Norjan tv:ssä pyörii mainos, jossa pikkupoika esittelee äidilleen tikku-ukkoa tai (-akkaa), joka näköjään esittää hänen äitiään, koska piirroksen otsikkona on "mamma". Piirroksen yhdennäköisyydestä ilahtunut äiti palkitsee poikansa makkaravoileivällä.
Sitten poika (ehkä n. 3-vuotias) pyyhkii tekstin "mamma" pois, korvaten sen sanalla "pappa". Hän juoksee näyttämään tätä uutta tai uudelleennimettyä, yleispätevää taideteostaan isälleen, joka myös ilahtuneena piirustuksen esittävyydestä palkitsee poikansa makkaravoileivällä.
Mikä on tarinan opetus? Pitääkö jo lapsille opettaa, että huijaaminen on palkitsemisen arvoista? Tarvitseeko jo lapsen oppia, että mielistely - aikuisten tai pomojen, siis isojen, vahvojen ja vaikutusvaltaisten ihmisten - on oikein? Halutaanko mainoksessa väittää, että lapsen pitää jo primaarisosialisaatiossaan oppia, että on tärkeintä tehdä oikein, ei kehittyä omanlaisekseen, itsenäisesti ajattelevaksi persoonaksi? Onko oikein opettaa lapsille, että ihmiset ovat behavioristisia koneita, jotka reagoivat aina tietyllä tavalla tiettyihin ärsykkeisiin, sulkien pois kaiken yksilöllisen vaihtelun?
Viikon vanha vihainen mies, joka aina suuttuu siitä, että lapsia käytetään mainoksissa, jolloin joidenkin aikuisten behavioristinen sympatiareaktio mainoksen lasta kohtaan ajaa mahdollisen mediakriittisyyden viemäristä alas
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti