Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

25.7.2007

Solen aurinko nousi Malminkartanon yllä



Kuva: Arend Oudman

Kunnallispolitiikan veteraani, jo 19. vuottaan kohta Helsingin kaupunginvaltuustossa aloittava kaupunginvaltuutettu Sole Molander (kesk.) vieraili tutustumassa Horisontin toimintaan ja keskusteli horisonttilaisten kanssa kahvilassa tiistaina 5.12. Paitsi valtuutettu, Sole on myös kaupunginhallituksen varajäsen.

Sole on koulutukseltaan kansantaloustieteilijä, tarkemmin sanoen tilastomatemaattisia kansantalousmalleja laativa ekonometrikko. Sole toimii kuntotestauslaitteita valmistavan hyvinvointiteknologiayrityksen toimitusjohtajana ja tutkii vanhusten turvaratkaisuja Teknillisen korkeakoulun tuotantotalouden osastolla.

Kansainvälisen vapaaehtoistyön päivän kunniaksi Sole halusi pohtia sitä, mitä kansalaisena oleminen oikein on. Solen näkemys politiikasta on, että sekin on kansalaistoimintaa, ei elinkeino, mitä kunnalliset luottamustehtävät eivät toki olekaan. Politiikkaa voi kuitenkin tehdä muuallakin kuin puolueissa, kuten erilaisissa kansalaisjärjestöissä. Sole halusi kuulla Horisontin kahvilaan kokoontuneiden ihmisten tarinan: sen, miksi he oikein ovat Horisontissa. Mitä he Horisontissa tekevät ja miksi he ovat täällä?

Aktiivinen kansalaisuus edellyttää sitä, että ollaan tietoisia paitsi kansalaisten oikeuksista ja velvollisuuksista, myös yhteiskunnallisten instituutioiden tehtävistä ja valtaoikeuksista. Politiikassa on usein tärkeämpää se, keneltä tai mistä aloite tulee kuin se, mikä se on. Siksi onkin tärkeää olla aktiivisesti yhteydessä valtaapitäviin, muulloinkin kuin käyttämällä äänioikeuttaan vaaleissa. Koska edustuksellisessa demokratiassa kansalaisten osallistuminen yhteisten asioiden hoitoon kanavoidaan poliittisten puolueiden kautta, niihin kannattaa liittyä. Kuoron ääni kuuluu yleensä kauemmas kuin yksinäisen huutajan, ja siksi Helsingin valtuustossa Keskustan suhteellisen pieni valtuustoryhmä pyrkiikin aina löytämään yhteistyökumppaneita asiakohtaisesti.

Helsingin kaupungilla on monenmoisia hyviä ohjelmia ja strategioita (joista esimerkkinä Kestävän kehityksen toimintaohjelma), mutta ne eivät heijastu budjettiin. Kauniit tavoitteet jäävät pöytäkirjamerkinnöiksi, jos ei ole rahaa niiden toteuttamiseen. Todellisen poliittisen tahdon mittari onkin se, missä määrin siirrytään kauniista sanoista todellisiin tekoihin. Kaupungin päättäjiin kannattaa vaikuttaa etenkin budjetin valmisteluvaiheessa, oli Solen viesti.

Kansalaisjärjestöillä on viranomaistahoja likeisempi kosketus ruohonjuuritasoon, ja ne kehittävät luovia, uusia käytäntöjä, jotka voisivat olla opiksi myös siitä, kuinka yhteiskunta voisi järjestää palvelunsa. Kansalaisjärjestöt kykenevät kohtaamaan ihmisen kokonaisvaltaisesti yksilönä, kun taas hallinnossa vallitseva tiukka sektoriajattelu pilkkoo ihmisen elämän osiin. Kansalaisjärjestöillä on paljon sellaista kokemustietoa, joka olisi syytä hyödyntää.

Kansalaisjärjestöjen tukien leikkaaminen on Solen mielestä hyvin lyhytnäköistä, sillä vapaaehtoistyöhön panostettu raha poikii aina välillisesti ja pitkän tähtäimen korkoina esimerkiksi sellaisia asioita kuin elämänhallinnan tunteen ja kansalaisuuden vahvistumista, niiden ammatillisten taitojen lisäksi joita tehdessä opitaan. Erityisinä nykyajan kansalaistaitoina Sole piti atk-taitoja ja kielitaitoa; maahanmuuttajien suomen (tai ruotsin) kielen opetukseen olisikin panostettava nykyistä enemmän.

Vaikka palvelumarkkinoilla pitäisikin vallita hedelmällinen yhteistyö markkinoiden, yhteiskunnan ja kansalaisjärjestöjen välillä, tämän ei silti pitäisi tarkoittaa sitä että toimivat käytännöt huuhdellaan sadeveden mukana viemäriin tai sitä että maksumiehiksi joutuvat kuntalaiset. Esimerkkinä tästä Sole mainitsi Helsingin vanhusten ruokapalveluiden kilpailutuksen, joka on johtanut siihen, että Helsinki säästää, mutta vanhukset maksavat. Näyttää hyvältä, siis kaupungin kirjanpidossa. Mutta kuka viime kädessä maksaa laskun, jos vanhukset eristäytyvät, nälkiiintyvät ja masentuvat?

Lopputerveisiksi Sole kehotti juuri sinua, rakas lukija, äänestämään maalisvaaleissa sellaista ehdokasta, joka ajaa juuri sinulle tärkeää asiaa. Vaikka Sole ei itse olekaan ehdolla, hyviä ehdokkaita varmasti löytyy kun jaksaa hieman tutkia ja haastatella ehdokkaita. Poliitikot ovat olemassa ihmisiä varten, eikä esimerkiksi päinvastoin, ja etenkin siinä tapauksessa että ehdokas tulee valituksi, ihan kansanedustajan itsensäkin vuoksi olisi tärkeää säilyttää kontakti ns. todellisuuteen.

Uutinen on alunperin julkaistu Kumppanuustalo Horisontin uutisarkistossa, ja sen voi lukea myös klikkaamalla otsikkoa.

Solen kannanoton Helsingin Keskuspuiston nk. Lääkärinkadun alueen kaavoitussuunnitelmista voi lukea allaolevasta linkkiosoitteesta (löytyy myös blogini linkeistä):

http://keskuspuisto.blogspot.com/2005/11/valtuutettu-sole-molanderin-kesk.html

Ei kommentteja: