Everett Rogers jaotteli tunnetussa tutkimuksessa Diffusion of Innovations ihmiset sen mukaan, miten ripeästi ja innokkaasti he omaksuvat innovaatioita. Tässä jaottelussa minä taidan kuulua "laggardseihin", jotka kaikkein viimeisinä omaksuvat yhtään mitään, ainakin, jos vertailuryhmänä käyttää omia viiteryhmiäni, joihin kuuluu esimerkiksi 80-luvulla ensimmäisinä verkkokeskustelua harrastaneita ihmisiä, aikana paljon ennen internettiä. Innovaatiot ovat kuin uskontoja: tiedän linux- ja mäcci-uskovaisia. Uskontoja ne muistuttavat myös siinä, miten innovaatioihin suhtaudutaan sen jälkeen kun ne otettu käyttöön. Käännynnäiset ovat usein kaikkein varmimpia, ehdottomimpia ja kiihkeimpiä sekä omassa uskossaan että löytämänsä autuuden saarnaamisessaankin.
Olin tuntemistani ihmisistä viimeisiä hankkimaan esimerkiksi pankkikortin, luottokortin, tietokoneen, MP3-soittimen ja matkapuhelimen, puhumattakaan päivittämään niitä muun kuin luonnollisen poistuman kautta. Melko linjakkaasti myös minusta on tullut lähes kaikkien näiden innovaatioiden mitä innokkain puolestapuhuja: ylistän sitä, miten ne helpottavat elämää enkä voisi enää kuvitella elämääni ilman niitä. On kätevää kun voi tulla puhelinmyyjien häiriköimäksi lenkilläänkin ja voi pilata kuulonsa vaikka tienposkessa seistessäkin säätäessä Sidney Sutcliffen oboensoittoa niin että se voisi kamppailla liikenteen melun kanssa, toivoton kamppailu. On myös kätevää kun voi valita soittoääniään eri maiden Idols-voittajien väliltä, tarjolla on varmaan Burundikin.
Nyt viime aikoina olen törmännyt käsitteeseen älypuhelin, ja epäilen, että tällainenkin taitaa olla jo useimmilla ilman että osaisin kaivata sellaista koska en ole edes ihan varma, onko minulla kenties jo sellainen kun en ole missään nähnyt sellaista yksiselitteistä älypuhelimen määritelmää jonka vähän älyttömämpikin puhelimenkäyttäjä ymmärtäisi. Ainakaan en löytänyt puhelimestani mitään sellaista reikää, jota olisin voinut vilauttaa Istanbulissa käydessäni sille Topkapin palatsin ovensuusta löytyneelle kärpäsen kakalle, jossa luki että lue minut ällypuhelimellasi. Pari reikää siinä on, tiedän, siis puhelimessani. Yhteen laitetaan laturin johto ja toisella otetaan valokuvia.
Moni näistä innovoinneista ei edes toimi. Omasta puhelimestani, älykäs tai älytön, ei esimerkiksi voi katsoa bussien aikatauluja tai tarkistaa missä olen kartalla silloin kun olen jossain Emäsalon ja Anttilan välisessä puunhaarassa. Joidenkin innovaatioiden en edes toivo toimivan: ei ole tarpeellista, että minuun asemoitu mikrosiru varoittaa baariani että olen tulossa ja että keskimäärin juon tummaa Velkoa, kun tällä kerralla saattaisikin jäädä juomatta jos vaikka olisi velkaa.
Everett Rogersin löydöksistä voi lukea allaolevasta linkistä:
http://en.wikipedia.org/wiki/Diffusion_of_innovations
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti