Reijolan aluesuunnitelma

Reijolan aluesuunnitelman luonnoksesta pidettiin yleisötilaisuus keskiviikkona Allergiatalolla. Työhön on liittynyt asukaskysely, joka on lähetetty 1000 asukkaalle Niemenmäessä, Ruskeasuolla, Pikku Huopalahdessa, Meilahdessa ja Laaksossa. Aluesuunnitelma on ohjeellinen Yleisten töiden lautakunnalle, priorisoiden alueen viheralueiden ja katujen kunnossapito-, käyttö- ja kehittämistarpeet.

Käyttäjäkyselyssä nousi selvästi esille muutamia viheralueita, joita asukkaat arvostavat ylitse muiden. Viheralueita arvotettiin useilla eri ulottuvuuksilla: luontoarvojen, historiallisten arvojen ja käytön osalta. Arvostetuimpia viheralueita Reijolan alueella ovat asukaskyselyn mukaan Lääkärinkadun alue, jota aluesuunnitelmassa kutsuttiin Tullinpuomin puistoksi sekä Pikku Huopalahden länsirannan puisto.

Luontoarvoja alueen puistoista eniten on edellämainituilla Tullinpuomin puistolla ja Pikku Huopalahden puistolla. Historiallisesti arvokkaimmiksi todettiin edellämainittujen lisäksi Ruskeasuon siirtolapuutarha. Eniten käytettyjä viheralueita ovat edellämainitun kolmen lisäksi Tilkanniitty.

Tullinpuomin puistosta todettiin, että sen metsät liittyvät Keskuspuistoon ja että se on lähipuisto, unohtaen kuitenkin sen, että sitä käyttävät lähiseudun asukkaiden lisäksi myös laajemmankin alueen ulkoilijat, joille se on – kuten aluesuunnittelija Kaisu Ilonen totesi – portti Keskuspuistoon. Alueen mtsä kuuluu hoitoluokitukseen C5, ja se todettiin arvometsäksi, jonka arvokas tervaleppäkorpi sijaitsee kuitenkin kaavamuutosalueella. Lisäksi Laakson sairaalan kalliot todettiin kasvillisuudeltaan erittäin rikkaiksi.

Suunnitteluinsinööri Toni Haapakosken mukaan alueen jatkosuunnittelussa lähdetään liikkeelle nykytilanteesta, jossa alue on puistona.

Aluesuunnitelmaa voi kommentoida osoitteessa http://feasy.net/hkihkr/1, jonne pääsee klikkaamalla otsikkoa.

Keskuspuisto vaatii suojelua

Helsingin Keskuspuisto on maailmanlaajuisesti ainutlaatuinen pääkaupungin sydämestä alkava yhtenäinen viheralue. Sitä käytetään monipuolisesti tavoitteelliseen kuntoiluun, arkiliikuntaan, hiihtoon, ratsastukseen, sauvakävelyyn, suunnistukseen ja pyöräilyyn mutta myös koirien ulkoiluttamiseen ja aivan arkiseen ulkoiluun ja leikkimiseen. Keskuspuiston pinta-ala on tuhat hehtaaria ja sen pituus kymmenen kilometriä. Alueen vahvuus kuntoilukäytölle on sen laaja ja yhtenäinen ulkoilutieverkosto, joka alkaa Laaksosta päätyen Vantaanjoelle saakka. Keskuspuisto on kuitenkin paikoitellen hyvin kapea, varsinkin eteläosiltaan.

Nyt Keskuspuiston laajuutta ja yhtenäisyyttä uhkaa Laakson sairaalan tuntumaan, Mannerheimintie 71-79:n taakse suunniteltu luksuskerrostalojen rakentaminen, joka kaventaisi Keskuspuistoa sen eteläosiltaan entisestään. Lääkärinkadun alue on Keskuspuiston porttina strategisesti hyvin tärkeä. Rakentaminen uhkaa alueella kasvavaa erittäin uhanalaista lehtonata -kasvia, ja se myös katkaisisi Keskuspuiston yhtenäisen ulkoilutieverkoston ja näin vaikeuttaisi Keskuspuiston ulkoilukäyttöä huomattavasti. Keskuspuistoa käyttävät tuhannet työmatkapyöräilijät joutuisivat mahdollisesti äänestämään pyörillään, eli siirtymään kahdelta pyörältä neljälle pyörälle. Alueen rakentaminen veisi alueen vanhuksien ainoat ulkoilumaastot, samaten Tullinpuomin leikkipuiston toiminta häiriytyisi vuosiksi eteenpäin. Tutkimuksien mukaan lähimetsät ovat suosituimpia lasten leikkipaikkoja, ja jo nyt on näkyvissä oireita lasten fyysisen kunnon huononemisesta lasten liikkumisen korvauduttua videopeleillä.

Helsingin kaupunginvaltuustossa ja kaupunginsuunnittelulautakunnassa rakentamista ovat ajaneet sosiaalidemokraatit ja Kokoomus tavoitteenaan vastata nyt oireellisen yleiseksi käyneeseen kilpailuun nk.hyvistä veronmaksajista tehden samalla Keskuspuistosta harvojen etuoikeutettujen nautintaoikeuden. Suunnittelijoilta jää kuitenkin ymmärtämättä, että rakentamisesta saatava mahdollisesti lyhytaikainen hyöty ei missään määrin ole verrannollinen siihen pitkän tähtäimen kansanterveydelliseen ja -taloudelliseen merkitykseen, joka ulkoilualueilla on ennaltaehkäisevälle terveydenhuollolle. Arkiliikunta on tärkein yksittäinen aikuisiän diabetesta ja ylipainoa ehkäisevä tekijä. Nyt diabetes on piilevänä mahdollisesti jo puolella aikuisväestöstä, ja aikapommi tikittää.

Nyt kerrostalorakentamiselle osoitettu alue jätettiin aikanaan Keskuspuiston osayleiskaavan ulkopuolelle Laakson sairaalan laajennussuunnitelmien ja sairaanhoito-oppilaitoksen rakennustarpeiden vuoksi. Molemmat olivat terveyttä edistävinä ymmärrettäviä ja yleviä hankkeita, mutta nämä tarpeet ovat poistuneet. Sairauksien hoidon sijasta olisikin nyt syytä hoitaa ihmisten terveyttä. Muistakaamme Tahko Pihkalaa, suomalaisen urheiluelämän isähahmoa, jonka mielestä suomalaisten tulisi päästä hiihtämään omalta kotioveltaan. Ja hiihtäminen - tai mikä hyvänsä liikunta - on mitä parasta ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa.

Jos Lääkärinkadun alue ei kuuluisikaan viralliseen Keskuspuistoon, se on kuitenkin sitä tosiasiallisesti, käytöltään, luonnoltaan ja ihmisten mielissä, ja kaavatekninen kikkailu on kuntalaisten hämäämistä. Me Keskuspuistosta huolestuneet emme ole kaupunkimme kehityksen itsekkäitä esteitä vaan huolemme on yhteinen: Keskuspuisto on kaikkien kaupunkilaisten olohuone ja kaupunkimme keuhkot, ei muutamien satojen etuoikeutettujen hyvätuloisten yksityispiha.

Artikkeli julkaistu Juoksija-lehdessä 1/2006