Uusavuton ja pullamössösukupolvi ovat käsitteitä, jotka itseni edustama uusavuton pullamössösukupolvi kuuli ensimmäistä kertaa joskus viime laman aikana. Termit lanseerattiin siinä historiallisessa tilanteessa, jossa hyvinyhteiskunnasta oli tullut uusavuton, eikä kaikilla ollut enää varaa muuhun kuin pullamössöön. Uusavuttomia olimme, koska emme osanneet edes sitä pullamössöä valmistaa.
Kun kuulin käsitteen pullamössösukupolvi ensimmäistä kertaa, olin hämilläni. En tiennyt, mitä pullamössö oli. Minun piti tarkistaa se äidiltäni.
Uusavuton taas johtaa ajatukset tilanteeseen, jossa ensin oltaisiin osattu mutta sitten ei. Jos termiä käytetään ihmisestä, tilanne kuvaisi äkillistä amnesiaa tai oman toimintakyvyn menetystä: ensin oltaisiin osattu vaikka lämmittää sauna mutta sitten ei enää. Termi onkin kelvoton ihmisistä käytettäessä; pitäisi pikemminkin puhua avuttomasta uussukupolvesta, jolloin käsitteen tarkoite osuisi maaliinsa. Sillähän viitataan siihen, että isät ja heidän isänsä osasivatten vielä lämmittää puulämmitteisen saunan, koska he olivat rautaa; nyt taas saunat ovat kuvaannollisesti rautaa ja miehet puuta. Hiiohoi!
Hankitut taidot eivät kuitenkaan periydy, ja siksi uusavuttomuuden käsite ei sovellu sukupolvistakaan puhuttaessa. Se onkin varminta kokonaan hylätä.
Sama pätee pullamössösukupolveen. Vaikka me kuinka surkeita olisimme, edes arvon sen ansaitsisimme, että saisimme edes kunnollisen käsitteellisen selkäsaunan. Kutsukaatte meitä sitten sähkösaunasukupolveksi tai valmispitsasukupolveksi, ihan sama. Pullamössö tai tämän kulinaarisen herkun tietämys ei periydy; sen ohjetta ei ole edes peruskeittokirjoissa. Jätetään pullamössö harvinaiseksi juhlaherkuksi, ja haudataan pullamössösukupolvi kokonaan, vaikka Mariaanien hautaan. Siis käsite, ei sukupolvea.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti