Helsingin Keskuspuisto on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen pääkaupungin sydämestä alkava yhtenäinen viheralue. Sitä käytetään monipuolisesti tavoitteelliseen kuntoiluun, arkiliikuntaan, hiihtoon, ratsastukseen, sauvakävelyyn, suunnistukseen ja pyöräilyyn mutta myös koirien ulkoiluttamiseen ja aivan arkiseen ulkoiluun ja leikkimiseen. Keskuspuiston pinta-ala on tuhat hehtaaria ja sen pituus kymmenen kilometriä. Alueen vahvuus kuntoilukäytölle on sen laaja ja yhtenäinen ulkoilutieverkosto, joka alkaa Laaksosta päätyen Vantaanjoelle saakka. Keskuspuisto on kuitenkin paikoitellen hyvin kapea, varsinkin eteläosiltaan.
Nyt Keskuspuiston laajuutta ja yhtenäisyyttä uhkaa Laakson sairaalan tuntumaan, Mannerheimintie 71-79:n taakse suunniteltu luksuskerrostalojen rakentaminen, joka kaventaisi Keskuspuistoa sen eteläosiltaan entisestään. Lääkärinkadun alue on Keskuspuiston porttina strategisesti hyvin tärkeä. Rakentaminen uhkaa alueella kasvavaa erittäin uhanalaista lehtonata -kasvia, ja se myös katkaisisi Keskuspuiston yhtenäisen ulkoilutieverkoston ja näin vaikeuttaisi Keskuspuiston ulkoilukäyttöä huomattavasti. Keskuspuistoa käyttävät tuhannet työmatkapyöräilijät joutuisivat mahdollisesti äänestämään pyörillään, eli siirtymään kahdelta pyörältä neljälle pyörälle. Alueen rakentaminen veisi alueen vanhuksien ainoat ulkoilumaastot, samaten Tullinpuomin leikkipuiston toiminta häiriytyisi vuosiksi eteenpäin. Tutkimuksien mukaan lähimetsät ovat suosituimpia lasten leikkipaikkoja, ja jo nyt on näkyvissä oireita lasten fyysisen kunnon huononemisesta lasten liikkumisen korvauduttua videopeleillä.
Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunginsuunnittelulautakunnassa rakentamista ovat ajaneet sosiaalidemokraatit ja Kokoomus tavoitteenaan vastata nyt oireellisen yleiseksi käyneeseen kilpailuun nk.hyvistä veronmaksajista tehden samalla Keskuspuistosta harvojen etuoikeutettujen nautintaoikeuden. Suunnittelijoilta jää kuitenkin ymmärtämättä, että rakentamisesta saatava mahdollisesti lyhytaikainen hyöty ei missään määrin ole verrannollinen siihen pitkän tähtäimen kansanterveydelliseen ja -taloudelliseen merkitykseen, joka ulkoilualueilla on ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle. Arkiliikunta on tärkein yksittäinen aikuisiän diabetesta ja ylipainoa ehkäisevä tekijä. Nyt diabetes on piilevänä mahdollisesti jo puolella aikuisväestöstä, ja aikapommi tikittää.
Nyt kerrostalorakentamiselle osoitettu alue jätettiin aikanaan Keskuspuiston osayleiskaavan ulkopuolelle Laakson sairaalan laajennussuunnitelmien ja sairaanhoito-oppilaitoksen rakennustarpeiden vuoksi. Molemmat olivat terveyttä edistävinä ymmärrettäviä ja yleviä hankkeita, mutta nämä tarpeet ovat poistuneet. Sairauksien hoidon sijasta olisikin nyt syytä hoitaa ihmisten terveyttä. Muistakaamme Tahko Pihkalaa, suomalaisen urheiluelämän isähahmoa, jonka mielestä suomalaisten tulisi päästä hiihtämään omalta kotioveltaan. Ja hiihtäminen - tai mikä hyvänsä liikunta - on mitä parasta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa.
Jos Lääkärinkadun alue ei kuuluisikaan viralliseen Keskuspuistoon, se on kuitenkin sitä tosiasiallisesti, käytöltään, luonnoltaan ja ihmisten mielissä, ja kaavatekninen kikkailu on kuntalaisten hämäämistä. Me Keskuspuistosta huolestuneet emme ole kaupunkimme kehityksen itsekkäitä esteitä vaan huolemme on yhteinen: Keskuspuisto on kaikkien kaupunkilaisten olohuone ja kaupunkimme keuhkot, ei muutamien satojen etuoikeutettujen hyvätuloisten yksityispiha.
Artikkeli julkaistu Juoksija-lehdessä 1/2006
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti