. (Voi kysyä, käytetäänköhän tällaista menettelyä tietoisesti ja taktisesti muissakin kysymyksissä.)
 
Kaupunginvaltuutetuillekin kerrottiin, että alueelle voi rakentaa, koska ei se kuulu suojeltavaan Keskuspuistoon. Lääkärinkadun aluetta on kuitenkin tähän asti aina pidetty -- ja pidetään yleisesti edelleen -- Keskuspuiston osana.
 
Lääkärinkadun alueen suojelemiseksi alueelle hyväksyttiin tosin puistoasemakaava, mikä ei kuitenkaan näytä hillinneen rakentamisaikeita. Erään luonnonsuojeluasiantuntijan mukaan kyse onkin poliittisesta arvovallasta eikä niinkään järkevästä rakennuspolitiikasta.

Suurimpia rakentamisen esteitä ovat asukkaiden valveutuneisuuden ohella olleet yllättäen alueella kasvavaa erittäin harvinainen lehtonata-kasvi sekä arvokkaat puut.

Lääkärinkadun alue sijaitsee tärkeällä paikalla: se on Keskuspuiston portti, josta pääsee ratikka- ja bussipysäkiltä helpoimmin puiston laajaan metsäluontoon ja suosittujen ulkoiluväylien varrelle suuresta osasta kantakaupunkia kuten esimerkiksi Katajanokalta. Eräs puolen kilometrin päässä Metsätapahtuma-paikalta asuva nainen kertoi jo pari vuotta sitten aloittavansa nykyisin joulunvieton juuri tästä Metsän joulutapahtumasta.
 
Vanhusten liikuntamahdollisuuksista huolestunut Meilahden kirkkovaltuusto asettui muutama vuosi sitten vastustamaan puistoon rakentamista. Koululaisia ulkoilee puistossa jatkuvasti.

Bertel Jungin esikuvana Helsingin Keskuspuistolle oli New Yorkin Keskuspuisto, Central Park, jossa tällainen rakennushanke ei varmasti tulisi kuuloonkan. Erikoista on että idean toivat tänne -- samoin Yhdysvalloista -- ylimetsänhoitaja Eero Hyvärinen ja rouva Anna-Leena Hyvärinen osallistuttuaan joulurauhan julistamiseen jättimännikössä mantereen toisella laidalla Kaliforniassa.
 
Lääkärinkadun puiston suojelemiseksi perustettu vapaa kansalaisjärjestö Ei enää palaakaan Keskuspuistosta järjesti ensimmäinen suojelutilaisuuteensa syksyllä 2005 kohta sen jälkeen kun kaupunkisuunnitteluvirasto oli alustavasti esitellyt rakennushankkeen. Asukkaat tyrmäsivät rakentamisen, mutta siitä huolimatta kaupunkisuunnittelulautakunta antoi kokoomuksen ja sosiaalidemokraattien enemmistöäänin arkkitehdeille luvan jatkaa suunnitelman eteenpäinviemistä.

Ensimmäinen Metsän joulutapahtuma, nimeltä Metsän joulurauhan julistaminen järjestettiin myös vuonna 2005, ja sen jälkeen niitä on järjestetty vuosittain. Syksyisin on järjestetty myös puiston suojelupäiviä tilanteen mukaan.

Lisää tietoa tilanteesta ja Keskuspuistosta on siis Michael Perukankaan perustamalla ja päivittämällä sivustolla: www.keskuspuisto.blogspot.com

Jussi Vapaasalo puh. 040 966 5101 jussi.vapaasalo@kolumbus.fi

Muistamattomia valtuutettuja hortoilee Keskuspuistossa

Helsingin Keskuspuistoon, Lääkärinkadun alueelle, juuri vaaksa "väärään" virallisen Keskuspuiston reunasta suunniteltu Kaupunkivilla-alue (joka on kauniimmin paketoitua ***:a) voitaisiinkin rakentaa nyt virallisen Keskuspuiston puolelle, suunnittelualueesta muutama piiru poispäin ihmisen suunnasta, Laaksoon päin. Tämä olisi Keskuspuiston osayleiskaavan korvanneen Yleiskaava 2002:n vastaista, Keskuspuistoon rakentaminen. Jotta kukaan ei "huomaisi" tätä huijausyritystä, samalla korvikkeeksi kiistanalainen Sherwoodin metsä eli Neljän hehtaarin puisto, johon niiden ökypönttöjen piti alun alkaen tulla, voitaisiinkin liittää Keskuspuistoon. Näin minulle kertoi Tuck-munkki, joka oli kuullut tiedon metsän pikkulinnuilta itseltään, jotka väittivät alueen suunnittelusta vastaavan arkkitehdin valmistelevan tätä kaappausta.

Tämä koplaus osoittaisi, että ainakaan Helsingissä kaavoitusvalta ei ole kuntalaisten valitsemilla luottamushenkilöillä vaan virkahenkilöillä.

Ainakaan se ei ole luottamushenkilöillä. Tästä osoituksena se, että eräs demarivaikuttaja taannoin koetti kaupitella minulle tätä samaa virkahenkilön valmistelemaa kaappausta, kysyen, kelpaisiko se edustamilleni kansalaisille. No, ei kelpaa. Kun ei ollut mandaattia myydä sitä. En ota varastettua tavaraa vastaan.

Tasavallan presidentin mukaan syrjäytyneet pitää viedä metsään. Ihan skutsissa nämä luottamushenkilöt kyllä ovatkin. Ja syrjäytyneitä kunnallisesta vallankäytöstä, kun luulevat että heillä on valtaa myydä tavaraa jota eivät omista.


Eräs toinen demari, joka on erikoistunut aitojen keräilemiseen, yritti aitoa kerran Eduskuntaan Keskuspuistolla (jossa voi harrastaa vain maastojuoksua). Kun sitten tiedustelin häneltä, missä tämä Keskuspuisto, jossa hän harjoitti ruumiinkulttuuria, sijaitsi, hän kävi sen tarkistamassa luotettavasta tietolähteestä, aktivistin ylläpitämästä puolueettomasta blogista.

No, ei yksin demareita voi syyttää muistinmenetyksestä. Meillä on mahdollista päätyä urheiluministeriksi, unohtaen omat valtuustossa tekemät pontensa, joiden mukaan Helsingin Keskuspuistoon ei tule rakentaa. Tämäkin tapaus vahvistaa sen, että meillä Suomessa pitäisi poistaa tuplamandaatit, puhumattakaan triploista. Ei voi ministeri muistaa, mitä kansanedustaja teki ennen kuin hänestä tuli valtuutettu.

Jos joku löytää eksyneen poliitikon metsästä, ottakaa se pois sieltä. Tai menkää ainakin juttelemaan sille. 

LÄÄKÄRINKADUN KAAVAMUUTOSHANKKEEN TILANNE 4.3.2009 JA TAUSTAA

Leikkikentälle päin vievä Mannerheimintien suuntainen ulkoilutie säilyy ja ettei metsäänkään voi suojelukasvien vuoksi rakentaa kovin lähelle tietä. Ns Keskuspuiston portti näyttäisi siis säilyvän. Jos ennestään on selvinnyt, että Lääkärinkadun varrella oleva upea kalliopuisto säilyy.

Kaupunkisuunnitteluvirastosta on jo aiemmin kerrottu, että tälle alueelle on selvitysten mukaan lähes mahdotonta rakentaa mitään. Harkitaanko siis – ja tämä on vain arvailua – että kannattaako kaupunkivilloja lainkaan rakentaa nykyisessä taloustilanteessa, kun mahdollinen rakentamisalue on ympäristösyistä supistunut rajusti? Kaupunkivillojenhan piti alkujaan ulottua Lääkärinkadulle saakka ja lisäksi aivan lähelle nykyisiä korkeita kerrostaloja.

Kaupunkivilloiksi kutsuttujen matalien kerrostalojen rakentamista on perusteltu asuntopulalla, vaikka näköpiirissä on uusia suuria rakennusalueita. Kuitenkin, rakennusmaasta tulee kuitenkin kuulemma edelleenkin olemaan pulaa senki jälkeen kun nyt esillä olevat suuret aluerakennushankkeet ovat aikanaan valmistuneet. Siten ns. täydennysrakentamisen merkitys kasvaisi jatkuvasti. Aivan oikein, myös puistojen tärkeys kasvaa kaupunkirakenteen tiivistyessä. Mutta miksi niitä halutaan sitten vähentää tai supistaa?

On ihmeellistä, että kaupunkisuunnitteluviraston johtajat ja eräät poliitikot ovat julkisuudessa jatkuvasti vakuuttaneet, että Keskuspuisto on heille ”pyhä”, eikä siihen kosketa. Kaupunki tyrmäsi taannoin nimenomaan Keskuspuiston pyhyyteen viitaten Koripalloliiton ja eräiden muiden liittojen esityksen maanpäällisen palloiluhallin rakentamiseksi Eläintarhan kentän lähelle. Miten on siis mahdollista, että tätä erittäin tärkeää ja kaikille yhteistä puistoa voi noin vain lonkalta tarjota asuinalueeksi, tässä tapauksessa varakkaalle ja siitä syystä suhteellisen pienelle ihmisjoukolle?

Onko siis koko hankkeessa, Suomen pääkaupungin Keskuspuiston asteittaisessa uhraamisessa, mitään järkeä? No järkeähän siinä ei ole koskaan ollutkaan puhumattakaan siitä, että hanketta on vuodesta 1968 nykypäiviin saakka viety eteenpäin hyvin kyseenalaisin ja hyvän hallintotavan vastaisin keinoin. (Tästä lisää alempana.) On siis edelleen syytä varautua siihen, että puiston säilyminen on täysin sen puolustajien valppauden ja sinnikkyyden varassa.

KOLMEA MIESTÄ KIITTÄMINEN

Siitä että Lääkärinkadun puisto on yleensä edelleen olemassa, on kiittäminen monia helsinkiläisiä, mutta varsinkin kolmea miestä: hovioikeudenneuvos Erkki Reiniötä, arkkitehti Viljo Karppista ja agronomi Vilho Ikkalaa. He joutuivat kolmetoista vuotta taistelemaan Lääkärinkadun puiston suojelemiseksi, kunnes kaupunginvaltuusto hyväksyi sille vihdoin monien mutkien jälkeen rakentamiselta suojaavan puistoasemakaavan 9.12.1981.

Sisäasiainministeriö vahvisti asemakaavan seuraavana vuonna.

Puistoa ei kuitenkaan kaavakronologisista ollut ehditty sisällyttää vuoden 1978 Keskuspuiston osayleiskaavaan, koska 60-luvulta peräisin olevat tonttivaraukset olivat (ehkä tarkoituksella) vielä voimassa. Tästä syystä eräät virkamiehet ja poliitikot, ovat siinä käsityksessä ettei alue kuulu Keskuspuistoon, vaikka KKO vuonna 1973 ja kaupunginvaltuusto vuonna 1981 katsoivat sen osaksi Keskuspuistoa, johon se yleisen käsityksen mukaan kuuluukin. Se on myös kaupungin virallisessa kartoissa merkitty Keskuspuiston osaksi.

Vuoden 2002 yleiskaavakäsittelyssä Lääkärinkadun puisto merkittiin kuitenkin osayleiskaavan peruina rakennusmaaksi. Valtuutettujen mukaan alueen juridista asemaa suojeltuna puistona ei tehty riittävän, jos lainkaan, selväksi ennen äänestystä. Tätä asiaa ei myöskään mainittu aluetta koskevassa puistoa koskevassa yhden lauseen kaavaselitteessä.

Yleiskaava on kuitenkin vahvistettunakin vain ohjeellinen ja alisteinen yksityiskohtaisemmalle kaavalle, tässä tapauksessa puistoasemakaavalle. Asemakaavasta poikkeaminen yleiskaavan hyväksi edellyttää siis aina asemakaavanmuutosta kuten nyt yritetään. Eräät virkamiehet ja poliitikot näyttävät kuitenkin laskevan sen varaan, ettei tavallisilla kansalaisilla yleensä riitä kärsivällisyyttä, voimia tai varoja pitää puoliaan. Myös muualta virastosta on kuitenkin on kuitenkin asiantuntevalta taholta vahvistettu, että voimassa oleva asemakaava antaa hyvän suojan Lääkärinkadun puistolle ja että yleiskaavaakin voi muuttaa, mitä virkamiehet ja eräät poliitikot eivät mielellään myönnä. Virkamiehet ja pari puoluetta yrittävät siis nyt kylmästi sivuuttaa demokraattisessa järjestyksessä syntyneen, sisäministeriön vahvistaman vuoden 1981 puistoasemakaavan. Olisikohan puistolle tarvittu vielä ulkoministeriön vahvistus ja vaikkapa Naton turvatakuut? Onneksi agronomi Ikkala on vielä joukossamme ja seuraa valppaasti uutta taistelua.

KÄDENVÄÄNTÖÄ KAUPUNGIN KANSSA

Seuraavassa kerrotaan ensimmäisen taistelun alkuvaiheista Ikkalan kirjoittaman historiikin mukaan. Elämää vihreässä laaksossa, Mannerheimintie 73 1950–2000, Helsinki 2000.

Vilho Ikkala näki syksyllä 1968 talonsa lähellä mittakeppejä ja sai selville, että Keskuspuiston lounaiskolkkaan, ns. Lääkärinkadun puistoon, oliko tarkoitus – ainakin niin ilmoitettiin – rakentaa sairaanhoitajaopisto, Syöpäsäätiön sairaala ja koulu. Hän marssi saman tien kaupunkisuunnitteluvirastoon ja sai tietää, että rakennushanke oli otettu ylempiin käsiin alueen omalta aluearkkitehdiltä, joka vastusti sitä. Kahden apulaiskaupunginjohtajan nähtiin myöhemmin sopivan hankkeesta kättä lyömällä.

Reiniö, Karppinen ja Ikkala ottivat 13.1.1969 yhteyden Helsingin Sanomien asuntopoliittiseen toimittajan Kyösti Reunaseen, joka jo seuraavana päivänä kertoi asiasta näyttävästi kuvin ja kaavapiirroksin pääuutissivulla otsikolla: ”Keskuspuiston lohkominen alkaa kiertotietä pitkin.” ”Hankkeet aloittavat samalla taas Keskuspuiston laajamittaisen kaventamisen 100–200 metrin levyiseksi käytäväksi. Helsingin ”keuhkoiksi” sanottu Keskuspuisto puristuu yleiskaavatason suunnitelmien mukaan mitättömäksi puistokäytäväksi, joka jää Pasilan liikekeskuksen ja toiselta puolen uusien kerrostaloalueiden väliin. Helsingin niemen hengitys tulisi kulkemaan sen jälkeen vaivalloisesti…Läheskään koko hallitus ei kuitenkaan ole vakuuttunut toisen sairaanhoitajakoulun tarpeellisuudesta.”… Syöpäsairaalan, sairaanhoitajaoppilaitoksen ja Taka-Töölön viidennen koulun sijoittaminen Keskuspuistoon näyttää epätarkoituksenmukaiselta, mutta kaupunginhallituksen tässä asiassa käyttävät menettelytavat eivät kestä valoa lainkaan.” ”Kaupunginhallitus pyysi tosin asuntoyhtiöiltä viime lokakuussa asemakaavan muutoshankkeesta lausunnon, mutta jatkoi sen jälkeen kokonaan toisella tasolla.

Syöpäsäätiökin sai tietää, että se oli saanut tontin, mutta ei sitä, mistä se oli lohkaistu. Se (Kaupunginhallitus) sivuutti kaupunginvaltuuston muutama vuosi sitten tekemän päätöksen, joka velvoittaa aina kuuleman urheilu- ja ulkoilulautakuntaa Keskuspuistoa koskevissa suunnitelmissa … Tämä lautakunta ei tiedä tässä kerrotuista suunnitelmista mitään. Kaupunginhallitus sivuutti myös rakennuslain vaatimuksen, jonka mukaan puistoalueen vähentäminen on mahdollista vain, jos on erittäin painavia syitä. Se (Kaupunginhallitus) salasi tahallaan asuntoyhtiöiltä sen, että se oli turvautunut poikkeuslupamenettelyyn saadakseen sairaanhoitajakoulun Keskuspuistoon.” (HS)

Ikkala jatkaa: ”Helsingin Sanomien uutinen avasi palstat muillekin lehdille ja lähes yksinomaan asuntoyhtiöille ja Keskuspuistolle myönteisinä. Otsikoita: ”Vihreä oli laaksoni (Ilta-Sanomat 15.1.), ”Kaupungissa on tunaroitu” (Simpan kolumni Suomen Sosialidemokraatissa 15.1.). ”Menettääkö Helsinki keuhkonsa, Keskuspuisto vaarassa joutua rakennussuunnitelmien uhriksi” (Ilta-Sanomat.16.1.). Helsinki-Seura lähetti 27.1. kaupunginhallitukselle perustellun arvostelun kaavoitussuunnitelmasta.”

Viestin välitti Tuck-munkki.

Lääkärinkadun alueen kaavoitushistoria ja -tilanne

Lääkärinkadun, Mannerheimintie 71-79:n ja Keskuspuiston osayleiskaava-alueen väliin jäävän Keskuspuiston osan taustahistoria.

Oman maamme arvostettu asemakaava-arkkitehti Bertel Jung laatiessaan v. 1911 Helsingille yleiskaavaa korosti Keskuspuiston merkitystä kaupungin "keuhkoina" ja varoitti rakentamasta sinne mm. julkisia rakennuksia. Jung: " Lopuksi haluaisin tuoda esiin sen seikan tärkeyden, että niitä alueita, jotka luovutetaan virkistyskäyttöön, ei tulevaisuudessa millään tavalla käytettäisi sellaisiin tarkoituksiin, jotka ovat niille vieraita, kuten esim. huvila- tai sairaala-alueiksi".

Vuonna 1968 anoi Helsingin kaupunginhallitus sisäasiainministeriöltä poikkeuslupaa sairaanhoitajakoulun rakentamiseksi rakennuskiellossa olevalle alueelle. Alueen käsittely siirrettiin aluearkkitehdiltä ylemmälle tasolle, ja talojen Mannerheimintie 71-89 edustajat kokoontuivat neuvotteluun, jonka tuloksena valmisteltiin lausunto Mannerheimintie 71-77:n puolesta, joka jätettiin 24.10.1968 kaupunkisuunnitteluvirastoon. Lausunnossa todettiin mm., että asuntoalue on muuttunut meluslummiksi, koska kokoojakaduksi vahvistettu Mannerheimintie on virheellisen liikenneratkaisun johdosta muuttunut pääkaduksi. Tätä kehitystä ja uhanalaista liikenneturvallisuutta pahentaisi uusi kortteli 627. Se olisi näiden talojen kohdalla esteenä Keskuspuistoon ja muodostaisi suorastaan tulpan läntisten kaupunginosien asujaimiston pääsylle urheilu-, retkeily- ja ulkoilutarvetta tyydyttämään.

Kaupunginhallitus päätti 2.12.1968 varata tontin no 2 Syöpäsäätiölle, tontin 1 ollessa varattu 30.3.1967 sairaanhoitokoululle. Asuntoyhtiöt jättivät 19.12. Uudenmaan lääninhallitukselle muutoshakemuksen, jolla pyydettiin kumoamaan tontin 2 varauspäätös. Kaupunginhallitus ei ollut noudattanut kaupunginvaltuuston v. 1966 hyväksymää velvoitusta, jonka mukaan kaupunginhallituksen on suunnitellessaan Keskuspuiston alueen käyttöä aina kuultava asiantuntijana myös urheilu- ja ulkoilulautakuntaa. Sosiaali- ja terveysministeriö päätti hylätä 26.10.1969 Helsingin kaupunginhallitukse hakemuksen, joka koskee Laakson sairaalan laajentamista.

Sisäasiainministeriö hylkäsi 7.12.1971 korttelin 627 asemakaavaa koskevat valitukset, vahvistaen kaupunginvaltuuston päätöksen. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 12.11.1973 korttelin 627 asemakaavasta todettiin: "Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asiaa. Kun otetaan huomioon niin sanotun Keskuspuiston alueen merkitys virkistyskäytön ja ympäristön suojelun kannalta, yleiskaavan laatimisen keskeneräisyys sekä sosiaali- ja terveysministeriön ja lääkintöhallituksen kielteiset kannanotot nyt puheena olevien alueiden käyttämiseen asemakaavassa edellytettyihin tarkoituksiin, ei ole pidettävä riittävästi selvitettynä, että asemakaava täyttää sille Rakennuslain 34 pykälässä säädetyt vaatimukset. Tämän vuoksi Korkein hallinto-oikeus harkitsee oikeaksi kumota sisäasianministeriön päätöksen ja palauttaa asian ministeriölle uudelleen käsiteltäväksi. Tätä kaikki asianosaiset noudattakoot."

Muistutuksessa Helsingin kaupunginhallitukselle 23.1.1974 kantakaupungn osayleiskaavaehdotuksesta korostettiin Mannerheimintien moottorikatuliikenteen aiheuttamaa melun ja muiden saasteiden haitallisuutta Laakson asukkaille. Muistutuksessa kaupunginhallitukselle 16.10.1974 pyydetään, että kortteli kuuluisi osana Keskuspuistoon. Liikenteen osalta korostetaan Mannerheimintien käyttöä kokoojakatuna.

Vaikka KHO hylkäsi korttelin 627 asemakaavan, kortteli 627 jäi kuitenkin Keskuspuiston osayleiskaavan ulkopuolelle ja se varattiin julkista palvelutoimintaa varten. Kaupunginvaltuutettu Juha Klemolan toivomusponsi "liittää kortteli 627 Keskuspuistoon ulkoilualueena sairaanhoito-oppilaitoksen hankkeen rauettua" sai kannatusta lähes puolelta valtuutetuista. Kaupunginhallituksen käsiteltyä 23.6.1974 Klemolan ponnen pohjalta kantakaupungin osayleiskaavaa ja Keskuspuiston osayleiskaavaa kortteli 627 jäi kummankin osayleiskaava-alueen ulkopuolelle.
Kaupunginhallitus ilmoitti 29.3.1979 kaupunginvaltuustolle, että syöpäsairaalan rakentaminen ja sairaanhoitajakoulun rakentaminen kortteli 627:n alueelle eivät ole enää ajankohtaisia. Kaupunginsuunnittelulautakunta ehdottaa 28.5.1981 korttelialueen 627 aikaisemmat suunnitelmat muuttuneiksi tai peruuntuneiksi. Sisäasianministeriö vahvisti 9.12.1981 kyseistä aluetta tarkoittavan kaavoittamattomaan alueen puistoksi.

Lähde: Ikkala, Vilho: Elämää vihreässä laaksossa. Mannerheimintie 73 1950-2000. Helsinki 2000.

Kaavoituksen uudempia vaiheita:

Aluelle ilmaantui Yleiskaavassa 2002 kaavavaraus asuinalueen rakentamista varten. Alueelle on tarkoitus rakentaa nk. kaupunkivilloista eli kaupunkipientaloista koostuva asuinalue muutamalle sadalla asukkaalle.

24.11.2005 Kaupunginsuunnitteluvirasto esitteli suunnitelmansa kaupunginsuunnittelulautakunnalle.

8.12.2005 alueen kaavoitus oli kaupunginsuunnittelulautakunnan kokuksen esityslistalla. Asia jäi pöydälle 15.12. kokouksessa päätettäväksi.

15.12.2005 Kaupunkisuunnittelulautakunnan kokouksessa Lääkärinkadun puistoalueesta syntyi äänestys, jossa Vihreiden Mari Puoskari teki vastaesityksen. Äänestys päättyi 4-5. Kaupunginsuunnittelulautakunnassa SDP:n ja Kokoomuksen edustajat olivat kaavoituksen kannalla, Vihreiden, Vasemmistoliiton ja Keskustan edustajat sitä vastaan. Tässä kokouksessa lautakunta antoi
käytännössä arkkitehdille luvan jatkaa alueen suunnittelemista.

Paavo Arhinmäki ja kuusi muuta valtuutettua tekivät 16.11.2005 aloitteen, jossa:
”Lääkärinkadusta alkava Keskuspuiston osa on asemakaavassa puistoa ja alue on toiminut myös kaavamerkinnän mukaisessa käytössä. Vaikka alue on osa Keskuspuistoa, se on rajattu Keskuspuiston osayleiskaavan ulkopuolelle historiallisista syistä.
Vasemmistoliiton valtuustoryhmän mielestä tämä historiallinen jäänne on korjattava. Me aloitteen allekirjoittaneet valtuutetut esitämmekin, että Lääkärinkatuun rajautuva puistoalue liitetään osaksi Keskuspuiston osayleiskaavaa.”
Tämän aloitteen Kaupunkisuunnittelulautakunta hylkäsi 9.2.2006, ja päätti jatkaa alueen suunnittelua.

17.8.2006 Kaupunkisuunnittelulautakunta päätti kokouksessaan, että Keskuspuiston osayleiskaavan laatimisesta luovuttaisiin, ja sen korvaisi Keskuspuiston osalta vuoden 2002 Yleiskaava.

Kesällä 2006 Lääkärinkadun alueesta tehtiin luontoselvitys, joka osaltaan viivästytti kaavoitusprosessia. Alueen luontoarvoista mainittakoon Ympäristöministeriön erityisen suojeltavien kasvien listaukseen kuuluva lehtonata-kasvi, alueella elävät satakieli, palokärki sekä siellä nähty metsäkauris. Alueen metsä on osittain tervaleppäkorpea, joka on metsälain mukaan suojeltava ympäristö. Alueen pohjavesi on myös erittäin lähellä maan pintaa, jolloin tämän hydrologisesti herkän alueen rakentamisen vaikutukset ulottuisivat välitöntä rakentamisaluetta pidemmälle.

Alue on myös merkittävä ulkoilu- ja liikunta-alue. Dosenttien Mikael Fogelholmin ja Pertti Mustajoen kannanottojen mukaan lähiviheralueet ovat merkittävien elintasosairauksia, kuten aikuisiän diabetesta, ehkäisevä tekijä, ja Lääkärinkadun alue on erityisen hyvä esimerkki tällaisesta alueesta paitsi Laakson ja Meilahden lähivirkistysalueena, myös Keskuspuiston laajalti käytettynä porttina.

Viheralueiden arvottaminen vaikeaa

Kuva: Inge Martonen

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla tiistaina 11.9.2007

Kaupunkisuunnittelun pahin vihollinen, tonttipula on viime aikoina taas nostanut päätään. Yhdeksi keinoksi lievittämiseen on ehdotettu viheralueiden arvottamista; mitkä viheralueet koetaan niin ehdottoman pyhiksi, ettei niihin saa kajota ja mitkä viheralueet taas voisivat olla mahdollista tonttireserviä, ainakin jos niille suunnitellut kaavoitushankkeet brändätään houkuttelevasti.

Kuitenkaan esimerkiksi Keskuspuiston eteläosaan Laaksoon suunnitellusta kerrostaloalueesta ei saada kuntalaisten silmissä hyväksyttävää edes kutsumalla rakennuksia kaupunkivilloiksi.

Viheralueiden arvottamista ei nähtävästi olla mietitty aivan loppuun saakka, sillä siihen liittyy monia ongelmia. Kuka arvottaa eri viheralueita ja miten?

Mahdollisessa neuvoa-antavassa kunnallisessa kansanäänestyksessä keskeisellä paikalla oleva tunnettu viheralue (esimerkiksi Keskuspuisto) olisi vahvoilla, kun taas syrjäinen mutta paikallisesti tärkeä metsä saattaisi jäädä rakennusmaareserviksi.

Voisiko jokainen antaa yhden äänen tärkeimmäksi pitämälleen viheralueelle, vai voisiko puoltoäänen antaa kaikille tärkeiksi katsomilleen viheralueille?

Jotta tällainen "vaali" olisi edes teoriassa mahdollinen, viheralueet pitäisi nimetä ja luetella yksiselitteisesti ja tyhjentävästi, jotta tiedetään, mistä äänestetään. Esimerkiksi Keskuspuisto tarkoittaa yhdelle Töölönlahden rantaa, toiselle Laaksoa, kolmannelle Maunulaa, neljännelle Pirkkolaa, viidennelle Paloheinää, kuudennelle Haltialaa ja seitsemännelle Vantaanjoen rantaa, vaikka osa näistä ei edes ole virallista Keskuspuistoa vaan Helsinkipuistoa ja osa taas hallitsevan tulkinnan mukaisesti ei ole puistoa ensinkään. Äänestyspaikoilla tulisikin olla esillä kartta, johon uhatut viheralueet olisi rajattu ja nimetty.

Jos taas Helsinki jaettaisiin vaalialueisiin esimerkiksi suurpiirien mukaan, jolloin voisi äänestää vain oman lähialueensa metsiä, tällöin lähtökohtana tulisi olla alueellinen viheraluetasapaino.

Vaali toimisi pudotuspelinä; jäljelle jäisi sama määrä viheralueita tai suhteellisesti sama pinta-ala viheralueita per suurpiiri. Jos vaali toteutettaisiin alueellisena, se olisi piiru kaupunginosademokratian suuntaan.

Toisaalta varsinkaan nuoret ihmiset eivät välttämättä samastu asuinalueeseensa, koska he muuttavat usein, tekevät työtään ja harrastavat oman asuinalueensa ulkopuolella. Toiseksi, välttämättä omaan kotiseutuun liittyvät asiatkaan ole kovinkaan tuttuja. On mahdollista elää koko ikänsä Herttoniemessä tietämättä, missä on Laajasalo.

Kolmanneksi, tällainen aluedemokratiamalli - joka ponnistaa samasta ideologiapohjasta kuin alkuperäinen itseriittoisten puutarhakaupunkien idea - siunaisi nimbyilyn, eli ihmisten ei olisi suotavaa eikä edes mahdollista ottaa millään tavalla kantaa muihin kuin oman elinmpäristönsä asioihin.

Michael Perukangas
puistotutkija ja -aktivisti
Oslo, Norja

Pilvenpiirtäjiä Helsinkiin!

Kuva: Tornitaloja Oslossa, Grefsenkollenin reunalla. Asukkaiden näköala varmastikin on suurenmoinen, ja heti tornitalojen takaa alkaa kaupungin laaja ulkoilumetsä, joka on voitu jättää koskemattomaksi.

Tänään julkaistun HS-gallupin mukaan selvä enemmistö helsinkiläisistä vastustaa "nykyistä korkeampien talojen" rakentamista Helsinkiin. Kuten useimmat gallupit, tämäkin lienee laadittu "oletko lakannut hakkaamasta vaimoasi"-tyyliin, ja kuten tunnettua, toimittajat eivät osaa lukea tai ainakaan uutisoida tutkimuksia. Tässä tapauksessa vika lienee sekä tutkimuksen asettelussa että tulkinnoissa; miten opetat siivetöntä lentämään?

Helsinkiin on tulossa uusien mahdollisuuksien rantarakentamista esimerkiksi Jätkäsaareen. Mielestäni Jätkäsaaresta voisi aivan hyvin tehdä Helsingin Manhattanin; jos syynä korkean rakentamisen vastustamiseen on Helsingin nykyisen merellisen siluetin muuttuminen, Itämeren tyttären käyntikortti on Kauppatorin ja Senaatintorin miljöö, jonka on luonut Carl Ludwig Engel, ei Länsisataman konttikasa.

Kun Helsinki kerran niin kovasti haluaa metropoliksi, niin suunnitellaan Keski-Pasilaan pilvenpiirtäjiä! Korottamalla jokaista Keski-Pasilan ei vielä edes rakennettua taloa kerroksella, alueelle voisi asuttaa moninkertaisesti sen määrän, jota varten suunnitellaan Keskuspuistoon, Lääkärinkadun alueelle 4-6 kerroksia "pienkerrostaloja", joiksi "kaupunkivillat" vähin äänin ovat kasvaneet. Näin ei tarvitsisi kajota neliösenttiinkään kallisarvoisia viheralueita.

Korkea rakentaminen on muutenkin ekologista. Kerrostalot ovat energiataloudellisempia kuin pientalot, ja paljon puhuttu kaupunkirakenteen tiivistäminen, joka nähdäkseni voisi tai sen pitäisi tarkoittaa asukastiheyden kasvattamista, hillitsisi liikenteen lisääntymistä. Ainoa liikenne, joka lisääntyisi, olisi hissiliikenne. Tässä olisikin avoin valttikortti sekä kaupunkisuunnitteluvirkamiehille että -poliitikoille, myöskin Keskuspuiston yhdeksi Helsingin seitsemäksi ihmeeksi nostaneelle nosturi- ja hissiyrittäjä Pekka Niskalle!