Sain eilen elämäni ensimmäisen julkisen liikenteen tarkastusmaksun, koska erehdyin nousemaan Oulunkylässä junan kyytiin siinä kohdassa, jossa laiturille oli merkattu "lähiliikenteen junan lipunmyyntivaunun pysähtymispaikka". Laitoin tietenkin saamastani tiketistä - siis ei matkalipusta vaan sakosta joka oli elämäni ensimmäinen - oikaisupyynnön. Tämä on saman kohtalon kokeneiden ystävieni mukaan turhaa, sillä VR ei edes vaivaudu vastaamaan oikaisupyyntöihin.
Viime kesänä ostin - tai siis aikomuksenani oli ostaa - suklaapatukka uimahallin tiloissa olevasta automaatista. Kun automaatti nielaisi kolikkoni ilman että olisin saanut rahoilleni vastinetta, lippukassa tyytyi kuittaamaan tapahtuneen sillä, että "tuollaista nyt sattuu". Tähän päivään mennessä en ole saanut korvausta sen paremmin Helsingin kaupungilta tai suklaayrittäjältä.
Mitä yhteistä edelläkuvatuilla tapahtumilla on, paitsi olematon palvelu? Se, että molemmissa tapauksissa yhteiskunta on ulkoistanut toimintonsa tai vuokrannut tilansa yksityiseen kaupankäyntiin. Yksityistäminen, ulkoistaminen ja liikelaitostaminen ovat käteviä tapoja laistaa perustuslain periaatetta, jonka mukaan kansalaisilla on oikeus tulla kuulluiksi ja heidän mielipiteillään huomioonotetuiksi.
Nyt kun melkein kaikki saavat elantonsa "palveluista", tämä termi ei enää tarkoita mitään. Kyllä palveluakin vielä saa, joistakin harvoista paikoista. Esimerkiksi parturista, kauppahalleista ja levyliike Fugasta. Ne ovat historiallisia jäänteitä ajalta, jolloin palvelu vielä tarkoitti asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin vastaamista.
Kun kansalaisista on tehty kuluttajia, kuluttamisen luulisi edellyttävän sitä että tarjolla on vaihtoehtoja. Ei kuitenkaan ole. Kansalaismatkustaja ei voi valita, minkä firman junaan hän hyppää. Kuluttajamatkustavaisen ei auta muuta kuin luopua junan käytöstä ja siirtyä omaan autoon, ja jos sellaista ei ole, apostolinkyytiin tai polkupyörään. Näennäiskapitalismin sijaan olisi parempi siirtyä kunnolliseen kapitalismiin, avata rautatieliikenne avoimelle kilpailulle, koska tämä loisi paitsi niitä kuuluisia vaihtoehtoja mutta myös pakottaisi palvelujen tarjoajat laaduntarkkailuun.
Kun kansalaispalautteen periaate on kierretty nimeämällä se näennäisesti kuluttajanvalinnaksi, silloinkin kun vaihtoehtoja ei ole, yhteiskunta kiertää vastuunsa. Ehdotankin kaikkia niitä, jotka vielä luulevat olevansa kansalaisia, haastamaan Suomen EU:n ihmisoikeustuomioistuimeen perustuslakinsa rikkomisesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti