Kun kilpaurheilussa joskus maalikamera ratkaisee tiukan tilanteen voiton "rinnanmitalla", niin legendaarisessa kuntourheilutapahtumassa Birkebeinerrennet kävi niin, että 72-vuotialle konkarille, joka on ollut mukana suunnilleen aina, myytiin eioota, mutta vastaavasti taas 24-vuotias tissimalli sai paikan "erityisen tärkeille kilpailijatapauksille" varatusta omasta kiintiöstä.
On tietenkin populismia tarttua yksittäisiin tapauksiin, mutta tämä tapaus onnistuu kertomaan aika paljon liikunnan, median, kaupallisuuden ja julkisuuden suhteesta.
Ei näin, vaikka sitten tämä varmaankin perustellaan median (ja sponsoreiden) lisääntyvänä mielenkiintona ko.tapahtumiin. Ajatelkaamme, jos esimerkiksi Johanna Tukiainen saisi paikan Finlandia-hiihdosta koska hänen osallistumisellaan olisi suurta kansallista merkitystä mutta sitten taas joku Sylvi Äitee Rantanen ei mahtuisi mukaan. On turha väittää, että nämä menevät eri kiintiöstä, sillä ladulle mahtuu kuitenkin rajallinen määrä osallistujia. Molemmat juonevat mustikkakeittoa.
Kansan kuntourheilutapahtumat eivät enää ole kansan kuntourheilutapahtumia. Voi olla, että kansaa kiinnostaa enemmän tissityttöjen (jotka toivottavasti ymmärtävät pukeutua tapahtumaan oikein, verhoten ne avunsa, joiden takia heidät on kisaan kutsuttu) osallistuminen kuin kuntourheiluveteraanien, jotka kuitenkin pitävät Birkebeinerin kaltaiset tapahtumat hengissä ja tekevät niistä juuri sellaisia tapahtumia kuin ne ovat. Ainakin kansanterveydellisesti, omasta terveydestä ja kunnosta huolehtimisen näyteikkunoina mutta ennen kaikkea kansanjuhlina tällaiset tapaukset antavat täysin väärän signaalin. Ja jos kansalaiset eivät harrasta kuntourheilua, ei tällaisia tapahtumiakaan enää pian ole. Turha väittää että tissitytöt toisivat sankoin joukoin hiihtäjiä kilvoittelemaan, paitsi ehkä ajamaan takaa tissityttöjä, tirkisteltävien sähköjäniksien houkuttelemina.
Pahoittelen jos olen loukannut tissityttöjä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti