Meitä on moneen junaan, muitakin kuin valkoisia, autolla ajavia keski-ikäisiä, lihaasyöviä heteromiehiä, jotka, jolleivät enää olekaan numeraalinen, niin ainakin kulttuurisesti ja taloudellisesti dominoiva enemmistö, vaikkei tältä nuorissa, ikinuorissa tai nuorekkaissa punavihertävissä piireissä saattaisikaan näyttää. Vaikka kannattaisikin sitä, että kaikki ihmiset, riippumatta iästään, sukupuolestaan, elämäntavastaan, maailmankatsomuksestaan ja orientaatiostaan riippumatta olisivatkin samanarvoisia, kuitenkaan pelkkä erilaisuus ei riitä samanarvoisuuden kriteeriksi.
Kanadalainen moraalifilosofi Charles Taylor muistuttaa kirjassaan Autenttisuuden etiikka, että vaikka "Yhteiskunta kaikille" olisikin sinänsä pyrkimisen arvoinen päämäärä, niin erilaisuus sinänsä ei ole hyvä tai huono juttu. Se vain on. Jos erilaisuutta käytetään perusteena samanarvoisuudelle, lisäksi on perusteltava, miksi erilaisuus on hyvä juttu. Perusteeksi voi tällöin käydä esimerkiksi se, että erilaiset ihmiset täydentävät toisiaan, jolloin oletetaan, että tällä täydentävyydellä on kokonaisuuden - oli kyse sitten perheyksiköstä, pienestä yhteisöstä tai yhteiskunnasta - kannalta hyödyllinen funktio. Tämä funktio voi perustua esimerkiksi työnjakoon tai suvaitsevaisuuden kasvuun.
Erilaisuudesta siis ei sinänsä ole samanarvoisuuden perusteiksi. Jos - ja kun - tavoittelemme sitä, että "heikot" tai "erilaiset" ihmisryhmät voivat toteuttaa ihmisyyttään siinä missä mainitut valkoiset, lihaa syövät heteromiehet, tällöin lopullisena perusteena on ihmisyys, ei erilaisuus. Taylorilla ihmisyys on lopultakin ylin kaikkia yhdistävä periaate, joka menee erilaisuuden edelle. Kun siis tavoitellaan samanarvoisuutta kaikkien ihmisten kesken, tämä tulee perustella jaetulla ihmisyydellä, ei erilaisuudella.
Tästä huomiosta on myös poliittisia seurauksia. Jos tavoitellaan kaupunkia kaikille, se on perusteltava retorisesti oikein. Ainoa tapa ajaa oikeudenmukaista kaupunkia - tai yhteiskuntaa - on sellainen, jossa myös lihaa syövä suurituloinen, autoileva heteromies ymmärtää, miksi on hänen etunsa mukaista ja perusteltua vähentää autoilua, maksaa veroja, lisätä kasvisruokailua ja taata myös seksuaalisten vähemmistöjen ihmisoikeudet. Taylorin poliittinen opetus on siis seuraava: jotta voisi ajaa vähemmistöjen ja heikossa asemassa olevien etuja, on vedottava enemmistöihin ja vahvoihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti