Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

5.1.2012

Piratismi on uskonto

Ruotsissa on nyt ymmärretty, että piratismi on uskonto. Minä olen tiennyt tämän jo kauan sitten. Tosin siellä sitä sanotaan kopimismiksi, mutta viis siitä. Ovat muutenkin jäljessä aikaansa, minkä osoittaa myös tämä, että ymmärsivät asian jälkijunassa.

Piratistit näkevät maailman valintamyymälänä. Heille ei riitä se, että Ylen ykköseltä soitetaan joskus Telemannia ja toisinaan Crusellia, riippuen juontajan tukan väristä, tai että lähikirjastosta saa Sibeliukset Osmo Vänsköinä, ja toisena vaihtoehtona olisi tilata Berglundit kaukolainana. Ei. Piraatti haluaa sen Wilhelm Furtwänglerin kokonaislevytyksen, samoin kuin Mahlereista Arturo Toscaninin setin, vaikka ei, ei Furttis edes esittänyt Siban sinfonioita eikä Toscis koskenut Mahleriin pitkällä tikullakaan. Haluu! Heti mulle! Ää-ää!

Piraatit ovat pilalle hemmoteltuja nörttihipstereitä, joille ei mikään riitä, mutta joille kivi kengässä aiheuttaa sen, että pitää ostaa uudet kengät. Lisäksi he tuhoavat samalla taiteilijoiden elämisen edellytykset, ja samalla tulevat varmistaneeksi sen, että kohta ei ole edes nälkätaiteilijoita jotka tuottaisivat sisältöä heidän Private Bayhynsä ja MPG34-vitkuttimiinsa. Ei näin.

Piraatti ei ole koskaan oppinut ymmärtämään sitä ihanuutta, minkä tuottaa c-kasetin kelaaminen lyijykynällä niistä 10 vuoden ajan 3 kertaa päällenauhoiteltuista kaseteista, joista venyneimmät eivät kelpaisi edes pyykkinaruiksi ja parhaita voisi nipin napin käyttää hammaslankana. Tunnustan: minä ja privaatit olemme eri sukupolvea. On turha romantisoida c-kasetteja, aikaa ennen kuin isä lampun osti.

Piraatti poliittisena toimijana tunnistaa suuren yhteiskunnallisen vääryyden, itse asiassa koko ihmiskuntaa uhkaavan kummituksen: kasettimaksun. En tosin edes tiedä, mikä se on, mutta ei tarvitsekaan. Niin kauan kuin meillä on Suomessa kymmeniä tuhansia nuoria syrjäytymäisillään, asuminen niin kallista että kohta ei edes pappa pelasta ja niin kauan kuin työttömällä ei ole oikeutta opiskelemiseen, toivottaisin nämä privaatit ihan julkisesti opettelemaan kasettien kelaamista lyijykynillä.

Ei kommentteja: