Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

5.6.2012

Ei saa katsoa kauas

Eräällä hyvin suurella julkisella työnantajalla työskentelevillä on mahdollisuus työsilmälaseihin. Kuitenkin vain sillä edellytyksellä, että nämä lasittimet ovat yksiteholasit. Epäilen tosin, että tämä sama mahdollisuus on suotu hyvin monien työnantajien toimesta. Tai evätty. Siis näkeminen. Ja työntekeminen.

Tämä on merkillistä. Tunnen lukuisia ihmisiä, joilla on koko ikänsä ollut moniteholasit. Esimerkiksi minulla. Moniteholasit tarkoittavat sellaisia kapistuksia, joilla näkee sekä luku- että lintujenbongausetäisyydelle, siinä määrin kuin nyt tietenkään hapertuneilla silmillä ja kuluneilla linsseillä voi nähdä. Moniteholasit korvaavat sekä kaukonäkö-, että lukulinssit. Ei tartte ostaa kaksia. Kaikki säästävät, minä, kuluttaja, luonto, tukkukauppurit ja vähittäismyyjät säästävät säilytystiloja. Ainoastaan manifaktuuri ei säästä. Ja silmälasien kuljetuspalvelufirmat.

Oletan, että tämä kyseinen työnantaja on tehnyt salaliiton silmälasitehtailijoiden ja silmälasien kuljetuspalvelufirmojen kanssa. Muuten tässä ei ole mitään järkeä. Voi nimittäin jäädä linssittimet hankkimatta, eikä oikein tahdo onnistua edes se työskentely, lintujenbongailusta tai muusta visioinnista puhumattakaan. Sahaavat omaan nilkkaansa, työnantajat.

Ei kommentteja: