Ei Jussista selviä hengissä...

Vietin oikein mukavan ja leppoisan juhannuksen poissa jaloista, appiukkoni syötettävänä, juotettavana ja saunotettavana Vaasassa. Tosin en oikein tiedä, keiden jaloista kun useimmat ovat ensin menneet pois jaloista. ..

selvisi mökkijuhannuksesta hengissä. Joka paikka purtuna oman kodin huomassa...

Etenee 50 km/h ruuhkassa...

Juhannusalen satoa: Tyhjenevä pesä-täysi sydän. Mökkivierailuilla vakiovälineenä kumihanskat mahdollista siivous/tiskausoperaatiota varten. Keski-ikä, en kestä tätä enää itsekään.

Kun 87 km:n matkaa on ajettu viimeiset 3 tuntia ja jäljellä on vielä noin 180 km, täytyy ilo repiä pienistä asioista: onneksi takapenkillä nukutaan, musa on hyvää ja ulkona sataa (=ei tule hiki). Jossain välillä Mikkeli-Heinola, 0-20 km/h.

Anteeksi Facebook-ystäväiseni, joiden juhannusstatuksia lainasin! Näiden statuksien perusteella, kaikilla ei tainnut olla kivaa? Ei se kovin kivalta kuulosta, jos on pakko madella 500 km autojonossa syöttämään itsensä hyttysille, tuplainfrastruktuuria tuhlaten.  Ehkä kyse on jostakin suomalaiskansallisesta erityispiirteestä, johon vielä lisätään marttyyrius siitä, kuka on selvinnyt hengissä kaikkein raskaimmasta lomasuorituksesta. Hyvää kesää kaikille! Syöpötelkää ja juopotelkaa kohtuudella, pitäkää pelastusliivit ja kypärät sekä ennen kaikkea järki päissä!