Jean Sibeliuksen kotimuseo, Ainola.
Norjan säveltaiteen suuren pojan, Edward Griegin kuolemasta tuli kuluneeksi eilen sata vuotta. Grieg - jonka tuotannosta mainittakoon orkesterisarja Holbergin ajoilta, Peer Gynt -näytelmämusiikki, pianokonsertto, pianosonaatti, fantasia pianolle ja lyyriset kappaleet pianolle - ei kuitenkaan aivan paini Sibeliuksen kanssa samassa sarjassa. Griegiä juhlittiin kulkueella, joka muistutti suurta hautajaissaattuetta, maan tunnetuin nykymuusikko, pianisti Leif Ove Andsnes julkaisi uuden kokoelman vanhoista Grieg-äänitteistään ja maan tv-yhtiö NRK näytti dokumentin Griegin fantasiasta ja esitti Andsnesin konserttinauhoituksen kappaleesta. Otin itse hieman kottia juhlallisuuksista, hankkien Andsnesin vanhemman Grieg-kokoelman. Pian (20.9) Sibeliuksen kuolemasta tulee kuluneeksi 50 vuotta; odotamme juhlallisuuksia.
Kävin eilen Oslon kauppakamarissa puhumassa työnsaantimahdollisuuksistani. Norjassa vallitsee käytännössä täystyöllisyys, mutta täälläkin verkostot ovat tärkeitä. Kun minulle tähdennettiin, että minun kannattaa lähestyä oma-aloitteisesti minua kiinnostavia yrityksiä, kysyin, mitä yrityksiä oikein on, ja mitä toimialoja on. Tiedän, että yksityiselläkin sektorilla voi olla paljon potentiaalisia piilotyöpaikkoja, mutta oma toimintahistoriani ei oikein ole valmistanut minua löytämään niitä. Pitäisi tietää, mistä etsiä, ja mitä. Kun Kauppakamarin edustaja näytti minulle listaa heidän yhteistyökumppaneistaan, tunsin niistä kaksi - ABB:n ja Kvaernerin - koska ne toimivat Suomessakin. Kolmas listan tuttu oli puolisoni työnantaja.
Oslossa vallitsevan virallisen propagandan mukaan Oslo on maailman urheilupääkaupunki. Kuitenkaan innokkaalle kuntouimarille ja kuntolenkkeilijälle Oslo ei ole Helsingin veroinen. Helsingissä pääsee kelpo lenkkimaastoihin Sörnäistä, Kalliota ja Merihakaa lukuunottamatta oikeastaan mistä tahansa omalta kotiovelta, kun täällä taas täytyy ensin hakeutua taajama-alueen ulkopuolelle kaupunkimetsiin. Uimahallit taas ovat Sogn badia lukuunottamatta kaikki esikaupungeissa, enkä tarkoita tällä Sagenea. Kantakaupungin ulkouimala Bjölsen bad on jo suljettu, ja Bislettin uimahalli on kiinni määräämättömän ajan.
Sogn bad on kotoani n. 3 kilometrin päässä, eli olen sittenkin suhteellisen onnekas. Allas on 25-metrinen, eli kuntouimarille käypä mutta kilpauimareille epäkelpo. Uimahalli on omalla tavallaan viehättävän nuhjuinen, mutta siellä on tilaa uida ilman törmäysvaaraa. Erityisen nuhjuisia olivat pukukopit, ja saunassa oli löylynheitto kielletty (sic! mikä sauna se semmoinen nyt oikein on!). Suomalaisen on parempi olla menemättä saunaan ettei suutu.
Uimahalli on varsin huonosti auki, vain kahtena arki-iltana ja kahtena aamuna; lisäksi uimaan pääsee lauantaisin ja sunnuntaisin kello 10-15. Huomioiden Oslon suhteellisen hintatasonkin, uiminen on täällä kallis harrastus. Kertalippu maksaa 69 kurnua, eli reilut 8 euroa, tuplaten Helsinkiin verrattuna. Uiminen lienee täällä myös jossakin määrin underground- tai salassapidettävä harrastus, sillä Sogn bad sijaitsee suuren koulukompleksin sisäpihan peräpäässä. Koska uiminen maksaa lähes yhtä paljon kuin leffalippu, ne ovat ikäänkuin vaihtoehtoisia kokemuksia keskenään: molempi parempi.
Sogn badin kotisivulle pääsee klikkaamalla otsikkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti