Nopeiden junayhteyksien rakentaminen ja nykyisten parantaminen on ehkä konkreettisin keino saada liikenteen päästöjä alas, ja nopeasti. Nopeat junayhteydet ovat liikennepoliittinen porkkana ilman keppiä. Nopeat junat korvaavat yksityisautoliikenteen potentiaalisesti lähes täysin ja lentoliikenteen osittain alle 500 kilometrin matkoilla, olettaen tietenkin siis että pisteestä a pisteeseen b on vedetty junarata.
Kuluva alkuvuosi on osoittanut liikennepolitiikkamme kipupisteet. Ensin tuli, harvinaista kyllä näillä leveysasteilla, pakkastalvi, jonka jäljiltä edelleenkin Pohjois-Suomessa junat myöhästelevät routavaurioiden takia. Vedenjakajana on Oulu; oululaiset saavat kärsiä junien myöhästelystä ehkä eniten, ja Oulu on myös pohjoisen Suomen portti; siellä vaihdetaan Rovaniemelle tai vastaavasti Kajaaniin. Kontiomäestä Kajaanin kautta Ouluun tai Tampereelta Kokkolan kautta tuleva juna voi saapua Ouluun puolikintoista tuntia myöhässä. Eikä tämä johdu vaan routavaurioista vaan siitä, että junat eivät mahdu sivuuttamaan toisiaan. Haloo Keskusta, tuplaraiteet Oulun ja Rovaniemen välille?!
En ole ihan varma, onko junien myöhästelyä tapahtunut näin massamitassa aiemmin, koska olen asunut Norjassa, jossa jo Lillehammerin ja Oslon reilun tunnin välimatkalla juna voi myöhästyä tunnin, ja tämä ei ole poikkeustila vaan normaalia. Jos nyt eduskuntavaaleissa joku keksisi kierrättää entisen ehdokkaan iskulausetta "tulee kuin juna", nyt tämä ei olisi vain vitsi, vaan käsittämätön vitsi.
Helsingin paikallisliikenteessä muutama väliinjäänyt juna ei vielä sinänsä olisi mitään, mutta kun sen yhdistää pariin pistelakkoon ja Suomen mittakaavassa ylivertaiseen asukastiheyteen, pääkaupunkiseudunkin tilanne on syytä ottaa vakavasti. Meillä ei ole varaa siihen, että julkisen liikenteen käyttäjät siirtyvät omaan autoon siksi että juniin ei ole luottamista. Näin tapahtuu jo nyt ainakin Pohjanmaalla: esimerkiksi Kokkolan ja Ylivieskan väliä työmatkojaan tekevät ihmiset - välimatka on junalla 48 minuuttia - ovat siirtyneet joukoin autoilijoiksi, koska tilanne, jossa 48 minuutin junamatkan lisäksi saattaa tulla tunnin tai puolentoista junan odottelu, on täysin kestämätön.
Nopeiden junayhteyksien tarvetta on vielä lisää korostanut vulkaaninen toiminta, jota on, yllätys yllätys, Islannissa. Jos joku yhteispohjoismainen konferenssi onkin jäänyt sen takia pitämättä, tilanne ei ole mikään vitsi niille, jotka sukkuloivat viikoittain tai lähes viikoittain Pohjoismaiden väliä. Heitäkin nimittäin on, kiitos pohjoismaisen yhteistyön. Vetoankin Pohjoismaiden Ministerineuvostoon: kiirehtikää nyt ja vähän äkkiä luotijunayhteyksiä suurimpien kaupunkien välillä, siis ainakin Oslon, Göteborgin, Kööpenhaminan, Malmön, Tukholman, Turun ja Helsingin, ja laittakaa ripeä laivapikajuna Helsingin ja Tukholman välille! Niin kauan kuin tällaista ei ole, ilmaa pilaava lentoliikenne on perhe- tai työsyistä sukkuloivalle ei vain nopein vaan ainoa vaihtoehto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti