Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

1.4.2010

Annostele oikein sosiaalista mediaa

Sosiaalinen media on nyt tämän päivän ykköspuheenaihe kaikenlaisissa organisaatioissa - ja sosiaalisessa mediassa. On tietystikin hyvä, että monenmoiset organisaatiot ovat heränneet ymmärtämään sen merkityksen, tosin tämä on tapahtunut muutaman vuoden myöhässä.

Mitä sitten on sosiaalinen media? Nyt kun google on korvannut keltaiset sivut, niin yritys, jolla ei ole nettisivua, ignoroidaan ja dissataan, puhumattakaan julkisen palvelun organisaatioista, joilla kaikilla taitaakin jo olla nettisivut. Nyt yritykset ja yhteisöt, joilla ei ole Facebook-sivuja, ovat hävetyksiä.

Sosiaalinen media mielletään säännönmukaisesti internetiksi, tai tarkemminkin internetin vuorovaikutteisiksi (ja ainakin miltei reaaliaikaisiksi) sovelluksiksi, joita voi päivittää vaikka kännykällä ratikasta. Ei Facebook sinänsä ole sosiaalinen media, vaan vasta sen aktiivinen käyttö luo sille mahdollisuuden olla sosiaalinen. Yleensä Facebookista tapaa tulla käytännössä sosiaalisen median synonyymi, koska se on niin suosittu ja koska siinä voi paitsi nähdä, ketkä "kaverit" ovat online, nähdä heidän senhetkinen olemassaolonsa tila (status), kommentoida sitä ja jopa keskustella. Tai sitten vain jutella.

Sosiaalinen media on tehnyt perinteisestä, staattisesta netistä, johon useimmilla oli samantyyppinen suhde kuin esimerkiksi puhelinluetteloihin, tietosanakirjoihin ja kirjastoihin, kömpelön ja vanhanaikaisen, vähän kuin polkuompelukoneen. Facebook on media ainoastaan, jos oletetaan, että se on laadullisesti jotakin muuta kuin perinteinen internet eikä vain sen sisältöä. Sosiaalisessa mediassa käyttäjät luovat sisällön. Sosiaalinen media - tai siis sen asian ensimmäiset ajajat - on jälkikäteen nimennyt perinteisen netin pekkahimasmaisesti - tarkoittaen siis internettiä tietovarastona -Internet 1.0:ksi, kun taas sosiaalinen media on netti 2.0.

Nettiä kutsutaan usein virtuaalitodellisuudeksi, viitaten siihen, että sen ulkopuolellakin on kuitenkin elämää ja maailmaa. Joillakin netissä hoituu pankkiasioiden ja tiedonhakujen lisäksi miltei kaikki: siellä hankitaan ja ylläpidetään ihmissuhteita, ja ainoaksi suhteeksi lihallisiin ihmisiin jää nettipornon lisäksi lähikaupan kassa.

Ei virtuaalitodellisuudessa ole kuitenkaan sinänsä mitään vikaa. Kaukana asuvan Facebook-kaverin kanssa chattailu voi piristää arkea, ja nettiflirtti on näennäisen vaaratonta todellisuuspakoa. Ei se kuitenkaan ole vaaratonta. Etenkin parisuhteessa väljähtynettä vaihetta elävälle se on houkuttelevaa, koska siitä ei jää kiinni kuin tumpelo. Juuri tähän näennäiseen turvallisuudentunteeseen on helppo tuudittautua, ja upota virtuaalitodellisuuteen aina vain syvemmälle. Flirtti kuin flirtti, puhumattakaan netin deittipalveluista, merkitsee sitä että omat ajatukset seikkailevat, harhailevat, jopa harhautuvat. Kun kumppani jää istumaan chättiin tai klikkailemaan deittiäplikaatioita, suhteen lähtölaskenta on jo alkanut.

Netti pitää - kuten kaikki välineet - ymmärtää reaalitodellisuuden laajenemaksi, jos virtuaalitodellisuus halutaan ymmärtää positiivisesti, ja pitää. Erityisesti tämä pätee nettiin sosiaalisena mediana. Tiedonhaussa ja monien käytännön asioiden hoitamisessa se on jo nyt ylivertainen, ja jopa ainoa kanava, tarkoittaen erityisesti netti 1.0:aa. Nettideitin avulla on mahdollista ryhtyä vaihtamaan mielipiteitä ihmisen kanssa, jota ei muuten ole tavannut. Se voi johtaa mihin tahansa, tai sitten ei. Nettichatti voi tuoda yksinäiselle hetken helpotusta; ehkä se on puhelin 4.0., jos lankapuhelin oli 1.0, kännykkä 2.0 ja skype 3.0. Mutta siitä puuttuu yksi olennainen elementti verrattuna aikaisempiin versioihin: ääni, jos puhelin on jo aikaisemminkin ollut tapaamisten korvike, siis sitä ennen kun kiitos Nokian ja sen lobbaamien puhelinyhtiöiden, joista yhdellä on naisen nimi, puhumisesta tuli niin kallista, että siitä tuli lähinnä tapaamisten sopimisväline. Eli siis väline todellisten kontaktien luomiselle. Jos eivät aikaisemmatkaan puhelinäplikäätiöt olleet erityisen sosiaalisia, mitä sitten pitäisi sanoa chateistä?

Nk. sosiaalisen median hieno puoli on se, että se lisää tarttumapintoja. Ystävän käsite on Facebookissa monella laajentunut; ihmisiä, joihin on tutustuttu esimerkiksi jossakin peli- tai flirttisovelluksessa, kannattaa klikata ystäviksi, jos heihin haluaa pitää yhteyttä. Facebook onkin parhaimmillaan juuri verkostoitumistyökalu yhdistettynä vuorovaikutteiseen nettisivuun. Facebookin kautta voi evästää tuttua kansanedustajaa asiassa, jonka hän on ensin heittänyt "syötiksi" virtuaalitodellisuuteen. Sama toimii toisinpäin. Tuttu kansanedustaja voi viedä omista virtuaalisyötteistäni saamansa ideat evääkseen Arkadianmäelle.

Facebookin lisäksi sosiaalisella medialla tarkoitetaan yleensä netin keskustelupalstoja, joita ylläpitävät esimerkiksi lehdet, tai jollaisiksi monet blogit kommentointiketjuineen ovat muuttuneet. Niissä on vain säännönmukaisesti yksi vika: keskustelu loistaa poissaolollaan. Niissä kilpaillaan siitä, kuka kusee korkeimmalle.

Viitisen vuotta sitten puhuttiin ubiikkiyhteiskunnasta, joka tarkoittaa sitä, että "sut saa kiinni". Kun tästä tuli vaatimus, termi poistui jokapäiväisestä käytöstä. Samoin käynee sosiaaliselle medialle kun se päivittyy sosiaaliseksi mediaksi 2.0. Tästä kehityksestä on jo nyt näkyvissä ensimmäisiä leskenlehtiä: sosiaalinen media viittaa itseensä.

Tästä ilmiöstä ääripäänä, epäsosiaalisena sosiaalisena mediana 2.0. voidaan mainita perustamani Facebook-ryhmä No comment!, jonka perustin protestina jatkuville statuspäivityksien sisältämille pyynnöille liittyä ryhmiin sellaisistakin asioista, joista ei oikeasti tiedä niin paljon, että niistä voisi olla mitään mieltä. Koska olen ryhmän ainoa jäsen, voin keskustella vain keskenäni, joten ei tästä sosiaaliseksi mediaksi ole.

Toinen ääripää on ilmeisesti joko nettichattien karvalakkikeskusteluiden tai Facebookin viharyhmien enemmän tai vähemmän suoraan kirvoittama metaryhmä EI LISÄÄ BEGHAMEJA SUOMEEN KIRURGI-HOITOON, johon on liittynyt reilussa viikossa yli 6000 jäsentä. Tämä ryhmä ei ole vain sosiaalista mediaa, se on sosiaalista mediaa sosiaalisesta mediasta, jossa parodioidaan sosiaalisen median lieveilmiöitä.

Ei kommentteja: