Yhä useamman erityyppisen palvelun yhä useampi tarjoaja pyrkii nykyään sitomaan asiakkaidensa asiakkuuden mahdollisimman pitkäksi aikaa. Kun ihmisten siviilisäädyt, osoitteet, hiusten ja ihojen värit, uskonnolliset kannat, sukupuolet ja nimet vaihtuvat, identiteettiäsi kantavat lopulta vain kuntosaliketjun jäsenkortin magneettijuova ja puhelimen sim-kortti.
Jos nykyään ihminen haluaa puhua tai kuntoilla, hänen on samalla oltava ennustaja tai ainakin sitouduttava uudenlaiseen maaorjuuteen. Pitäisi tietää, missä ja kenen kanssa elää, mitä ja missä tekee töitä, noin niinkuin aluksi. Ei kannata esimerkiksi rakastua, koska se voi johtaa asuinpaikan vaihtumiseen, eikä kannata joutua työttömäksi, koska se johtaa maksukyvyn menetykseen. Puhumattakaan siitä, että asuinpaikan menetys voi johtaa työpaikan menettämiseen tai työpaikan menettäminen rakastumisen menettämiseen. Tai menettämisen asutus rakastumisen työllistymiseen tai... kräks.
Jäsenyydet ovat kuin susia: kyllä ne lopulta sinut saavat kiinni koko joukkueen väsytystaktiikalla. Nykyaikainen brändikansalaisuus (aiheesta lisää mm. http://perukangas.blogspot.com/2010/05/brandi-prekaarin-pelastus.html) on masokistin unelma, kahdessakin mielessä. Tietämättömille tiedoksi, että alkuperäinen Masokistin unelma viittaa Peräkylän ponnistus -seuran vuosittain järjestämä avoin 100 kilometrin Suomenmestaruusjuoksu, josta kevytversio minimasokisteille eli pikamatka on maraton. Toisessa mielessä se on masokismia siksi, että jäsenvelvoitteita kun ei voi paeta, seurauksena on kieltäymyksientäyteinen spartalainen elämäntyyli. Jos ei esimerkiksi henkilökohtainen konkurssi vie sinulta likviditeettiä, brändikansalaisuus kyllä hoitaa likvidoinnin. Vain kuolema sinut jäsenyydeltä pelastaa. Tai muutto Malawiin tai Bhutaniin, joissa oletettavasti ei ole mahdollista kohtuullisella logistiikalla hyödyntää ko. palveluja.
Jos ihminen muuttaa, eikä voi muuttuvan päivittäisreitistönsä takia enää ehtiväinen harjoittamaan asiakkuuttaan, nauttimaan asiakasetujaan ja elämään moraalisen TÖKS-elämäntavan mukaisesti, hänen on pakko priorisoida. Jos hänellä on auto, hän myy sen pois, koska a) autoiluun käytetty aika on pois kuntoiluun käytetystä ajasta ja b) autoiluun käytetty raha on pois kuntoiluun käytetystä rahasta. Hän päättää pyöräillä Töksiin, jossa voi harjoittaa sisäpyöräilyä. Uups, eipäs siellä ollutkaan pyörätelineitä!
Kaikki kuntosaliketjun, eiku kuntokeskuksen jäsenyyteen kuukausittain valutettu raha on kurkusta pois. Siis ei tietenkään kuka tule kiskomaan kurkustasi jo sinne kerran heittämääsi kaljaa, mutta keskikehonrakennus vaihtuu luontevastii kehonrakennukseksi, maha muuttuu vatsaksi ja tissit (ja rinnat) rinnaksi. Ja kuntosalilla vietetty aika on poissa pahanteosta. Kun baarissa on vähemmän aikaa ja rahaa vietetttäväksi, pakkojäsenyydellä on siis kaksinkertaisesti kuntoa parantava vaikutus. Jos lopulta sitten ei ole enää varaa syödä kuntoilun edellyttämällä tavalla, kuoletpa ainakin hyvällä omatunnolla, moraalisesti ja terveellisesti eläneenä TÖKS-kansalaisena.
Likvidoitu brändikuluttajakansalainen saattaa joutua kovan valinnan eteen: puhelinlasku vai kuntosalin jäsenmaksu. Pankkitilillä nimittäin on kahdenlaisia tapahtumia: panoja tai ottoja. Joitakin otoista kutsutaan myös laskuiksi tai suoraveloituksiksi. Ja maksukyky, eli likviditeetti määrittyy yksinkertaisella laskutoimituksella: panot ja otot (sis. laskut ja veloitukset) ynnätään. Nuorille - sellaisille joita työskentelee paljon mm. molempien edellämainittujen palveluksien asiakaspalveluissa eli käyttötuissa - tiedoksi: ynnälasku tarkoittaa pluslaskua. Silloin kun ottojen (ja muiden negatiivisten tilitapahtumien) summa on enemmän kuin panojen, kyse on negatiivisesta maksukyvystä. Eli velkaantumisesta.
Koska kummastakaan - puhelinliittymästä tai kuntosalielämäntyyliketjun jäsenyydestä -ei pääse eroon ja koska puhelinlaskusta yleensä kuitenkin suurin osa onneksi vastaa todellista käyttöä, valinta on helppo, koska sitä ei ole. Ja jos kuntosalielämäntyylistä on kerran maksanut, ainoa häviäjä kaupassa olet sinä, joka et käytä kuntosalin palveluita. Voit ehkä onnistua downgreidaamaan jäsenyytesi platinasta kultaiseksi, mutta hopeita sekin maksaa. Vai mitäs niitä ranskalaisia jalkapalloilijoita olikaan, nicklas kulteja, michel platinoita ja niin edelleen.
Ei puhuminenkaan ole ilmaista. Vanhan sananlaskun mukaan se on kultaa. Niin on. Se, että pakkotavoitteelliseksi sidottu kuntoilija joutuu lopettamaan lörpöttelynsä, kuvastaa tahtomattaankin hyvin kuntoilumaailman tavoitteellisuutta, ammatillistumista ja treenistymistä. Jos kerran kuntosaliketjun jäsenyyden hinta on kalliimpi kuin puhelinliittymän ja sen nimikin on vielä platina, on helppo päätellä, että kuntoilu on tärkeämpää kuin puhuminen. Kuntoilijoiden elämäntyyli tulee näin jäljitelleeksi entistä tarkemmin kilpaurheilijoita, ja kuten tunnettua, urheilijoidenhan on parasta pitää suunsa kiinni, koska sieltä harvoin kuitenkaan tulee mitään kuulemisen arvoista (tästä aiheesta lisää mm. http://perukangas.blogspot.com/2010/02/hiljaa-ja-ole-kaunis-urheilija-mediassa.html).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti