Kuva: Arend Oudman
Allaoleva kirjoitus julkaistiin lyhennettynä Hesarin mielipideosastolla lauantaina 13.12.
Kokoomuslainen opetusministeri Sari Sarkomaa ilmoitti eilen yllättäen eroavansa ministerin tehtävistään; syyksi hän ilmoitti sen, että hän haluaa antaa enemmän aikaa perheelleen.
Ymmärrän Saria oikein hyvin. Jos pieni napoleonkompleksista kärsivä kuntavaaliehdokaskin voi tuntea ajoittaista huonoa omatuntoa ajankäytöstään, miten sitten onkaan sellaisen henkilön laita, joka on kansanedustaja ja ministeri? Jos mieskuntavaaliehdokkaankin kunto on rapistunut siksi, että hänellä on ollut vaikeuksia ehtiä hoitamaan kuntoaan yhteisiltä asioilta, miten sitten mahtaakaan olla miesministereiden laita, joista ainakin kaksi raportoidusti harrastaa maratonjuoksua?
Eilisiltaisessa tv-uutisten haastattelussa kysyttiin Sarkomaan seuraajaksi valittavalta Henna Virkkuselta, miten työn ja perheen yhdistäminen tulee käymään. Tätä kysymystä ei koskaan esitetä miehille. Oletetaan vain, että jokaisen miesministerin takana on uhrautuva nainen, joka hoitaa kodin, miehen keskittyessä tärkeisiin yhteiskunnallisiin tehtäviin, aivan kuten antiikin Kreikassakin, jossa yhteiskunnallinen vaikuttaminen kuului vapaille miehille, mutta ei kenellekään muulle.
Tämän aamun Hesari jatkoi samaa sukupuolittamista. Sekä väistyvästä että tulevasta opetusministeristä oli esitetty faktaboksi, jossa oltiin nostettu heidän lapsiensa ikä ja lukumäärä ammatillisia ansioita tärkeämmäksi. Kysymys toimittajille: kuinka monta lasta on Jyrki Kataisella, Aleksander Stubbilla tai Stefan Wallinilla?
Kuntavaalien alla Gloriassa pidettiin kuntavaalipaneeli, jossa muun muassa koululaiset ja kotiäiti (miksi koti-isä?) saivat esittää kysymyksiä poliitikoille. Koululaisia kyselytyttänyt toimittaja (nainen!) haastatteli ainoastaan poikia, tyttöjen toimiessa silkkoina koristeina.
Jos naiset itse ovat valmiita näin innokkaasti uusintamaan perinteistä sukupuolittunutta työnjakoa, jossa työ ja oikeastaan kaikki kodin ulkopuolinen sfääri itsestäänselvästi on miesten maailmaa, naisten maailman rajoittuessa neljän seinän sisälle ja hiekkalaatikolle, heidän on aivan turha valittaa epäoikeudenmukaisesta ja epätasa-arvoisesta kohtelusta yhteiskunnallisessa työnjaossa.
Solidaarisuutta, siskot! Vaikka meikki olisikin suorassa ja tukka huoliteltu, on syytä vilkaista peiliin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti