Juoksin eilen vuodesta -23 järjestetyssä Holmenkoll-stafetissa, pohjoismaalaisten yhteistyöorganisaatioiden yhteissekajoukkueessa vaikeimman 7. etapin, joka kiipesi yhtäjaksoisesti vajaat 100 metriä 1760 metrin matkalla Slemdalissa. Reitin korkeusprofiili oli noin 5,5 astetta.
Selvisin matkasta juuri ja juuri alle 9 minuutin; tarkemmin sanottuna 8 minuutissa 51 sekunnissa. Tämä kuitenkin lienee sivuseikka.
Holmenkoll-stafetissa koko juostavan matkan pituus on on 18 090 metriä, joka jakautuu 15 osuuteen. Kilpasarjassa sekä lähtö että maali ovat perinteisellä Bislettin stadionilla, jolla ollaan taidettu juosta enemmän maailmanennätyksiä kuin missään muualla. Muissa sarjoissa lähtöpaikkana on oma lähipuistoni St. Hanshaugen.
Tällä kertaa kilpailuun osallistui ainakin reilut 1500 joukkuetta, joista osa Norjan ulkopuolelta. Kilpasarjoista saattoi löytää esimerkiksi nykyisiä ja entisiä maajoukkuetason hiihtäjiä ja juoksijoita.
Ei-kilpailullisissa sarjoissa elämys on tulosta tärkeämpi. Helsinkiinkin kaipaisi karnevaalihenkistä katuviestiä, jossa sulassa sovussa – vaikkakin rytmitetysti, kuten Oslossa viiden minuutin välein – juoksisi eri ikäisiä, erilaisilla tavoitteilla ja erilaisella kunnolla varustettuja juoksijoita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti