Ehdokkaani elämäntyöjulkkispalkinnon saajiksi

Alla esitän 10 ehdokastani vuoden julkkispalkinnon saajiksi. Oscar-juhlissakin jaetaan elämäntyöoskari, joka on tarkoitettu arvostamaan sellaisten elokuvantekijöiden uraa, jotka ovat pitkäjänteisesti kulkeneet omilla poluillaan. Kaikkia ehdokkaitani yhdistää se, että julkisuus on tullut heidän varsinaisen ammatillisen toimintansa sivutuotteina. Heidän ammattinsa ei ole julkkis, kuten näiden jumppasten, humppasten ja pumppasten.

G. Pula-Aho. Papukaija, joka puhui kuin mies ennen kuin melkein samanniminen mies alkoi puhumaan kuin papukaija, enimmäkseen maahanmuutosta. Ennen oli papukaijat rautaa, hiiohoi!

Aku Ankka. Aku tai kaverinsa Mikki yleensä valitaan eduskuntaan. Veikkaan, että nyt on Akun vuoro. Kun Matti Ahde ja Eskojuhani Tennilä jättivät vihdoinkin Arkadianmäen, tarjolla on valtiopäiväneuvoksen paikka, ja valtiopäiväneuvos johtaa puhetta vaalien jälkeisillä ensimmäisillä valtiopäivillä. Aku Ankan äänestäminen vuoden elämäntyöjulkkispalkinnon saajaksi on proaktiivista, perustuen kääkän oletettuihin tuleviin suurtekoihin. Aku on rohkean valinta!

Sika. Sikainfluenssan pojan kosto on palannut. Ja se on hirmuinen. Tai ainakin sen epäillään olevan hirmuinen. Sitä varten rakennetaan barrikadeja ja talvivarastoja ja tehdään testamentteja. Ja jouluna se syödään.

Big Brother. Hänen ensiesiintymisensä oli George Orwellin klassikkokirjassa Vuonna 1984. Nyt valvontakameroita on vähän kaikkialla, kuten haastattelemani nuori porvoolaisnainen sanoi, elämä on kuin bir brotheria, kameroita on kaikkialla. Välivuosina BB:n lippua ovat heiluttaneet mm. Brigitte Bardot, Björn Borg ja Boris Becker.

Tähtien. Suomen - ja varmaan myös monen muun maan, joista Suomi omaksuu kulttuuri-innovaatioita - suosituin medium on televisio. Ja sen välineen suosituin sisältö kuluvana vuotena on ollut Tanssi tähtien kanssa -niminen lähetys.
Ilmoitan tässä julkisesti, että en omista televisiota koska se ei sisällä minun kannaltani mielenkiintoista informaatiota. Tämä ilmaisutapa tahtoo kunnioittaa vuodenajan henkeen sopivasti edesmennyttä uskontotieteen dosentti Tapani Hietaniemeä (vihr.), joka seurasi vain sellaisia blogeja, jotka sisälsivät hänen kannaltaan mielenkiintoista informaatiota.

Hassisen Kone. Hassisen kone on aina tarjolla tänään. Sitäpaitsi, he olivat juroja nuorisojulkkiksia, jotka olivat juroja nuorisojulkkiksia tahtomattaan ja ironiastaan huolimatta ja ehkä juuri siksi ja juuri siksi he ansaitsevatkin elämäntyöjulkkistunnustuspalkinnon.

Marshall McLuhan. Kanadalainen kulttuurifilosofi, joka muistetaan lauseestaan "väline on viesti". McLuhan oli oikeassa mutta väärässä. Koska julkisuutta ei ole ilman välineitä, julkkikset ovat viesti, joka toisintuu kaikissa mediumeissa: iltapäivälehdistössä, viikkolehdistössä, televisiossa, internetissä ja nyt jopa, uusinta uutta, valtakunnan ainoassa eli arvostetuimmassa aamulehdessä! Pahaa pelkään, että tätä ei ole tarjolla vain tänään, vaan median itsesimulaatio on tullut jäädäkseen. Niin sanotut sisällöt vain muuttuvat: eilen oli tarjolla humppasta, tänään jumppasta, huomenna pumppasta, ylihuomenna pumpattavaa Barbaraa.

Toivo Kärki. Mies, jonka ohi ei mennyt Suomessa yksikään kevyen musiikin artisti 40 vuoteen. Ja nekin jotka menivät - vaikka Hurriganekset - saivat Kärjen ymmärtämättömästä old school-kritiikistä ilmaista mainosta, jota parempaa ei mikään levy-yhtiö voinut ostaa. Kun Topi Kärki näki jonkun artistin haukkumisen arvoiseksi, hän oli todella rock, indie ja alternative ennen kuin kahta viimeksi mainittua sanaa oli keksitty. Hänen vaikutusvallastaan kertoo sekin, että katkeroituneet Viktor Kallborrek ja Hullujussi laulavat, että Toivo Kärki Albert Järvisen kitaran särki. Hän oli tiiviimpi kuin Lev Jashin, Dominik Hasek, Miikka Kiprusoff ja Antti Niemi yhteensä, siis ne molemmat

Jukka Virtanen. Mies, joka tuntee Suomessa kaikki viimeisen 50 vuoden aikana eläneet ja joka on myötävaikuttanut useimpien 50 viimeisen vuoden aikana eläneiden ammatilliseen toimintaan, joitakin heistä lanseerannut ja vähäpätöisimpiäkin roudannut, miksannut, leikannut, sanoittanut tai sovittanut. Häntä saa kiittää moni ammattijulkkiskin sitä, että on tullut kerran parkaisseeksi päivänvalon merkiksi.

Pressanvaalien äänioikeusikärajaksi 16

Kuntaministeri Mari Kiviniemi on esittänyt, että kuntavaaleissa voitaisiin kokeilla äänioikeusikärajan alentamista 16 vuoteen, koska mahdollisuus vaikuttaa omalla kotiseudullaan saisi nuoret identifioitumaan kotikuntaansa paremmin, ennen kuin he mahdollisesti muuttavat opiskelun, työpaikan tai kumppanin perässä isoon kaupunkiin, yleensä Helsinkiin. Lisäksi hän olettaa, että nuoret ovat nimenomaan kiinnostuneita lähiympäristöstään.

Hän ymmärtää täysin väärin, tosin hän ei ole yksin. Kiviniemen näkökulma on ymmärrettävä keskustalaiselle sudeettihaja-asukille, joka on emigroitunut Helsinkiin. Ne nuoret, jotka ovat kiinnostuneita ympäröivästä maailmasta, potevat ns. maailmantuskaa. He ovat huolestuneita maailmankaupan vääristymistä, ihmiskaupasta, ydinaseista ja ilmastonmuutoksesta, ja he kokevat, että kunnallispolitiikassa päätettävät asiat - kuten parkkipaikkanormit, terveyskeskuksien sijainnit, kaavoituspolitiikka - ei kosketa heitä mitenkään.

Luulen, että ne nuoret, jotka haluaisivat äänestämällä vaikuttaa asioihin, olisivat kiinnostuneimpia äänioikeudesta presidentinvaaleissa tai eurovaaleissa, ei niinkään kuntavaaleissa. Asia ei ainakaan parane sillä, että kunnallispolitiikasta kirjoitellaan ikään kuin siellä käsiteltäisiin vain esimerkiksi ruotsinkielisen työväenopiston johtokunnan toisen varajäsenen valinnasta. Vielä tarttis tietää, miksi se muka on niin vähäpätöinen asia?

Äänestysikärajan alentamista on vastustettu muun muassa sillä, että ainakin se osa nuorista, joille BB (enkä tarkoita Boris Beckeriä, Brigitte Bardotia tai Björn Borgia) on referentiaalista todellisuutta, äänestäisivät valtuustot täyteen huonoja tanssijoita, sinkkumaanviljelijöitä ja huonoja wannabe-laulajia. Julkkisehdokasargumenttia en kuitenkaan osta. Ketkä ovat äänestäneet urheilijoita, missejä, laulajia ja juontajia eduskuntaan elleivät niin sanotut hyvin informoidut aikuiset?

En allekirjoita sitäkään että kunnallispolitiikka kävisi demokratian koelaboratoriosta. Tämä tarkoittaisi sitä, että nuorten äänioikeus perusteltaisiin sillä, että sitä voidaan kokeilla kuntavaaleissa, koska kunnallispolitiikassa ei muka päätetä kovinkaan tärkeistä asioista. Tällaista signaalia ei pidä antaa.

Muistan kansanedustaja Johanna Sumuvuoren todenneen jossakin, että jos äänioikeusikärajaa alennettaisiin kuuteentoista, samalla ehdokkaaksi asettumisen ikärajaakin tulisi laskea kuuteentoista, koska vaalikelpoisuus on sama asia kuin äänioikeus. Vaaleissa tulee olla mahdollisuus äänestää itseään.

Kunnissa tehdään päätöksiä, jotka lopultakin ratkaisevat esimerkiksi sen, millä kulmakertoimella ilmastomme lämpenee. Se, mitä liikennevälinettä ihmiset käyttävät, millaisia energialähteitä on saatavilla ja millaista on paikallinen yhdyskuntasuunnittelu, minne rakennetaan ja mitä, minne sijoittuvat työpaikat, ratkaisee maapallomme tulevaisuuden.