Muistan psykiatri Raisa Cacciatoren sanoneen jokin aika sitten, että hänen mielestään nuorten seksikokemuksia ei ole sopivaa selvittää katugallupeilla, sillä seksuaalisuus on henkilökohtainen ja herkkä asia. Tosin, tämä vastaus sisältää sisäisen ristiriitaisuuden. Jos seksuaalisuus on henkilökohtainen asia, tällöin on myös henkilökohtainen asia, vastaako sitä koskeviin kyselytutkimuksiin. Niihin voi jättää vastaamatta.
Avain Cacciatoren huolestuneisuuteen lieneekin sana ”herkkä”. Jokainen seksitutkimuksiin perehtynyt henkilö tietää, että etenkin pojat tapaavat liioitella seksuaalista kokeneisuuttaan, ja tämä vääristymä ohjaa ihanteena myös seksuaalisesti vähemmän kokeneiden seksuaalikäyttäytymistä siten, että he pyrkivät hankkimaan kokemuksia hinnalla millä hyvänsä. Tai sitten he vetäytyvät entistäkin enemmän sinne kammareihin rokkijulisteidensa keskelle nettipelaamaan. Edes anonyymisti heitä ei saa välttämättä vastailemaan kyselytutkimuksiin, niin vahvasti kokeneisuuden ihanne vaikuttaa takaraivossa.
Seksikokemuksissa ei ole mitään vikaa. Eikä kokemattomuudessa. Kokeneisuudella tai kokemattomuudella yleensäkään ei ole arvoulottuvuutta. Se vain on. Seksi on kivaa, eikä mikään haudanvakava asia. Seksistä tekee vakavan vasta sen ei-toivotut seuraukset, joita voi tulla helpommin mitä kokemattomampi ihminen toteuttaa seksuaalisuuttaan. En kuitenkaan usko, että tarve hankkia seksuaalisia kokemuksia johtaisi esimerkiksi eläimiin sekaantumista massailmiönä. Yksi mahdollinen ei-toivottava seuraus antaa kuitenkin jo ymmärtää itseään. Siinä kokemattomuus yhdistyy, jopa suorastaan yhtyy vastuuttomuuteen: aikuiset, jotka "väijyvät" uuden ajan pusikkoraiskaajina netin kautta seksuaalisia kontakteja teini-ikäisten kanssa. Vastuuttomat aikuiset ovat kuin krokotiileja, jotka väijyvät juomaan tulevia gaselleja. Sen sijaan vastuulliset aikuiset ovat niitä, jotka pyrkivät tukemaan nuorten seksuaali-identiteetin muotoutumista mahdollisimman itsenäiseksi kulttuurisista ihanteista.
Koska seksuaalisuus on henkilökohtainen ja herkkä asia, siitä saattaa saada enemmän irti kiertoteitse kuin panemalla nuoriso piinapenkkiin kuulusteltaviksi. Tutkittaessa nuorten suhdetta seksuaalisuuteen liittyviin puhetapoihin, arvostuksiin ja kulttuuriin sekä seksikasvatukseen, jota me vastuulliset aikuiset annamme, pääsemme samalla käsiksi myös nuorten seksuaalisuuteen an sich. Kun nuoret saavat projisoida oman mahdollisen fyysisen ja psykososiaalisen kypsymisen epätahtisuuden aiheuttaman hämmennyksensä seksivalistukseen tai ulkoistaa tämän hämmennyksensä esimerkiksi käyttämällä tiedonkeruun välineinä kulttuurituotteisiin suhtautumista, ujotkin uskaltavat avautua tästä henkilökohtaisesta ja herkästä asiasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti