Laki se on uskonnottomillakin

Uskonnollisista ja vähän maallisisistakin asioista vastaavan ministeri Päivi Räsäsen irti asiayhteydestään olleet sanomiset on otettu irti asiayhteyksettömyyksistään, ja tästä on ollut sekä maallisia että ei-maallisia seurauksia. En ole niinkään maallistuneena maallikkona kiinnostunut niistä ei-maallisista seurauksista, oikeastaan en maallisistakaan. Prosessiin - siis sanomisten vastaanottoon - liittyy kuitenkin merkillisiä kaksoissstandardeja.

Ensimmäinen paradoksi liittyy siihen, että moni muuten uskonnoista viis veisaava on nyt yhtäkkisesti muistanut kuuluvansa uskonnolliseen laitokseen. Jos ei sitä muuten ole muistanut, sitten voi toki olla aihetta itsetutkisteluun. Taisi siis löytyä malka omasta silmästä.

Toisestakin silmästä taitaa aika moni löytää sen malkan, vai pitääkö sanoa "malan". On aika paradoksaalista, että veikkaisin aika monen ministerin sanotulla valtiollisella anarkismilla riemumielin hurskastelevan jättäneen aika monta tv-lupamaksua maksamatta, ja punaisia päinkin on tullut käveltyä. Anarkismi on hyvin suotavaa, jopa maallisia lakejakin saadaan rikkoa, jos tähän motivoi oikea ajattelu, mieluiten uskonnoton.

Ministeri Räsänen tuli tahtomattamaan muistuttaneeksi maallisen ja ei-maallisen esivallan, laillisuuden, oikeuden ja oikeudenmukaisuuden suhteesta yleisemminkin. Ei laillisesti toimiminen ole mikään tae siitä, että yhteiskunta perustuisi inhimillisessä katsannossa humaaneiden ja oikeudenmukaisten periaatteiden noudattamiseen. Oli Hitlerin Saksakin oikeusvaltio.

Persut eivät ymmärrä mitä kritisoivat

Juuri päättynyt A-talkin keskustelu perheiden yhdistämisestä oli taas hämmentävää seurattavaa. Studioon oli jälleen kerran marssitettu yksi perussuomalainen, joka ei hallitse asioita, ei edes niitä, joiden niin kutsutusta "kritisoimisesta" hän on tehnyt poliittisen käyttövoimansa ja olemassaolonsa syyn.

Kun Juho Eerola peräänkuulutti sitä, että humanitaarisin syin Suomeen muuttavilta tulisi vaatia samoja toimeentuloedellytyksiä kuin työperäisiltä maahanmuuttajilta, tämä osoittaa, että Eerola ei tiedä, mitä tarkoittaa työperäinen maahanmuutto, turvapaikanhakija ja pakolainen, saati sitä, mitä tarkoittavat humanitaariset syyt. Menevät puurot ja vellit sekaisin.

Onneksi sentään studiossa oli kaksi asiantuntevaa maahanmuuttajaa. On tosin siinä ja siinä, kelpaavatko hekään Juho Eerolalle ja muuten perheiden puolesta puhuneelle Päivi Räsäselle. He kun eivät ole kristittyjä, ja heillä ei näiden mukaan ole samaa oikeutta saada asua perheenjäseniensä kanssa kuin kristityillä.

Paremminvointivaltion postmodernit hatut on hylättävä

Juuri päättyneessä MTV:n vaalitentissä yksikään eduskuntapuolueiden puheenjohtajista ei ilmoittautunut valmiiksi leikkaamaan lapsiperheiden etuisuuksia. Pääministeri panee vieläkin paremmaksi. Hän ei halua leikata mitään. En minäkään halua leikata, enkä oikeasti edes kaipaa moisia ulostuloja.

Joskin lapsi on suuri inhimillinen rikkaus – muidenkin kuin itseään ”kristillisdemokraatiksi” vastoin parempia hauiksia itseään kutsuvien mielestä - siitä totta kai koituu menoja, joiden kustantamisesta sen paljon puhutun kestävyysvajeen nimissä on yhteiskuntasopimus. Jutta Urpilaiselle pisteet siitä, että hän sentään osaa laskea: yhtälö, jossa leikataan veroista muttei palveluista, on mahdoton.

Haluaisin kuitenkin, että edes yksi puolue kehtaisi nostaa julkiselle asialistalleen sen, että nimenomaan yksinasumiseen liittyy sekä terveydellisiä että taloudellisia riskejä, joita yksineläjä ei voi jakaa kenenkään kanssa. Osa näistä taloudellisista riskeistä liittyy ihan puhtaasti sellaisiin asioihin, joita kaupasta saa, oli se sitten juustoa, sanomalehteä, hiustenleikkuuta tai katto pään päälle. Ja tällöin esimerkiksi arvonlisäverojen korottamisen kanssa tulee menetellä erittäin taiten. Toinen kohtalonkysymys sinkuille on asuminen: Helsingissä kaksion ja yksiön erottaa toisistaan vain reilut sata euroa. Se on paljon vähemmän kuin kuolema ja poliisi. Ilmoittaudun toisinajattelijaksi ja olen huolissani siitä, että kohta Helsingissä ei ole sinkkukokoisia asuntoja muualla kuin Kalliossa. Ja silloin perheiden paetessa Nurmijärvelle ja Pornaisiin, sinkut lähtevät ainakin Jakikseen elleivät Keravalle.

Kun Päivi Räsänen oli huolissaan ihmisarvon universaaliudesta, joka kuuluu syntymättömillekin, hän jätti esimerkiksi homoseksuaalit ja ei-kristityt ihmisarvon ulkopuolelle. Kunhan vaan on perhe, mallia ydin. Ja hetero. Jos ei ole, pakotetaan hankkimaan. Stefan Wallin taas olisi valmis vastaanottamaan pakolaisia, varmaankin erityisesti ruotsinkielisiin kuntiin, sillä varmaankin vain siten kyetään pitämään ruotsin kielen puhujien suhteellinen osuus edes nykyisellä tasolla. Siitä viis, että he ovat sitten vähemmistön vähemmistöä. Voi olla, että teen Stefulle vääryyttä, sillä kuuleman mukaan suomenruotsalaiset suvaitsevat enemmistöä enemmän muita vähemmistöä, mutta on inhimillisesti julmaa tehdä vielä heikompiosaisilla kielipolitiikkaa. Anni Sinnemäki piti molempien kotimaisten kielten opetusta Jyrki Kataisen tavoin enemmistön mahdollisuuksien tasa-arvon takaajana. Oli miten oli, tuossa on tehty kärpäsestä härkänen, kuten Paavo Arhinmäki totesikin.

Mari Kiviniemi ei ota kantaa ainoaankaan asiakysymykseen, elleivät ne ole osana jotakin kokonaisuutta. Hän on todellinen kokonaisratkaisupääministeri, vartaloista viis. Timo Soini sanoutuu irti niistä hatuista, joita hän haluaa mutta jotka ovat hänelle liian isoja. Tai liian pieniä. Mari Kiviniemen ja Timo Soinin mielestä samaan päähän ei mahdu useampaa kieltä. Tai hattua. Tai siis jos kielet ovat hattuja. Kun käsiterealisti ajattelee kielellä, niin mitä näistä sitten pitää sanoa? Hatuterealisteja?

Vastuullinen valtionhoitaja Jyrki Katainen siirtää desimaalipilkkua niin vilkkaasti että epäilen hänen rasvanneen laskutikkunsa hahlon. Paremminvointiyhteiskunnassa siis ainakin laskutikun hahlo on liukas. Soini taas luulee, että kakku tulee savupiipputeollisuudesta. Tähän meinasi tulla kakki mutta ei se mitään. Ei ihme, että Soini on eksyksissä postmodernin kulttuurin kanssa kun ei oikein tuo alastulo jälkiteolliseen yhteiskuntaankaan ole vielä edes alkanut. Anni Sinnemäeltä tuli oikein hyvä ehdotus telemark-alastuloksi: mitäs jos satsattaisiin sellaiseen kotimaiseen työhön, jossa olisi mahdollista luoda uusia työpaikkoja ja uusia innovaatioita? Sellaisia voisi tarjota uusiutuvien energiamuotojen kehittäminen, pilotointi ja käyttöönoton tukeminen.

Tällaisia henkilöitä meillä on ehdolla päättämään asioistamme. Paremminvointivaltiosta puhuminen lienee vahvasti liioiteltua jopa puheenjohtajien puhuessa tällaisia höpöjä. Toivon, että kansa saisi edes sellaiset päättäjät kuin se ansaitsee. Vihreät.