Helsingin Tullinpuomi, pääkaupunkiseudun liikennöidyimpiä ja saastuneimpia paikkoja. Tullinpuomi on pullonkaula, jossa yhdistyy moni pääliikenneväylä: Tukholmankatu, Runeberginkatu, Mannerheimintie ja Reijolankatu-Nordenskiöldinkatu.
Kuva: Kirsikka Bonsdorff
Tämänpäiväisen uutisoinnin mukaan joka toinen pääkaupunkiseutulainen kannattaa tietulleja, joita kutsutaan myös ruuhkamaksuiksi. Ruuhkamaksuissa ja tietulleissa on kuitenkin aste-ero: ruuhkamaksut olisivat voimassa vain työmatkaliikenteessä kun taas tietulli voi ainakin periaatteessa olla absoluuttinen, maksettava aina kun ajetaan henkilöautolla kantakaupunkiin. Kyselyssä, jonka oli teettänyt Taloustutkimus, ainakin uutisoinnin mukaan puheena olivat nimenomaan tietullit; jos kysely oltaisiin formuloitu toisin ja kysytty ruuhkamaksuista, ehkä nämä oltaisiin koettu legitiimimmäksi.
Vaikka suurimmalla osalla toimittajista, ainakin Hesarin kaupunkitoimittajista on nykyisin ylempi korkeakoulututkinto, edelleenkin kovin harva toimittaja osaa tulkita tai uutisoida tutkimuksia. Uutisessa sanottiin, että suurinta tietullien - tai ruuhkamaksujen - edellämainittuja käsitteitä käytettiin uutisessa sekaisin - vastustus on pääkaupunkiseudulla ja lisäksi niihin otetaan kantaa kiivaimmin juuri pk-seudulla. Tämä ei ole mikään yllätys; yllätys olisi se, jolleivat ihmiset haluaisi ottaa kantaa juuri niihin asioihin, jotka koskettavat omaa itseä, omaa elinpiiriä ja omaa lähiympäristöä. Tämä ei ole sikälikään mikään yllätys, että Suomessa ruuhkamaksut olisivat ajankohtaisia lähinnä juuri Helsingissä. Jos kerran ruuhkamaksut kirvoittavat juuri pk-seudulla voimakkaimmin mielipiteitä, tämä tarkoittanee myös sitä, että niihin välinpitämättömästi suhtautuvia on varsin vähän, ja sopisi olettaa, että myös niiden kannatus olisi pk-seudulla kaikkein suurinta.
Tukholmassa - josta Helsinki usein ottaa oppia - otettiin käyttöön koeajaksi ruuhkamaksut, ja kokemukset tästä yllättivät positiivisuudessaan kaikki. Yksityisautoilu väheni keskusta-alueella selvästi, kun samalla joukkoliikenteen suosio kasvoi tuntuvasti. Ruuhkamaksut voitaisiin kanavoida suoraan joukkoliikenteen tukemiseen, esimerkiksi vuorovälien tihentämiseen ja lippujen hintojen subventoimiseen.
Helsingissä ruuhkamaksut eivät ole ylittäneet vielä poliittisen enemmistön hyväksyttävyyskynnystä, kiitos paljolti Kokoomuksen, joka apupuolueensa Demareiden kanssa tahtoo ratkaista Helsingin keskustan liikenneruuhkat sikakalliilla keskustatunnelilla. Jotkut kokoomuspoliitikot puhuvat kauniita sanoja joukkoliikenteestä, mutta unohtavat samalla kolikon toisen puolen. Kokoomuksessa näyttää olevan vahva usko autoiluun väärinymmärrettynä yksilönvapautena ja yksityisautoilun ajatellaan hyödyttävän keskusta-alueen kaupankäyntiä, sillä pitäähän Stockmannin hienoon parkkiluolaan päästä autolla - vieläpä ilmaiseksi! miksei Stokka maksa bussilippuani kun menen tekemään sinne ostoksia! - ja pitäähän siihen musiikkitaloon, joka tulee Makasiinien tilalle, mikäli sen kustannukset pysyvät Mikael Jungnerin hyväksyttävissä - päästä autolla, viis Kaupunginmuseon kulttuurihistoriallisesti arvokkaan puíston puista.
Kansainväliset esimerkit kuitenkin osoittavat, että Kokoomus on ymmärtänyt väärin tai ainakin vain puoliksi. Kokoomuksen riveissä on ympäristöasiantuntijoiksi itseään tituleeraavia ihmisiä ja Demareissa on jopa luontodemareita, mutta hekään eivät kykene näkemään sitä, että liikenne on yksi Helsingin suurimmista saastuttajista. Että sellaisia ympäristöasiantuntijoita...
Ranskassa, Strasbourgissa, merkittävä osa keskustaa on rauhoitettu autoliikenteeltä, mistä johtuen jalankulkijat viihtyvät kaupungin keskustassa. Kun he viihtyvät keskustassa, he myös todennäköisesti käyttävät auliimmin aikaa ja rahaa shoppailuun, mikä taas tukee niitä kauppayrittäjiä, joista Kokoomus on niin huolissaan.
Ruuhkamaksun ei tarvitse olla suurensuuri; esimerkiksi jokainen matkustussuorite Munkkiniemi-Ruskeasuo-Käpylä-Vanhakaupunki-linjan ylitse, esi- ja satelliittikaupungeista Vironniemen puolelle voisi maksaa kahden YTV:n kertaseutulipun hinnan, mieluummin ehkä vähän enemmän. Kahden lipun verran siksi että jokaista matkaa kohden on myös yksi paluumatka. Sopiva ruuhkamaksun suuruus voisi siis olla kahdeksan euroa per yksi henkilöautolla tehty matkustussuorite Vironniemeen.
Jotta ruuhkamaksu olisi oikeudenmukainen, se pitää kohdistaa niihin, jotka eivät välttämättä tarvitse autoa jokapäiväiseen asiointiinsa keskusta-alueella. Ruuhkamaksun ei pidä koskea liikuntavammaisia ja työkseen ajavia.
Jokainen laskutaitoinen voi tällöin tykönään tehdä ilmasto- ja finanssipoliittisen päätöksen, onko valmis maksamaan ruuhkamaksun lisäksi vielä autovakuutukset, korjausmaksut ja bensan siitä väärinymmärretyn yksilönvapauden ihanuudesta, että saa körötellä työmatkaruuhkissa kävelyvauhtia (se, joka on nähnyt Michael Douglasin tähdittämän elokuvan "Rankka päivä" eli Falling down, tietänee, mitä tarkoitan, vaikkakin Los Angelesissa autoliikenne onkin Helsinkiin verrattuna vähintäänkin kolmannessa potenssissa)
Uutisen mielipidetutkimuksesta voi lukea klikkaamalla otsikkoa. Lisäksi alla reilun kuukauden takainen uutinen, jossa ministeri Mauri Pekkarinen ehdottaa, että tietulli - tai ruuhkamaksujärjestelmää voisi kohdentaa siten, että lähellä Helsingin keskustaa asuvat maksaisivat eniten ja kauimpana asuvat vähiten. GPS-paikannusjärjestelmän avulla tämä olisi paitsi mahdollista, myös erittäin kannatettavaa, toki muistaen sen, että aina etäisyys ei suoraan implikoi huonoja joukkoliikenneyhteyksiä. Esimerkiksi Riihimäeltä pääsee junalla Helsingin keskustaan paljon kätevämmin kuin vaikka Hakunilasta Mankkaalle. Pekkarisen ehdotuksen voi lukea menemällä allaolevaan linkkiosoitteeseen:
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Pekkarinen+kannattaa+tiemaksuja+auton+sijainnin+mukaan/1135228655600
Jollei vielä reilun vuoden istuva Helsingin kaupunginvaltuusto saa aikaiseksi liikenteen ruuhkamaksuja, niin toivottavasti seuraavan valtuuston - joka on nykyistä vihreämpi - viisaus on suurempi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti