Jalkapallon mm-finaalista ei muodostunut kauniin pelin juhlaa, vaikka sinne olivat selvinneet kauniista pelistä tunnettu Espanja ja hyökkäävästä totaalijalkapallosta tunnettu Hollanti. Parhaiten finaali jäikin mieleen kahdesta suurmiehestä, joista toisen mahdollista ilmaantumista palkintojenjakoon odotettiin ja joista toisen vaikutus näkyi kaikessa, mitä kentällä tapahtui. Nämä suurmiehet ovat tietenkin Nelson Mandela ja Johan Cruyff.
Nelson Mandela ei esittelyjä kaipaa. Tämä aikamme suurimpia persoonallisuuksia ja inspiroivimpia esikuvia, joka on nähnyt urheilun rauhan ja tasa-arvon välineenä, ei tullut jakamaan finaalijoukkueille palkintoja, koska hän on jo elämäntyönsä tehnyt. Antaa Mandelan levätä kotonaan rauhassa, varmastikin hän seurasi ottelua sohvaltaan.
Johan Cruyff taas oli enemmän kuin jalkapalloilija. Vaikka Rinus Michels valmensikin 70-luvun Hollantia, joka tunnetaan ehkä historian suurimpana häviäjänä, ollen osapuolena sekä -74 että -78 loppuotteluissa, joukkueen todellinen sielu oli kuitenkin Cruyff. Michelsin Hollanti ja Cruyffin Ajax tunnettiin ns. total voetbolin kehittäjänä, jossa kaikki pelaajat hyökkäsivät ja puolustivat, vaihtaen mielikuvituksellisesti paikkaa tilanteen mukaan. Tyypillinen hollantilaispelaaja - esimerkiksi Cruyff, Rijkaard tai Gullit - pystyy myös pelaamaan käytännössä kaikilla pelipaikoilla.
Jo pelatessaan Ajaxissa hänestä tuli käytännössä joukkueen pelaajavalmentaja, jonka ympärille koko Ajax rakentui, ja myöhemmin, valmentaessaan Ajaxia, hän loi sinne ehkä maailman ihailluimman ja jäljitellyimmän junioriakatemian, jonka tuotteita ovat esimerkiksi Dennis Bergkamp, Patrick Kluivert, Koemanin veljekset, Mark Overmars, Marco van Basten, Clarence Seedorf, Frank Rijkaard, de Boerin veljekset, Edgar Davids ja käytännössä myös Jari Litmanen, puhumattakaan monista jo juniori-ikäisinä Ajaxiin siirtyneistä ulkomaalaispelaajista, kuten Zlatan Ibrahimovicista.
Ajaxin esimerkki on ollut suuntaanäyttävä koko hollantilaisfutikselle: sen pelityylistä on tullut Hollannin tyyli, ja junioriakatemiajärjestelmä satelliittijoukkueineen (kuten Kapkaupungin Ajax) on kopioitu miltei kaikkiin suuriin joukkueisiin.
Cruyffin vaikutus ei kuitenkaan rajoitu Hollantiin. Nyt kun Hollanti on saanut peliinsä annoksen reality checkiä, oikeastaan Espanja oli kahdesta finaalijoukkueesta se, joka ylläpiti paremmin cruyffilaista traditiota. Tämän perinteen siemenet kylvettiin silloin kun Cruyff siirtyi Ajaxista Barcaan, jossa hänestä tuli ensin pelin sielu, sittemmin valmentaja.
90-luvulla Barca oli käytännössä Hollannin maajoukkue, kun siellä pelasivat Overmars, Kluivert, de Boerin veljekset, Boudewijn Zenden, Winston Bogarde, Michael Reiziger, Giovanni van Bronckhorst ja ulkohollantilainen Jari van der Litmanen. Tämän pelityylin kasvatteja on myös esimerkiksi Barcan entinen kapteeni Pep Guardiola, joka valmentaa nykyään Barcaa, ja joka on ollut kentällä esimerkkinä ja mentorina esimerkiksi Xaville ja Iniestalle.
Espanjan maajoukkue rakentuu Barcan pelaajien ympärille ja pelaa paljolti kuin Barca. Sen runkomiehistöön kuuluvat barcalaisista Puyol, Pique, Xavi, Iniesta, Busquets, Pedro ja ensi kaudeksi Barcaan siirtyvä Villa.
Ilman Cruyffia Espanja ei luultavasti olisi voittanut maailmanmestaruutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti