Pidin elämäni ensimmäiset 35 vuotta asunnon omistamista porvarillisena hapatuksena, kunnes vasta reilu vuosi sitten ymmärsin sen olevan välttämättömyyden sanelemaa, ja ryhdyin pikkuporvariksi. Varmaankin kaikki esiliberalismin isät ja äidit kääntyisivät haudassaan, mikäli he tietäisivät sen merkitsevän käytännössä maaorjuutta. Oli miten oli, tämä maaorjuus oli tuottamuksellista ja itse tavoiteltua. Tarkoituksena oli ainakin toistaiseksi edes hieman rauhoittaa muuttotahtiani; olinhan senastisen 35-vuotisen elämäni aikana asunut 14 paikassa, muuttaen 14 kertaa. Edes hiemankaan laskutaitoiset saattavat löytää tästä kuvasta yhden virheen, mutta näin ei todellakaan ole. Jouduin kerran opiskeluaikanani nielaisemaan ylpeyteni, ja muuttamaan vähäksi aikaa takaisin äitini luokse. Voin vakuuttaa, että se oli hauskaa, etenkin jouluaikana.
En ole koskaan samastunut menestyjiin, pikemminkin symppaan Aku Ankkaa. Kuitenkin luulin, että voisin alkaa pikku hiljaa löytää kaikille muun muassa vanhoja Aku Ankkoja sisältäville pahvilaatikoilleni siksi verran pysyvän kodin, että ne alkaisivat pikku hiljaa kerätä hämähäkinseittejä. Noin niinkuin kuvaannollisesti. Koska elämässäni on ainakin viimeiset 10-15 vuotta sattunut ja tapahtunut - vaikkei päällisin puolin siltä aina näyttäisikään, tosin jopa ansioluettelosta tästä kaiken virtaavuudesta voi saada kalpean aavistuksen - loppujen lopuksi minun ei pitäisi olla siitä kovinkaan yllättynyt, että muutin vaimoni perässä Osloon. Tosin, jos joku suunnilleen uskottava tulevaisuudennäkemisen auktoriteetti olisi tällaista esittänyt kolmisen vuotta sitten, olisin mennyt luultavasti hiljaiseksi. Ja sitä - voin vakuuttaa - ei tapahdu kovinkaan usein.
Juuri kun hädin tuskin olin ehtinyt poistamaan Oikotie dot comin internet-suosikeistani, sen tilalle tuli finn.no, mahdollisuuksien markkinat, mulighedens marked på norska. Asunnon (etenkin vuokra) hakeminen on kuin tyttöystävän tai työpaikan etsintää; omia ei-niin-kaupustelukelpoisia puolia ei oma-aloitteisesti, ehdoin tahdoin kannata laittaa siihen ansioluetteloon tai mainita työhaastattelussa. Jos työpaikan hakemisessa auttaa määrätietoisesti tulevaisuuteen suuntautuvaksi tunnustautuminen ja tyttöystävän hakemisessa määrätietoinen sportillisuus, yllättävän moni (ehkä tilastollisesti ottaen kyse voi olla yhtä korkeasta prosentista kuin Timo Jutilan laskuopissa optimaalisesta pelisuorituksesta, eli noin 110%) asunnon hakija elää keskivertoa kunnollisemmin. Ottaen huomioon esimerkiksi kissojen, koirien ja tupakoitsijoiden määrän, yllättävänkin paljon kunnollisemmin.
Koska ihmiset yleensä pyrkivät hymyilemään valokuvissa, näyttäisi siltä, että asuntojen hakeminen on poikkeuksellisen hauskaa puuhaa tai sitten vain onnelliset pariskunnat hakevat asuntoja. En tiedä, mitä sitten ei-onnelliset pariskunnat tekevät: luultavasti mädäntyvät koloissaan, pääsemättä yhdessä karkuun toisiaan. Rauha heidän sieluilleen, sillä heistä, joista emme mitään tiedä, emme voi puhua.
Eräs tuttavani vuosien takaa kykeni sujuvasti snakkaamaan (norj. "puhua") käytännössä kaikilla indoeurooppalaisilla kielillä. Hän oli opiskellut mm. sanskriittia, kreikkaa ja latinaa, mikä varmaankin auttoi asiaa. Etymologia on 99-prosenttisesti asioiden yhdistelyä valmiisiin skeemoihin ja 1-prosenttisesti puhdasta neroutta. Ihailuni edellämainitun tuttavani yhdistelykykyä kohtaan ei ainakaan vähene siitä, että hän oli tuolloin vasta 20-vuotias.
Ruotsi ja norja ovat vähän kuin suomi ja eesti, paljon luulee ymmärtävänsä, mutta paljon ymmärtää ainakin jonnekin tai sinne. Osittain tulkitsemisessa auttaa hyvä tahto, kuten esimerkiksi tyttö- (tai poika-)ystävää haettaessa; mahdolliset poikkeamat omasta ihannekuvasta haluaa selittää parhain päin, poikkeuksina säännöstä. Hyvä tahto ei kuitenkaan auta silloin kun yrittää ymmärtää norjalaisia asunnonhakuilmoituksia. Se, että kaikki asunnontarpeessa olevat pariskunnat hymyilevät valokuvissa, ei tarkoita sitä että he olisivat onnellisia tai hauskoja. He ovat rauhallisia.
Etymologisesti harrastunut henkilö voi ajatella päättelevänsä pätevästi (modus tollundo tollens), että jos kerran omena on ruotsiksi äpple ja norjaksi eple, niin varmaankin silloin myös suomenkielen sanan "aito" ollessa ruotsiksi "äkta", varmaankin norjan kielen sana "ekte" myös viitannee samaan asiaan. Kieli on tapa ajatella tai ainakin se ilmaisee ajattelutapoja: se, mikä on ruotsiksi hauskaa (rolig), on norjaksi rauhallista (rolig). Ehkä siis ruotsalaiset ovat hauskoja ja norjalaiset rauhallisia?
Sagenen musta kissa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti