Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

25.8.2008

Kaupunkimetsät Uudenmaan uutisissa



Satuin olemaan paikalla kun huhtikuussa Pirkkolaa pantiin muovipussiin. Haastattelun aikana HKR oli palannut rikospaikalle. Ei, en ole selvänäkijä.

Eilen illalla tv kakkoselta klo 19 näytettiin Uudenmaan uutiset, jonka teemana olivat kaupunkimetsät. Minua haastateltiin Pirkkolassa virkistysmetsien hoidosta ja käytöstä, Helsyn puheenjohtaja Kati Vierikkoa Helsingin luonnonhoidon strategioista ja rakennusviraston Tiina Saukkonenkin sanoo sanasen.

Julkaistua haastattelunpätkää pidemmässä haastattelussa totesin muun muassa, että Helsingissä viheralueiden suojelu alistetaan kaavoitukselle; esimerkiksi Stansvikin, Mustavuoren ja Lääkärinkadun alueen lehtometsän suojeleminen on ollut vaikeaa, koska niiden maankäyttösuunnitelma ei ole ollut valmis. Näin ollen, Helsingissä viheralueisiin kohdistuu monia intressejä, ja näitä intressejä koordinoivat hallintokunnat - liikuntatoimi, ympäristötoimi ja kaupunkisuunnittelu- ja rakennustoimi - kommunikoivat huonosti. Vielä heikompaa kommunikointi on asukkaiden kanssa.

Totesin myös, että nähtävästi Rakennusvirastolla on tulkintavaikeuksia kaupunkimetsien statuksesta, sillä niitä näytetään hoidettavan kuin talousmetsää - vaikka Tiina Saukkosen mukaan näin ei ole - mutta siltikin niiden usein avohakkuita muistuttava "hoito" perustellaan sillä, että kaupunkilaisten sanotaan arvostavan hyvinhoidettuja ja valoisia puistoja. Rakennusvirasto voisi päättää, mitä kaupunkimetsät oikein ovat. Miten olisi kaupunkimetsä?

Totesin, että esimerkiksi New Yorkissa keskuspuisto on pyhä, vain virkistyskäyttöön varattu, ja täällä sama voitaisiin taata julistamalla alue muiden tärkeiden virkistysmetsien kanssa kansalliseksi kaupunkipuistoksi. Helsingissä hanke ei kuitenkaan ole saavuttanut myötätuulta, kiitos lähinnä Kokoomuksen vastahangan.

Kaupunkimetsät ovat tärkeitä paitsi virkistysalueina, myös kaupunkiluontona. Monelle ne ovat lähimpiä - ja ainoita virkistysalueita, joissa voi hoitaa kuntoaan. Elintasosairauksien - kuten tyypin II diabeteksen - räjähdysmäinen yleistyminen on kansantaloudellinen pommi, jonka seurauksia ei osata laskea. Siksikin virkistysmetsät on niin kovin helppo uhrata lyhytnäköisemmän voiton tavoittelun nimissä esimerkiksi rakennusmaaksi.

Kaupunkiluontona kaupunkimetsät ovat monille ainoa kosketus luontoon. Partiolaiset, päiväkodit ja koulut retkeilevät niissä, ja ne toimivat - kuten Yleiskaavassakin todetaan - tärkeinä eläin- ja kasvilajien esiintymispaikkoina ja leviämisreitteinä. Yleiskaavassa nämä ekologiset käytävät on typistetty vihersormiksi, jotka kapenevat maankäyttöpaineiden myötä koko ajan.

Uudenmaan uutisissa näytetyn haastattelun voi katsoa klikkaamalla otsikkoa.

Ei enää palaakaan Keskuspuistosta!

1 kommentti:

Kati Vierikko kirjoitti...

Hei,

Hyvä että metsienhakkuut saavat julkisuutta. HKR on valinnut tiukan linjan. Talousmetsän tuottoa optimoivat hakkuumenetelmät eivät sovellu virkistysmetsiin. HKR:ssä olisi varmasti ammattitaitoa toteuttaa kaupunkimetsien hoito muullakin kuin perinteisillä avohakkuilla ja alaharvennuksilla.