Kirjoitin muutama viikko sitten (löytyy klikkaamalla tämän tekstin otsikkoa) siitä, että lääkärit ovat medikalisoineet moraalin ja moralisoineet lääketieteen, heidän muistuttaessaan usein useammankin kerran potilaan käyntitiedoissa tämän tupakoinnista, alkoholinkäytöstä ja ylipainosta. Tämä ylipainokin on usein lähinnä laskennallista, ja ehkä niuhotus tappaa varmemmin kuin absolutismi, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe.
Alkoholinkäyttö, tupakan käyttö (niin se sanotaan diagnostiikassa) ja ylipaino ovat medikalisoituja. Niille on omat diagnoosinsa, eli niitä pidetään sairauksina. Ne eroavat tavanomaisesti ymmärretyistä sairauksista kuitenkin siinä, että ne aiheuttavat muita sairauksia tai ainakin lisäävät huomattavasti riskejä esimerkiksi sepelvaltimotautiin tai keuhkoahtaumatautiin. Voi sanoa, että tupakointi aiheuttaa keuhkoahtaumatautia, muttei niin, että esimerkiksi keuhkoahtaumatauti aiheuttaisi tupakointia.
Mikä näitä patologisia elämäntavallisia riskitekijöitä sitten aiheuttaa? Aiheuttaako esimerkiksi syntyminen työväenluokkaiseen kotiin tupakointia, viinanjuontia tai lihavuutta? Lisääkö eroperheessä kasvaminen riskejä tai itäsuomalaisuus? Tai vähentääkö suomenruotsalaisuus tai yliopistotutkinto alttiutta näille patologioille?
Jokainen tietenkin tietää nykyään, että em. elämäntavat ovat vaarallisia. Ja esimerkiksi tupakointi alkaakin olemaan pikku hiljaa passé paitsi amistoissa.
James Dean ruumillistamat nuoret kapinalliset ja sukupuolirooleja koettelevat sufragetit tietenkin polttivat tupakkaa, jos eivät muuten niin jo näyttääkseen pitkää nenää yhteiskunnalle ja rooliodotuksille. Ehkä tupakointi, viinanjuonti ja piittaamattomuus painoindekseistä ovat keinoja olla yksilö, yksilö, joka luo itse omat norminsa, ei piittaa auktoriteeteista eikä suostu alistumaan todennäköisyyksiin ja alttiuksiin. Ja semmoisena toimintana ne ovatkin perin inhimillisiä ja jotenkin aikaa, trendejä ja suosituksia seuraamattomuutena jopa sympaattistakin. Jos nyt jonkun mielestä oikeus juoda viinaa, polttaa tupakkaa ja olla sen muotoinen kuin nyt sattuu olemaan, ovat hänen yksilönvapautensa tärkeimpiä ilmaisumuotoja, niin sallittakoon ne tälle. Dorkaahan tuommoinen toki on, mutta yksilöllisiä valintoja kuitenkin.
Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erovanhemmat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste erovanhemmat. Näytä kaikki tekstit
26.4.2013
21.3.2012
Kiitos Olli Salinille, hengenpelastajalleni
Kun vanhempani erosivat, sain mahdollisuuden sanoa sanaseni siitä, halusinko asua jatkossa äitini vai isäni kanssa. Valitsin äidin, koska kuusivuotiaan oikeudentunto sanoi isäni tehneen väärin. Toinen minua samaan suuntaan motivoiva seikka oli mahdollisuus pysyä lapsuudenkodissani. Lähtiessäni isäni matkaan, olisin samalla hyväksynyt elämääni toisen naisen äitini lisäksi, ei sentään sijaan.
Elämäni eroperheen lapsena opetti minut hyvin varhain ymmärtämään elämän taloudellisia realiteetteja, mm. 500 ja 600 markan elatusavun välisen erotuksen. Minua kotona hoitaneen synnynnäisesti sydänvikaisen äitini terveys ei kestänyt niitä töitä, joita hän kansalaiskoulupohjalla meitä elättääkseen teki, joten hyvinvointivaltion apu tuli meille tutuksi.
Syntymäpäivän kunniaksi on paikallaan kiittää syntymäpäiväsankaria. Kun hyvinvointivaltion viralliset rajat tulivat vastaan, silloin meistä otti kopin Olli Salin. Näin äitini on minulle kertonut. En voi kiittää Olli Salinia siitä, mitä minusta on tullut, mutta kiitän Ollia merkittävästä avusta äidilleni, joka sai ehkä ratkaisevan tuuppauksen joidenkin sudenkuoppien ylitse. Ja ilman äitiäni en minäkään olisi tässä. Tämän avun ansiosta luotan siihen, että todellisessa hädässä hyvinvointivaltiossa on mahdollisuus ylittää epäinhimilliset normit ja soveltaa inhimillistä tarveharkintaa. Olli on viranomainen, joka on opettanut minulle että viranomaisillakin on ihmiskasvot. Hän antaa toivoa siitä että harmaimpienkin pilvien läpi voi pilkistää aurinko. Kiitos Olli!
Elämäni eroperheen lapsena opetti minut hyvin varhain ymmärtämään elämän taloudellisia realiteetteja, mm. 500 ja 600 markan elatusavun välisen erotuksen. Minua kotona hoitaneen synnynnäisesti sydänvikaisen äitini terveys ei kestänyt niitä töitä, joita hän kansalaiskoulupohjalla meitä elättääkseen teki, joten hyvinvointivaltion apu tuli meille tutuksi.
Syntymäpäivän kunniaksi on paikallaan kiittää syntymäpäiväsankaria. Kun hyvinvointivaltion viralliset rajat tulivat vastaan, silloin meistä otti kopin Olli Salin. Näin äitini on minulle kertonut. En voi kiittää Olli Salinia siitä, mitä minusta on tullut, mutta kiitän Ollia merkittävästä avusta äidilleni, joka sai ehkä ratkaisevan tuuppauksen joidenkin sudenkuoppien ylitse. Ja ilman äitiäni en minäkään olisi tässä. Tämän avun ansiosta luotan siihen, että todellisessa hädässä hyvinvointivaltiossa on mahdollisuus ylittää epäinhimilliset normit ja soveltaa inhimillistä tarveharkintaa. Olli on viranomainen, joka on opettanut minulle että viranomaisillakin on ihmiskasvot. Hän antaa toivoa siitä että harmaimpienkin pilvien läpi voi pilkistää aurinko. Kiitos Olli!
Tunnisteet:
elatus,
erovanhemmat,
Hilkka Malino,
hyvinvointivaltio
25.3.2011
Outin voi tavata

Tapahtumat, joissa Outi Alanko-Kahiluodon voi tavata vaalien alla:
Tavattavissa Narinkkatorilla 25.03.2011 - 16:00 - 18:00
Lapsiperhetapahtuma Viikissä 27.03.2011 - 10:00 - 14:00
Suojellaan Kivinokka! Ja säästetään Helsingin vapaat rannat. 27.03.2011 - 17:00 - 19:00
Tule kuulemaan ja keskustelemaan, miten voimme yhdessä edesauttaa Kivinokan ja vapaiden rantojen suojelemista kaikkien kaupunkilaisten yhteisinä virkistysalueina.
Keskustelutilaisuus sunnuntaina 27.3.2011 kello 17.00 – 19.00 Kulosaaren kartanolla (Kipparlahden silmukka 5)
Tuloerot hiiteen! Stop köyhyys! Tilalle oikeudenmukainen yhteiskunta.
28.03.2011 - 18:00 - 20:00
Aiheesta keskustelemassa kansanedustaja, sosiaali- ja terveysvaliokunnan jäsen Outi Alanko-Kahiluoto sekä tutkimusprofessori Heikki Hiilamo. Soppaa hämmentää juontajana Tuomas Rantanen.
Tule kuulemaan Outin ja Heikin reseptit: miten ehkäistään eriarvoisuutta ja rakennetaan uusi, oikeudenmukainen Suomi.
Ravintola Oiva, Porthanink. 5
Kuka saa kerjätä ja mitä 30.03.2011 - 18:00 - 19:30
Ateneum-klubi. Juontaa Anja Snellman.
Ylen aikaisen vaalikeskustelu 01.04.2011 - 08:20 - 08:30
Mukana Outi Alanko-Kahiluoto ja Tarja Tallqvist.
ÄÄNEKÄS KEVÄT - Luonnonsuojelu- ja hyvinvointipoliittinen klubi 01.04.2011 - 18:00 - 23:00
Tavattavissa Itäkeskuksessa Tallinnanaukiolla 02.04.2011 - 13:00 - 16:00
"Kunnon työ." Keskustelua välityömarkkinoista, sosiaalisesta työllistämisestä, työllistymisestä. 03.04.2011 - 11:00 - 13:00
Seminaari osana Suomen Sosiaalifoorumin ohjelmaa.
Jos työelämä ja työllistämispalvelut joustaisivat ihmisen mukaan, ei tarvittaisi raskaalla koneistolla tuotettuja palveluita hoitamaan työttömyyden aiheuttamia vaurioita.
Mukana keskustelemassa:
Outi Alanko-Kahiluoto (kansanedustaja, Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen pj.), Markku Hassinen (Valtakunnallisen Työpajayhdistyksen toiminnanjohtaja), Jaana Merenmies (Syfo OY) ja Johanna Elonen (Helsingin maalareiden pj.), Saana Siekkinen (Koulutus- ja työvoima-asioiden päällikkö,SAK).
Vaalipaneeli Kumpulan Kylätilassa.
03.04.2011 - 14:00 - 16:00
Mukana eri puolueiden edustajia.
Osoite Intiankatu 31.
Työtä kaikille jaksamisen mukaan - mutta miten? 04.04.2011 - 15:00 - 17:00
Keskustelutilaisuus Kontulan Wanhassa Postissa. Wanha Posti sijaitsee Kontulan ostoskeskuksessa metroaseman ja Tiimarin vieressä.
Mukana:
Itä-Helsingin Vihreiden eduskuntavaaliehdokkaat Outi Alanko-Kahiluoto ja Marko Kosunen.
Tilaisuus piilo- ja mielikuvamainonnasta 04.04.2011 - 18:00 - 20:00
Maanantaina 4.4. klo 18-20 Herttoniemen ala-asteella (Ahmatie 1) keskustellaan piilo- ja mielikuvamainonnasta. Aihe on viime aikoina ollut ajankohtainen erityisesti lapsiin ja nuoriin kohdistuvan alkoholin mielikuvamainonnan takia.
Teemaan johdattelee semiootikko Vaula Norrena. Tämän jälkeen seuraa poliitikkojen paneeli (osallistujat vahvistetaan myöhemmin) sekä vapaata keskustelua.
TERVETULOA!
Invalidiliiton vaalipaneeli 05.04.2011 - 17:00 - 19:00
ENNAKKOÄÄNESTYS 6.-9.4. Ennakkoäänestys ulkomailla
6.-12.4. Ennakkoäänestys kotimaassa
Vaalipaneeli Kulttuurikeskus Stoassa 06.04.2011 - 17:30 - 19:00
Turunlinnantie 1
Kansanedustajaehdokkaita eri puolueista, mm. itähelsinkiläinen kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, Vihreät.
Vapaaehtoistyön neuvottelukunnan vaalipaneeli 07.04.2011 - 09:30 - 11:00
Helsinki. Paikka avoin.
Järjestää: OK-opintokeskus
Miten parannetaan itsensä työllistävien asemaa 08.04.2011 - 13:00 - 15:00
Keskustelutilaisuus yhdessä Dan Koivulaakson (Vas) ja Hanna Kuntsin (Sdp) kanssa.
Keskustelutilaisuus Pekka Haaviston kanssa 08.04.2011 - 18:00 - 20:00
Tule tapaamaan Outi Alanko-Kahiluotoa ja Pekka Haavistoa.
Aiheena nuorten hyvinvointi.
Arabianranta Ravintola Olotila (Gunnel Nymaninkatu 5).
Järjestävät: Outi ja Pekan tukiryhmät.
It-Helsingin Vihreiden ehdokkaiden metrokiertue 09.04.2011 - 10:00 - 17:00
Kello 10 – 11 Herttoniemen metroasema
Kello 12 – 14 Itäkeskus, Tallinnanaukio
Kello 15 – 17 Kontulan metroasema
Tule tapaamaan!
Helsingin Taiteilijaseuran vaalipaneeli 09.04.2011 - 17:30 - 20:30
Galleria Katariina, Kalevankatu 16
Itä-Helsingin vihreiden vaalikiertue jatkuu 10.04.2011 - 11:00 - 15:00
11-12 Rastila (metroasemalla)
12-14 Vuosaari (Columbuksen ympäristö)
Vaalipaneeli Asukastalo Ankkurissa Herttoniemessä 10.04.2011 - 14:00 - 16:00
Mukana keskustelussa:
Outi Alanko-Kahiluoto (Herttoniemi, Vihr.), Pia Pakarinen (kok.), Atte Blom (vas.), Juha Sarlund (kesk.), mahdollisesti Rakel Hiltunen (SDP)
Kahvi- ja mehutarjoilu.
Tervetuloa!
Pidot-näyttelyn avajaiset 12.04.2011 - 14:00 - 16:00
Avajaispuhe. Helsingin kaupungintalo.
Helsingin kaupungin nuorten työpajojen näyttelynavajaiset.
Keskustelutilaisuus Vuosaaren Pokkarissa 12.04.2011 - 18:00 - 20:00
Miten Itä-Helsinkiä tulisi kehittää ja sen imagoa kohentaa? Guggenheim Siilitien metroasemalle? millaista alueen koulutustarjonnan pitäisi olla? oma kampus Itä-Helsinkiin? miksei Itä-Helsingissä ole sosiaalialan oppilaistosta? kuinka Itä-Helsinkiä pitäisi rakentaa?
Järjestää Outi Alanko-Kahiluodon tukiryhmä
Yksinhuoltajat haluavat töihin - kumpi joustaa lapset vai työmarkkinat? Keskustelutilaisuus.
13.04.2011 - 13:00 - 15:00
Keskustelutilaisuus eduskunnan Kansalaisinfossa. Arkadiankatu 1.
Keskustelutilaisuus yhteistyössä Yhden vanhemman perheiden liiton kanssa.
13-13.15 Outi Alanko-Kahiluoto, avauspuheenvuoro: Miten päästään yksinhuoltajien täystyöllisyyteen
13.15-13.45 Mia Hakovirta: yksinhuoltajat työmarkkinoilla
13.45-14.45 paneeli - edustajat SAK:sta, EK:sta, STTK:sta
14.45 yhteenveto: Yhden vanhemman perheiden liiton pj Eija Tuominen.
Vaalipaneeli Roihuvuoressa 14.04.2011 - 18:00 - 20:00
Keskustelua eriarvoisuudesta, hyvinvointipalveluista, turvallisuudesta.
Paikka: Roihuvuoren kirjasto, Roihuvuorentie 2.
Mukana keskustelussa kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto, tutkija Pilvi Torsti (sd), kansanedustaja Juha Hakola (kok).
PROFESSORILIITON JA TIETEENTEKIJÖIDEN VAALIPANEELI 15.04.2011 - 14:15 - 15:50
Professorit ja Tieteentekijät kevätseminaari 15.4.2011
Yliopisto- ja tiedepolitiikan vaalipaneeli
VAALIPÄIVÄ - ÄÄNI KUULUU VAIN KUN SITÄ KÄYTETÄÄN!
17.04.2011 - 09:00 - 20:00
Vaalipäivän äänestys klo 9-20
Henkkarit mukaan! :)
Tunnisteet:
asukastalo,
erovanhemmat,
Guggenheim,
nuoret,
Outi Alanko-Kahiluoto,
palvelut,
työpajatoiminta,
Vihreät
29.8.2010
Erovanhemmat kaipaavat tukea, syyllistäminen ei auta ketään
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomain mielipideosastolla sunnuntaina 29.8.2010
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen otti kantaa monille kipeään aiheeseen sanoessaan, että pienen erolapsen olisi hyvä asua vain jommankumman vanhemman luona (HS Elämä 23.8.).
Tällöin lapsen ja etävanhemman suhde rajoittuu vierailuihin, jolloin etävanhempi jää paitsi lapsen arkielämästä kaikkine iloineen ja murheineen ja lähivanhempi on käytännössä yksinhuoltaja. Se on hankalaa etenkin, jos lähivanhempii asuu paikassa, jossa hänellä ei ole sosiaalisia tukiverkostoja. Onko etävanhempi siis tuomittu silkaksi elatusavun jakoautomaatiksi ja lähivanhempi käytännössä yksinhuoltajaksi?
Keltikangas-Järvisen mukaan lapsen ei pidä joutua liikkumaan vaan vanhempien. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi, että lapsella olisi yksi pysyvä koti ja vanhemmilla omansa, eli yhteensä kolme asuntoa. Se ei ole ilmaista, plus matkakulut päälle.
Jos vanhemmat asuvat eri kaupungeissa tai jopa eri maissa, on luontevaa, että kolmas asunto olisi siinä kaupungissa,jossa lapsella on päivähoito- tai koulupaikka.
Kompromissivaihtoehdossa lapsen asunto sijoittuisi vanhempien asuinpaikkojen puoliväliin. Jos yksi vanhempi esimerkiksi asuisi Helsingissä ja toinen Turussa, lapsen koti, jonne vanhemmat sukkuloisivat vuorotellen, olisi Tampereella. Siellä olisivat lapsen päivähoitopaikka tai koulu ja ystävät, mutta ei esimerkiksi vanhemmille tärkeitä tukiverkostoja kuten ystäviä ja isovanhempia.
Toki eron syy on aina vanhemmissa, mutta usein ero voi olla pitkällä aikavälillä lapsen paras. Lapsen etu on, että molemmat vanhemmat pystyvät elämään ihmisarvoista elämää, ja joskus se voi edellyttää eroamista ja muuttoa toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Jos ihminen voi elää ihmisarvoiseksi kokemaansa, merkityksellistä elämää, hän jaksaa paremmin olla myös hyvä isä tai äiti.
Oli lapsen huoltajuus- ja asumisjärjestely mikä hyvänsä, vanhempien mahdollisille uusille kumppaneille tilanne on joka tapauksessa haaste.
Lähivanhemman mahdollisen uuden kumppanin on ymmärrettävä käytännössä tapailevansa yksinhuoltajaa, jonka kodissa etävanhempi vierailee säännöllisesti. Etävanhemman mahdollinen uusi kumppani taas joutuu totuttelemaan ajatukseen, jossa hän saa etävanhemmasta kumppanikseen vain ”osan” kaksoiselämän verottaessa tämän jaksamista ja kukkaroa.
Yhteishuoltajuudessa taas molempien vanhempien mahdolliset uudet kumppanit saavat tottua tilanteeseen, jossa he osallistuvat merkittävään osaan lapsen arjesta ilman muodollista päätösvaltaa lapseen liittyvissä asioissa. He voivat saada jopa ylenkatsetta osakseen, ainakin epäluuloa.
Tunnettuna auktoriteettina Liisa Keltikangas-Järvisen kannattaisi muistaa, että auktoriteettiin kuuluu vastuu. Erovanhemmat tarvitsevat tukea eivätkä syyllistämistä, sillä se ei ole lapsenkaan etu!
Psykologian professori Liisa Keltikangas-Järvinen otti kantaa monille kipeään aiheeseen sanoessaan, että pienen erolapsen olisi hyvä asua vain jommankumman vanhemman luona (HS Elämä 23.8.).
Tällöin lapsen ja etävanhemman suhde rajoittuu vierailuihin, jolloin etävanhempi jää paitsi lapsen arkielämästä kaikkine iloineen ja murheineen ja lähivanhempi on käytännössä yksinhuoltaja. Se on hankalaa etenkin, jos lähivanhempii asuu paikassa, jossa hänellä ei ole sosiaalisia tukiverkostoja. Onko etävanhempi siis tuomittu silkaksi elatusavun jakoautomaatiksi ja lähivanhempi käytännössä yksinhuoltajaksi?
Keltikangas-Järvisen mukaan lapsen ei pidä joutua liikkumaan vaan vanhempien. Yksi mahdollinen ratkaisu olisi, että lapsella olisi yksi pysyvä koti ja vanhemmilla omansa, eli yhteensä kolme asuntoa. Se ei ole ilmaista, plus matkakulut päälle.
Jos vanhemmat asuvat eri kaupungeissa tai jopa eri maissa, on luontevaa, että kolmas asunto olisi siinä kaupungissa,jossa lapsella on päivähoito- tai koulupaikka.
Kompromissivaihtoehdossa lapsen asunto sijoittuisi vanhempien asuinpaikkojen puoliväliin. Jos yksi vanhempi esimerkiksi asuisi Helsingissä ja toinen Turussa, lapsen koti, jonne vanhemmat sukkuloisivat vuorotellen, olisi Tampereella. Siellä olisivat lapsen päivähoitopaikka tai koulu ja ystävät, mutta ei esimerkiksi vanhemmille tärkeitä tukiverkostoja kuten ystäviä ja isovanhempia.
Toki eron syy on aina vanhemmissa, mutta usein ero voi olla pitkällä aikavälillä lapsen paras. Lapsen etu on, että molemmat vanhemmat pystyvät elämään ihmisarvoista elämää, ja joskus se voi edellyttää eroamista ja muuttoa toiselle paikkakunnalle tai toiseen maahan. Jos ihminen voi elää ihmisarvoiseksi kokemaansa, merkityksellistä elämää, hän jaksaa paremmin olla myös hyvä isä tai äiti.
Oli lapsen huoltajuus- ja asumisjärjestely mikä hyvänsä, vanhempien mahdollisille uusille kumppaneille tilanne on joka tapauksessa haaste.
Lähivanhemman mahdollisen uuden kumppanin on ymmärrettävä käytännössä tapailevansa yksinhuoltajaa, jonka kodissa etävanhempi vierailee säännöllisesti. Etävanhemman mahdollinen uusi kumppani taas joutuu totuttelemaan ajatukseen, jossa hän saa etävanhemmasta kumppanikseen vain ”osan” kaksoiselämän verottaessa tämän jaksamista ja kukkaroa.
Yhteishuoltajuudessa taas molempien vanhempien mahdolliset uudet kumppanit saavat tottua tilanteeseen, jossa he osallistuvat merkittävään osaan lapsen arjesta ilman muodollista päätösvaltaa lapseen liittyvissä asioissa. He voivat saada jopa ylenkatsetta osakseen, ainakin epäluuloa.
Tunnettuna auktoriteettina Liisa Keltikangas-Järvisen kannattaisi muistaa, että auktoriteettiin kuuluu vastuu. Erovanhemmat tarvitsevat tukea eivätkä syyllistämistä, sillä se ei ole lapsenkaan etu!
Tunnisteet:
erovanhemmat,
etävanhempi,
huoltajuus,
lähivanhempi,
päivähoito
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)