Oslon keskustasta 6,7 kilometriä sijaitseva Sognsvannin järvi on erittäin suosittu ulkoilupaikka, ja siellä viimeisenä vaaleja edeltävänä viikonloppuna puolueet taistelivatkin äänestäjistä. Kuvan esittämä kyltti on heti suosituimman esitteiden jakelupaikan vieressä; mihin suuntaan sitä nyt oikein pitäisi mennä?
Tänään - maanantaina 10.9.- Norjassa pidetään kunnallisvaalit, joissa erotuksena Suomeen on se, että samalla valitaan edustajat myös kaupunginosavaltuustoihin. Kaupunginosavaltuustoihin valituksi tuleminen ei riipu siitä, mikä on kaupunginvaltuuston kokoonpano: kyseessä on kaksi erillistä vaalia. Seuraavassa pieni katsaus vaalijärjestelmään, vaaliteemoihin ja tärkeimpiin keskustelunaiheisiin:
Norjan kunnallis -ja kaupunginosavaaleissa voi äänestää puoluetta tai henkilöä tai molempia. Jos päättää, mille puolueelle haluaa antaa mandaattinsa, voi jättää kyseisen puolueen vaalisetelin uurnaan, ja silloin ehdokkaiden henkilökohtaiset äänimäärät määräytyvät puolueen sisäisen ehdokasasettelupriorisaation mukaisessa järjestyksessä. Eniten suhteellisia ääniä saavat listan 10 ykkösehdokkaaksi määriteltyä kandidaattia, jotka jakavat keskenään oman listansa äänistä 25% (vertailun vuoksi, Oslossa puolue voi asettaa 65 ehdokasta listalleen).
Puolueen ehdokkaista voi myös rastittaa niin monta kuin haluaa; jos esimerkiksi rastittaa puolueelta A 7 ehdokasta, listalle ylimmäksi asetettu ehdokas saa 1/7 äänen, toiseksi asetettu ehdokas 2/7 ääntä ja niin edelleen. Lisäksi on mahdollista äänestää ehdokkaita useammasta kuin yhdestä puolueesta; jos esimerkiksi jättää vaaliuurnaan puolue A:n vaalisetelin, jossa on rastitettuna 5 nimeä ja lisäksi jättää vielä puolue B:n vaalisetelin, jossa on rastitettuna 2 nimeä, tällöin puolue A saa äänestäsi 5/7 ja puolue B 2/7.
Norjan johtava alumiini- ja energiayritys Hydron viestintäjohtaja oli siirtänyt yrityksen varoja omalle yksityistililleen Sveitsiin, ja tässä rahankätkennässä häntä auttoi hänen isänsä Per Ditlev-Simonsen, joka oli Oslon pormestari. Høyreä edustava Ditlev-Simonsen erosi Oslon pormestarin paikalta, mutta vahinko oli jo tehty, ja Høyren moraalikäsitykset ovatkin antaneet paljon keskustelemisen aihetta. Høyrea kiinnostaa myös saada Oslon kadut turvallisiksi kaikille, ja tässä voi kokea deja vu -ilmiötä suomalaisen kokoomuksen kanssa; Høyre ei tarkoita, että kadut pitäisi tyhjentää autoista tai karkkeja jakavista Høyre -namusedistä vaan huumausaineita viattomille ohikulkijoille tarjoavista häiriköistä.
FrP eli Fremskrittspartiet (Edistyspuolue) sisältää tahattoman ironian jo nimessäänkin, sillä puolue ajaa populistisesti kuntakohtaisia maahanmuuttajakiintiöitä. FrP:n sanoma on kuitenkin purrut Norjassa aivan eri mittakaavassa kuin meikäläisten Perussuomalaisten, ja se on todellinen voima, ei lahj(om)aton kuten Vennamon puolueen pesänjakajat. FRP ei suoranaisesti loista ympäristöpuolueena, vaikkakin se olisi hyväksymässä enemmistön tahtoman ruuhkamaksun Osloon, tosin ehdotetun 80 kruunun sijasta 20 kruunua.
Sentre eli Keskusta on Norjassakin agraaripuolue, josta ei saa uskottavaa yleiskeskustalaista puoluetta vaikka voissa paistaisi.
KrF eli Kristliga Forbundet vastaa melko tarkkaan meidän kristillisdemokraattejamme, myös kooltaan, ollen kuitenkin ehkä hieman suomalaisvastinettaan vähemmän arvokonservatiivinen.
Venstre on nimestään (Vasen) huolimatta liberaalioikeistolainen tai ainakin keskustalainen puolue, joka yrittää omia itselleen sitä paikkaa, joka Suomessa kuuluu Vihreille, tituleeratesaan itseään Norjan ympäristöpuolueena. Venstre on Oslon valtuustossa vaa'ankieliasemassa, taaten FrP:lle ja Høyrelle työrauhan, jossa ne voivat toimia kuin oikeistoenemmistö ikään, ollen heidän "hiljainen yhtiökumppaninsa"
AP (Arbeiderpartiet) eli Työväenpuolue on Norjan suurin puolue, ja puheenjohtaja Jens Stoltenberg on Norjan pääministeri. Norjan vastine Suomen demareille, ja joissakin kolumneissa onkin ehdotettu, että he muuttaisivat nimensä sosiaalidemokraateiksi.
SV (Sosialistiske Venstre) eli sosialistinen vasemmisto vastaa täkäläistä Vasemmistoliittoa logoaan myöten, kun taas
RV (Rød Valgallianse) eli punainen vaaliliitto vertautuu Suomen taistolaisiin, ollen SV:tä radikaalimpi. RV on avoimen kielteinen Euroopan intergraatiota kohtaan.
MdG (Miljøpartiet de Grønne) toimii kuin ammattimainen poliittinen puolue, saamatta kuitenkaan edustajiaan vaalitentteihin, ja kaupunginosien keskustelutilaisuuksissakin paikalliset vihreät loistavat poissaolollaan. MdG vaikuttaa paperipuolueelta, vaikka se lähteekin suurilla listoilla ainakin Oslon valtuustovaaleihin. Saadessaan edustajiaan kaupunginvaltuustoon tai kaupunginosavaltuustoihin MdG tekisi historiaa, sillä nyt sillä ei ole ainuttakaan edustajaa ainakaan Oslon kaupunginvaltuustossa tai edes kaupunginosavaltuustoissa.
Vinkiksi Suomen demareille: ruusujen sijasta kannattaisi jakaa omenoita tai päärynöitä, kuten AP. Niitä voi syödä.
Vaalien tulokset ilmestyvät näille sivuille myöhemmin, mutta otsikkoa klikkaamalla ne voi myös tarkistaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti