Äitienpäivän kunniaksi sopii muistella äitiäni, Hilkka Lisbeth Malinoa, joka lähti tästä maailmasta inhimillisesti katsoen liian aikaisin, vajaa 45-vuotiaana. Hän uskalsi päästää irti kun hän ymmärsi, että hänen poikansa seisoi jo omilla jaloillaan: olin yliopisto-opinnoissani varsin pitkällä. Opinnoissa, joita hänelle ei suotu.
Hilu syntyi kolmilapsiseen perheeseen keskimmäisenä lapsena, kahden pojan väliin. Kummallakaan hänen veljistään ei ollut sanottavampaa kutsumusta saatikka kykyjä opiskeluun, mutta ammattikouluun he kuitenkin menivät. Yhdestä tuli autonasentaja, toisesta lentokonemekaanikko. Äitilläni olisi ollut sekä kykyjä että halua: hänen keskiarvonsa oli säännönmukaisesti päälle kahdeksan, vaikka hänen lapsuudenkodissaan hänen läksyjentekoyrityksiään häiritsivät sekä vanhempien vähättely että pikkuveljen hoitaminen ja muiden kotitöiden tekeminen, jotka jäivät hänen liian usein krapulaiselta äidiltään tekemättä.
Kun hän halusi oppikouluun, hänen vanhempansa tyrmäsivät tämän, koska tyttöjähän ei kannattanut kouluttaa, kotiäideiksi he kuitenkin päätyvät. Hänellä oli myös vahvasti kehittynyt kauneudentaju: hänellä oli luonnostaan kaunis lauluääni, sävelkorvaa ja halu kaunistaa ympäristöään. Kun hän halusi löytää musikaalisuudelleen väylän, sai hän sentään melodikan. Paljon lahjattomammat veljet saivat molemmat kitaran.
Hän olisi halunnut somistajaksi, ja kyllä hän kaupallisellekin alalle päätyikin, mutta ei aivan somistajaksi vaan baariapulaiseksi sen jälkeen kun oli ensin toteuttanut ennustusta päätymällä kotiäidiksi. Hän olisi jatkanut varmaankin kotiäitinä pidempäänkin, mutta jollakin minun ja hänen oli pakko elää kun vanhempani erosivat. Ja kyllä hän päätyi maailmaa kaunistamaankin, mutta siivoojana. Käsityöt tarjosivat hänelle pitkäaikaisen tavan toteuttaa itseään; hän oli aivan ensiluokkainen kutoja.
Äitiäni ei oltu tehty aivan parhaimman luokan aineksista. Hän oli 7 kuukauden keskonen, jonka piti hengissä vain Arvo Ylppö. Uskon kuitenkin, että hän olisi elänyt keskuudessamme pitempään, jos hänen unelmistaan olisi tullut totta. Jos Hilun tarinalla on joku opetus, niin ihmisen lahjakkuutta ei saa tukahduttaa tai lytätä. Sitä pitää kannustaa ja mahdollistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti