Näyttääkö kuvan esittämä mieshenkilö todellakin niin viriililtä karjulta, että hän voisi pitää samanaikaisesti kaksi naista, tyydyttäen heidän kaikki tarpeensa?
Kuva: Ilja K. Hakala
Muutin Norjaan reilut kolme viikkoa sitten, tehden asiallisessa järjestyksessä muuttoilmoituksen Helsingin maistraattiin ja Norjan likningskontoretiin. Muutin Oslossa työtä tekevän laillisesti vihityn vaimoni luokse, ja omistamaamme asuntoon Helsinkiin jäi opintojaan aloitteleva ja Helsinkiin vastikään muuttanut puolisoni pikkusisko, joka opintonsa rahoittaakseen on hakenut opintotukea Kelasta.
Kela lähestyi puolisoni siskoa kirjeellä, jossa todetaan, että koska hän asuu yhdessä mieshenkilön kanssa, hänen on todistettava että suhteemme on puhtaasti platonisella pohjalla jotta hän voisi saada opintotukipäätöksen. Kela toimii siis syyllinen kunnes toisin todistetaan -periaatteella; oletuksena on, että eri (sic!) sukupuolta olevat, saman katon alla asuvat henkilöt ovat automaattisesti avoliitossa, eli siis harrastavat seksiä keskenään. Ei ihme, että opiskelevaiset ihmiset lykkäävät pariutumistaan, kun siitä kerran on tehty näin hankalaa...
60-70 -lukujen sosiologisen ajattelun läpäisi läpivaltiollistuminen; tällä aikansa analyytikot tarkoittivat sitä, että yhteiskunta valtaa aina uusia elämänalueita ihmiselämässä, ulottaen lonkeronsa heidän arkeensakin. Tästä myös seurasi, että kansalaiset tulivat riippuvaisiksi valtiosta, esimerkiksi luovuttaen yhä suuremman osan esimerkiksi kasvatustehtävästään yhteiskunnalle, eli sosiologisella kielellä, primaarisosialisaatio korvautui sekundaarisosialisaatiolla, ja heidän toimeentulonsa tuli yhä riippuvaisemmaksi sosiaaliturvasta. Yksilöt muuttuivat kansalaisiksi, ja nyttemmin yhteiskunnan asiakkaiksi. Kulttuuristakin on tullut yhä enemmän valtiollisissa instituutioissa tehtailtua sisällöntuotantoa, jota suunnitellaan työryhmissä ja raportoidaan, ja nyt ruohonjuuritasoa yritetään ujuttaa taas takaovesta sisään.
Viime hallituskaudella Oikeusministeriö perusti kansalaisvaikuttamisen politiikkaohjelman, joka jähmetti kansalaisten osallistumisen yhteiskunnalliseen elämään kansalaisjärjestöihin. Briljantti sosiologikollegani Eeva Luhtakallio totesi viime syksyisessä Stoan luentosarjassa "Kasvun paikkana kansalaisyhteiskunta", että koko termi kansalaisvaikuttaminen taitaa olla jonkun todellisuudesta vieraantuneen virkamiehen keksintö. "Öö, miksikäs sitä nyt sanotaan, kun ihmiset tekevät jotakin..?"
Ranskalainen Michel Foucault on kuvaillut kirjassaan Tarkkailla ja rangaista totalitaarisia laitoksia panopticon -käsitteellä, jonka ideana on keskitetty, yksipuolinen tarkkailu. Auktoriteetti kykenee näkemään kaikkien alaistensa liikkeet 24 tuntia vuorokaudessa ilman että he itse kykenisivät näkemään, että heitä tarkkaillaan.
Kela tietää kansalaisista monenlaisia asioita. Esimerkiksi minusta Kela tiesi sen, että asun - tai siis asuin - Helsingissä ja henkilötunnukseni, mutta ei sitä, että olen laillisesti naimisissa, vieläpä varmuuden vuoksi kahteen kertaan vihitty saman henkilön kanssa, sekä maallisin että kristillisin menoin. Kelassa pitäisi tietää, että Suomessa on kaksinnaiminen - siis samanaikaisesti kahden henkilön kanssa -kielletty, ja tämä koskee kaikkia rekisteröityjä parisuhteita.
Nyt kuitenkin Kela on ollut väärässä. Ei, en ole harrastanut seksiä vaimoni siskon kanssa, vaikka tämän oletuksen pitäisi kai hivellä miehistä itsetuntoani.
Seuraavana päivänä kuitenkin vaimoni sisko sai Kelalta uuden kirjeen, jossa todettiin, että edellinen kirje oli aiheeton ja lähetetty vahingossa. Minulle ja vaimoni siskolle on siis myönnetty avoero, meidän sitä edes itse hakematta, suhteesta, jota ei ole koskaan ollut. JIPPII!
Toivoa vain sopii, että vaimoni antaa minulle hairahdukseni anteeksi, eikä ano avioeroa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti