Kun Englanti, tuo itseään jalkapallon keksijänä pitävä suurvalta voitti edelleenkin ainoan jalkapallon mm-kultansa -66, yhdestä Geoff Hurstin maalista keskustellaan vieläkin, ei vain Englannissa tai Saksassa vaan kaikkialla. Ylittikö pallo maaliviivan? Kameran kuva ei kerro.
Kun Suomi hävisi vuoden -86 mm-kisojen karsinnan vieraspelissä Pohjois-Irlannille, siltä hylättiin kaksi selvää maalia paitsioina. Jos nämä maalit oltaisiin hyväksytty, Suomi olisi selvinnyt kisoihin.
Vuoden 2002 kisoissa Etelä-Korea selvisi pronssiotteluun saakka raivattuaan matkalla tieltään Espanjan ja Italian, joilta hylättiin maaleja väärillä linjatuomioilla.
Pitäisikö jalkapallossa oikeuden tapahtua? Pitäisi kai. Mutta niin pitäisi siviilioikeudessakin. Niin kauan kuin siviilioikeuksien tuomareja ja lautahenkilöstöjä ei korvata jyrylllisellä robotteja, joihin on syötetty kaikki maailman lakitieto, en näe mitään syytä miksi jalkapallossa pitäisi menetellä toisin. Joka toisin väittää, väittää että maailma on osa jalkapalloa eli että peli eii enää olisi peliä.
Romantikko vastustaisi videotuomioita, koska hän pelkäisi koneiden ylivallan tekevän meistä kyyborgeja. En käytä sykemittaria juostessani, vaikka en ole varsinkaan ilman sitä mitenkään maailman rytmikkäin mies. En tee tätä siitä syystä, että pelkäisin tieten tahtoen muuntuvani terminaattoriksi vaan syystä, jolla legendan kiinalainen viljelijä oli kieltäytynyt hänelle ehdotetusta kastelujärjestelmästä. Hän totesi, että viljeleminen on inhimillinen aktiviteetti, ja haki taas pari sangollista lisää. Ja tästä syystä en myöskään käytä vedettäviä matkalaukkuja käydessäni kuvitteellisilla baarikaapin täydennysmatkoilla Tallinnassa: jos ei mies viinojaan jaksa kantaa, hän on silloin niin huonossa kunnossa ettei siihen pöytään tule tarjoileman enää yhtään lisää.
Elämään kuuluu epävarmuus ja riskit. Emme voi varmuudella tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos elämä muutenkin otetaan säännönmukaisesti aivan liian usein aivan liian vakavasti, juuri pelin pitäisi tarjota vapaa vyöhyke elämäämme muuten rajoittavista säännöistä ja rooleista. Se on pelin olemassaolon tarkoitus.
Peliin kuuluu spekulaation mahdollisuus. Se, että edelleenkin niin baarijakkaroilla kuin kotisohvilla kiistellään siitä Hurstin yhdestä maalista, antaa meille ihmisille kirjoitettavaa ja puhuttavaa. Se, että peli yhdistää ihmisiä - joskin myös erottaa - on pelin toinen tarkoitus. Pysykööt siis tuomarit, kaikkine virheineenkin. Ihmisiähän hekin ovat. Aivan samoin kuin katsojat ja pelaajat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti