Tässä vähän aikaa sitten (tarkista klikkaamalla otsikkoa!) ihmettelin kylien olemusta ja tehtävää, joista ensimmäinen saattaisi liittyä identiteettiin, jälkimmäinen palveluihin. Jos kylä on paikallisten palveluiden tarjonnan ja hieman suuremmin varauksin ehkä myös tuotannon pienin mahdollinen perusyksikkö, se lienee myös ja ennen kaikkea historiallisista syistä se käsite, johon paikallisidentiteetit ankkuroidaan. Joillakin se yksikkö voi olla Helsinki, Porvoo, Vaasa tai Turku, toisilla Kannelmäki, Peippola, Ristinummi tai Kupittaa, joillakin ehkä Stackars, Stickars tai Klockars.
Minä jos kuka tiedän, mitä siitä ihmiselle seuraa jos hänestä tuntuu että hän ei ole kiinni missään, että hänet on repäisty juuriltaan, hän ei tunne ketään, ei merkitse mitään eikä millään kadunkulmalla, polulla tai puulla ole mitään merkitystä. Tiedän myös oikein hyvin sen, että juurettomuus, syrjäytyminen ja vieraantuminen johtavat yksilötason tragedioihin ja yhteiskunnallisiin ongelmiin. Olen viimeisten henkilöiden joukossa lisäämässä juurettomuuden tunnetta tässä maailmassa, jossa on jo nytkin aivan liikaa ihmisiä, jotka ovat vieraita toisilleen.
Moni pitää yhteisöllisyyttä ihmelääkkeenä kaikkea edellämainittua ja vähän muutakin pahaa vastaan. Yhteisöllisyys on kuitenkin epäselvä ja amorfinen termi, ja sitä käytetään niin moniulotteisesti, että mieluummin olen siihen koskematta. Yhteisöllisyys on käsitemössöä, ja mieluummin tulisikin puhua juurtuneisuudesta, johonkin kuulumisen tunteesta, paikkojen merkitykselliseksi kokemisesta oman historiallisen kiinnittymisen kautta ja oman tekemisen merkitykselliseksi kokemisesta. Näitä kaikkia yhteiskunta voi ja sen pitääkin tukea, tukemalla ruohonjuuritason toimintaa, pienyritteliäisyyttä, tarjoamalla tiloja kerhoille ja harrastuksille ja niin edelleen.
En ole tappamassa kyliä, koska minulla ei ole sellaiseen valtaa enkä edes vieläkään luule tunnistavani sitä, mitä ne ovat. Eikä kunnasta ole paljoa sen enempää avuksi tunnistettavassa paikallisuuden ankkuroinnissa: onhan esimerkiksi vantaalaisuuskin monille sitä, ettei ole varaa helsinkiläisyyteen ja espoolaisuuskin sitä, että katsotaan, ettei Helsingillä ole varaa heihin ja ettei heillä ole varaa Vantaaseen. Identiteettityö ei kuitenkaan ole julkisen vallan vastuulla, sen enempää kuin sosiaalisuus kuin yhteisöllisyyskään.
Kylien tai edes jonkun löysän yhteisöllisyyden tukemisen sijasta tulee tukea konkreettisia asioita: etsivää nuorisotyötä, kerhohuoneistoja, koiranulkoilutus- ja lastenhoitorinkejä, kirjastoja ja kirjastoautoja ja niin edelleen. Eikä kaikki yhteisöllisyys ole hyvästä, aivan samoin kuin eivät kaikki perinteetkään ole pahasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti