Vihreässä ja kestävässä elämäntavassa pyritään siihen, että oma hiilijalanjälki olisi mahdollisimman pieni. Seuraavaksi tarkastelen oman elämäntapani plussia ja miinuksia, pitäen silmällä vihreyskriteerit, ja lopuksi pohdin mahdollisuuksiani parantaa tapojani niissä kohdissa joissa en ole kovin vihreä. Koetan myös esittää joitakin ideoita systeemin tarjoamiksi kepeiksi ja porkkanoiksi meille ihmisille.
Plussia:
- En aja autoa. Ei se olisi mahdollistakaan, sillä en omista ajokorttia.
- En omista kesämökkiä. Kesämökin ja ykköskodin välimatka tuottaa paljon liikennöintiä, ja usein haja-asutusalueiden jäte- ja vesihuolto on mitä sattuu. Toisaalta, en myöskään hirveästi tue paikallisia elinkeinoja, koska en muutenkaan matkustele mahdottoman paljoa Suomessa.
- En omista turhia kodinkoneita. En tällä hetkellä käytä tiskikonetta, puhumattakaan muista keittiöylellisyyshärpäkkeistä (joista jotkut saattavat kuitenkin olla ihan kivoja), ellei kahvinkeitintä ja mikroaaltouunia lasketa. En myöskään kuuntele radiota enkä katso telkkaria satunnaista Mestareiden liigan jalkapallo-ottelua lukuunottamatta.
- Ydinvoima on vaihtoehto. Jos uusiutuvilla (vesi, maalämpö, tuuli, aurinkoenergia) ja energiansäästöllä on mahdollista kompensoida mahdollisten uusien ydinvoimaloiden tarve, sitten niitä ei pidä rakentaa. Asiasta tarttis puolueettomia selvityksiä, mutta energiakysymys on latautunut niin suurilla tunteilla ja kaupallisilla intresseillä, että sellaisia on vaikeaa löytää. Vihreiden energiapoliittinen ohjelma, joka esittää mallin, joka yhdistää keinovalikoiman energiansäästöön ja uusiutuvaan energiantuotantoon, onkin lupaava avaus. Kuitenkin, jos pahimmassa mahdollisessa maailmassa valittavina olisivat vain esimerkiksi hiili- ja ydinvoima, valitsisin ydinvoiman. Energiantuotanto ei saa olla periaatteellinen vaan käytännön kysymys.
Miinuksia:
- Syön lihaa. Tämän syntini tunnustan synniksi, josta varmaan sietäisi luopua. Syön lihaa, koska pidän siitä, tietäen hyvin että lihantuotanto rasittaa maapalloa ainakin kahdella merkittävällä tavalla: 1) karjan tieltä usein hakataan metsiä, noita maapallon keuhkoja 2) lehmät piereskelevät ja tuottavat metaania. Se on vielä ihan oma juttunsa, että lihan rahtaaminen esimerkiksi Argentiinasta rasittaa ilmakehää, puhumattakaan eläinsuojelullisista näkökohdista. Pitäisi syödä vain reilua lähilihaa, tunnustan. Ehkä pitäisi ryhtyä kaninmetsästäjäksi tai syödä sorsia, joita läheisellä Vantaanjoella riittää.
- Käytän paljon tietokonetta. Se kuluttaa toki sähköä, mutta tarvitsen sitä sekä työhöni (kirjoitan raportteja ja luen sähköposteja) ja vapaa-aikaani (Facebook-chatit voi karsia mutta väitöskirjan kirjoittamista ei). Ehkä pitäisi vaihtaa läppäri remingtoniin, mene ja tiedä.
- Kierrätän tällä hetkellä huonosti. Haja-asutusalueella, jossa asun, lähin paperiroskis on 400 metrin päässä. Sinne kyllä kävelen, mutta kartongin, lasin, metallin ja energiajätteen kierrätyspisteitä ei ole puolentoista kilometrin säteellä eikä edes viikoittaisten reittieni varsilla. Ehkä pitäisi sittenkin olla se auto, niin ei olisi riippuvainen joukkoliikennereiteistä (joiden varsilla ei ole kierrätyspisteitä) ja voisi vaikka työmatkalla heittää purkit ja pakkaukset.
- Lentomatkustan keskimäärin kaksi edestakaista matkaa kuukaudessa, kilometreinä noin 3000. Tätä en voi karsia ohjelmistostani, koska mielestäni Suomessa asuvan isän ja Norjassa asuvan 2-vuotiaan pojan on voitava nähdä toisiaan.
Kannatan ideaa, että jokaisella kansalaisella olisi samansuuruinen päästökiintiö tai sähkökiintiö; lisäksi itse kunkin olisi toki hyvä kilpailuttaa sähkösopimuksensa. Lisäksi edes suurissa kaupungeissa, mukaan lukien haja-asutusalueet, tulisi olla enemmän julkisia kierrätyspisteitä, edes kauppakeskuksissa (jollaiseen kotoani on kuitenkin kilometri). Kierrätys omakotialueella ei saa olla riippuvainen autosta, sillä tuolloin ikään kuin yksi tekee toisen tyhjäksi.
Ehdotankin, että asiaankuuluvat lautakunnat - ainakin liikennelautakunta, joukkoliikennelautakunta, yleisten töiden lautakunta, ympäristölautakunta ja kaupunkisuunnittelulautakunta löisivätkin hynttyyt yhteen, ja perustaisivat sitten vaikka työryhmän, jossa suunniteltaisiin koko Helsingin kaupungin kierrätys kokonaisuudessaan, huomioiden ihmisten päivittäinen reitistö ja kaavoitus.
Islannin tulivuorenpurkauksen ilmastovaikutukset - oli kyse sitten ilmakehään joutuneesta tuhkasta tai sen takia perutuista lennoista - ovat paljon pienemmät kuin se ilmapiirin saastuttaminen, jonka on aiheuttanut luonnonkatastrofin koloistaan esiinnostattaneiden ilmastohysteerikkojen vahingonilo. Olen varmaankin hirvittävä snobi, jos ehdottaisin matkustelun verottamista matkan tarkoituksen mukaan, sillä joillekin Thaimaan-matkailu on varmaankin henkisesti "välttämätöntä". Kuitenkin, vaikka oman elämäni ehkä rikkaimmat muistoni liittyvät matkoihin, lomailu ei ole välttämätöntä, ja Thaimaan-lennon sijaan voi lähteä junalla Eurooppaan tai vaikka fillarilla saaristoon. Tai vaikka joka päivä eväsretkelle puistoon. Videokonferenssit ja skype voisivat korvata osan työmatkoista, vaikka tosin kollegoiden kasvokkainen tapaaminen onkin paitsi hauskaa, joskus myös hyödyllistä.
Lennot voisi siis indeksoida kolmeen luokkaan: lomamatkailu, työmatkailu ja yksityiset, pakottavat syyt. Lomamatkailuun voisi lätkäistä päälle kunnollisen päästöveron; tosin, tässä tultaisiin tositerumbaan. Matkustavaisen pitää jollakin voida todentaa millä asialla hän matkustaa, tuli se tosite sitten adoptiotoimistolta, Keihäsmatkoilta, viranomaiselta, konferenssin järjestäjältä tai työnantajalta. Jos on esittää vain keihäsmatkatosite, saa sitten maksaa ylellisyysveroa. Kaikki Helsinki-Oulu -väliä lyhemmät kotimaan lennot tulisi myös lakkauttaa ja korvata luotijunilla, siis oikeilla luotijunilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti