Norjalaisessa lastensuojelulaissa todetaan lasten huostaanotosta siten, että jos lapsi on huostaanotettu pois perheestään esimerkiksi vanhempien runsaan alkoholinkäytön ja/tai siitä seuraavan perheväkivallan takia, lapsi voidaan palauttaa perheeseensä, mikäli viranomaiset arvioivat, että ”väkivallan riski on palautunut hyväksyttävälle tasolle”.
En väitä, että Suomessa lapsien oikeus kasvaa turvatusti olisi taattu tätä paremmin, mutta hetkinen, mikä ihmeen hyväksyttävä väkivaltariskin taso?
Ei ole olemassa hyväksyttävää perheväkivaltaa missään oloissa. Riippumatta siitä, millaiset taustatekijät saattaisivat kontekstualoida perheen tilannetta, niin väkivaltaa mitkään tekijät eivät oikeuta. Korkeintaan perheen tilanteen analysoiminen voi auttaa suunnittelemaan sitä, mitä asialle tulisi tehdä.
Luulen, että norjalainen lastensuojelulaki on kirjoitettu niin kuin se on kirjoitettu, jotta viranomaisille ei voitaisi johtaa suoraa huostaanottovelvoitetta ja joita ei voitaisi saattaa vastuuseen, jos heidän arviointikykynsä on pettänyt. Ja kyllä se voi pettää. Ainakin lainlaatijoille on tässä sattunut lapsus.
Äskettäin Norjassa uutisoitiin jo muutama vuosi sitten sattuneesta tapauksesta, jossa 8-vuotiasta poikaa (jota sanottakoon tässä vaikka Christopheriksi) pahoinpiteli tämän isäpuoli jatkuvasti useita vuosia, ja vaikka pahoinpitelyn merkit olivat näkyviä ja opettajat tiesivät pahoinpitelystä,kukaan ei puuttunut asiaan. Sitten eräänä aamuna Christopher ei ilmestynytkään kouluun. Hän oli kuollut.
Kaikille työkseen päivittäin lapsia hoitaville ammattiryhmille – opettajille, päiväkotien ohjaajille – tulisi säätää puuttumisvelvoite, jos heillä on syytä epäillä perheväkivaltaa. Vaikka on tietysti helppoa osoittaa sormella, että tässä tapauksessa on se ja se lenkki pettänyt. Ja jos ja kun syntipukki - puuttumisvelvoitteensa laiminlyönyt opettaja tai päiväkotitäti - on löydetty, kaikki voivat nukkua yönsä rauhassa. Vai voivatko?
Koko yhteiskunta on vastuussa, siis ihan kaikki. Selitykseksi ei kelpaa lisääntynyt yksityisyys ja yhteisöllisyyden postmoderni rapautuminen. Koko yhteiskunta pitäisikin erottaa, jos tällainen on mahdollista, ja panna kaikki ihmiset, siis ihan kaikki, opettelemaan toisistaan välittämistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti