En käynyt lastentarhassa, joten sinne asti ei empiriani riitä, mutta jo ensimmäisestä kouluruokailusta alkaen kuulin ja näin ympärilläni näitä ruoasta valittajia: keille ei kelvannut mansikkajäätelö, kuka joi vain appelsiinimehua. Itse olin yksi heistä.
Ensimmäisessä kouluruokailussani sain eteeni kulhollisen hernekeittoa. Ei, en ollut tottunut sisäfile- ja kaviaaridieettiin, vaan senastinen ruokavalioni oli koostettu tavanomaisen maittavasta kotiruoasta ja ajoittaisista eineksistä. Joka tapauksessa hernekeitto oli omien sanojeni mukaan "ällöttävää ja öklöttävää tököttiä, josta mä en pidä". No, opin siitä pitämään, kuten monesta muustakin.
Kaikesta en tietenkään nytkään pidä: kalanmäti ja keitetyt kananmunat tulevat päällimmäiseksi mieleeni. Kuitenkin olen sosiaalistunut syömään melkein mitä hyvänsä, mitä eteeni on kannettu. Mutta en ole sosiaalistunut kuuntelemaan näitä ruikutuksia, joita olen kouluruokailua myöhemmässäkin elämässäni saanut kuulla.
Jos ei työpaikkaruoka maistu, aikuisille ihmisille, ei sitä ole pakko syödä ja samalla tulla pilaamaan toisten ruokailurauhaa. Saisivat olla kiitollisia että saavat ylipäätänsä mitään, pilallehemmotellut isot kakarat. Sitäpaitsi dieetti tekisi useimmille ihan hyvää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti