Jos minun olisi pakko suorittaa presidentinvaalien toisella kierroksella valinta - onneksi tällaista tilannetta ei eteen kyllä tule - Paavo Väyrysen ja Timo Soinin välillä, päätyisin empimättä Väyryseen. Nämä kaksi vanhan liiton oppositiomiestä ovat presidentinvaaleissa liikkeellä samalla pääagendalla: EU-kriittisyydellä. Mikä sitten miehiä erottaa?
Kun Väyrysellä sentään on kyky edes välillä nauraa itselleen, Soini ottaa herneet nenään milloin hänen puolueensa arvostelemisesta rasistiseksi, milloin aborttikannan utelusta, milloin sukupuolivähemmistöjen oikeuksien. Kun Väyrysellä on kymmenien vuosien kokemus ulkoministerinä ja ulkomaankauppaministerinä, Soinin kansainvälinen kokemus tiivistyy yhteen kauteen EU-parlamentin sisäisenä sankarina ja jalkapallohuivin kantamisena. Tähän kokemukseen Paavo V. sitten kyllä vetoaakin: jo vuonna 1970 hän oli oikeassa, silloin ennen kolmea takinkääntöään.
Soini on Väyrynen ilman substanssia ja aitoa huumorintajua. Yhtä vain ihmettelen: sitä, että Väyrynen on jaksanut uskoa Keskustan olevan hänenkaltaisensa kyvyn kunnianhimolle oikea kanava, kaikki nämä vuosikymmenet. Perussuomalaisissa olisi ilman muuta hänen kaltaiselleen talentille käyttöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti