Reijolan aluesuunnitelma

Reijolan aluesuunnitelman luonnoksesta pidettiin yleisötilaisuus keskiviikkona Allergiatalolla. Työhön on liittynyt asukaskysely, joka on lähetetty 1000 asukkaalle Niemenmäessä, Ruskeasuolla, Pikku Huopalahdessa, Meilahdessa ja Laaksossa. Aluesuunnitelma on ohjeellinen Yleisten töiden lautakunnalle, priorisoiden alueen viheralueiden ja katujen kunnossapito-, käyttö- ja kehittämistarpeet.

Käyttäjäkyselyssä nousi selvästi esille muutamia viheralueita, joita asukkaat arvostavat ylitse muiden. Viheralueita arvotettiin useilla eri ulottuvuuksilla: luontoarvojen, historiallisten arvojen ja käytön osalta. Arvostetuimpia viheralueita Reijolan alueella ovat asukaskyselyn mukaan Lääkärinkadun alue, jota aluesuunnitelmassa kutsuttiin Tullinpuomin puistoksi sekä Pikku Huopalahden länsirannan puisto.

Luontoarvoja alueen puistoista eniten on edellämainituilla Tullinpuomin puistolla ja Pikku Huopalahden puistolla. Historiallisesti arvokkaimmiksi todettiin edellämainittujen lisäksi Ruskeasuon siirtolapuutarha. Eniten käytettyjä viheralueita ovat edellämainitun kolmen lisäksi Tilkanniitty.

Tullinpuomin puistosta todettiin, että sen metsät liittyvät Keskuspuistoon ja että se on lähipuisto, unohtaen kuitenkin sen, että sitä käyttävät lähiseudun asukkaiden lisäksi myös laajemmankin alueen ulkoilijat, joille se on – kuten aluesuunnittelija Kaisu Ilonen totesi – portti Keskuspuistoon. Alueen mtsä kuuluu hoitoluokitukseen C5, ja se todettiin arvometsäksi, jonka arvokas tervaleppäkorpi sijaitsee kuitenkin kaavamuutosalueella. Lisäksi Laakson sairaalan kalliot todettiin kasvillisuudeltaan erittäin rikkaiksi.

Suunnitteluinsinööri Toni Haapakosken mukaan alueen jatkosuunnittelussa lähdetään liikkeelle nykytilanteesta, jossa alue on puistona.

Aluesuunnitelmaa voi kommentoida osoitteessa http://feasy.net/hkihkr/1, jonne pääsee klikkaamalla otsikkoa.

Kannelmäen pyörätiet ja Laakso söivät Talinrannan

Vaalikampanjoinnin viimeinen viikko on opettanut minulle tärkeitä asioita ajan ja paikan suhteista. Aikaa säästävät, etäisyyttä kutistavat ja paikkoja luoksetuovat teknologiat, kuten tietoliikenne ja ihan vain liikenne, ovat oleellisia apuvälineitä kampanjoidessa; toisaalta ne asettavat ikäviä reunaehtoja ("hyvä renki, huono isäntä"). Kaaosteoriaankin olen alkanut uskomaan; pyöränrenkaan puhkeaminen kannelmäkeläisellä pyörätiellä vain siksi, ettei kaupunki vaivaudu hoitamaan sitä, voi johtaa kampanja-aikataulun uusiksi menemiseen. Voi siis olla, että en pääse kampanjoimaan Talinrantaan, jollen saa ajoissa fillarinrengastani vaihdettua; joukkoliikenneyhteydet aikaisin aamulla Kannelmäestä Talinrantaan kaipaisivat todellakin kohennusta. Siinä tapauksessa minua taitaa näkyä Laakso-Ruskeasuo-Pikku-Huopalahti-alueella huomisaamunakin, minkä varalta muutama sananen Talinrannasta.

Asuin Talinrannassa noin vuoden, ja tunnen lukkarinrakkautta aluetta kohtaan. Alueella on ulkoilijan paratiisi; kävelyetäisyyden säteellä ovat Munkkiniemenranta - jonne ollaan suunniteltu kelluvaa golfrataa, varsinainen ideakukkanen - Talinhuippu ja Vermon alue, joka kapenee tuntuvasti Espoon puolelta, Talin urheilupuisto ja Patterinmäki, jota Turuntien oikoväylät jatkuvasti ovat uhanneet.

Talinrannassa on yksi vika: se on umpiperä. Sinne vie yksi bussilinja, 18, joka kyllä sinänsä palvelee kattavasti varsin kompaktia aluetta, mutta se kiertää koko Ulvilantien, jonka jälkeen se yleensä juuttuu Huopalahdentien ruuhkaan. Nelosen ratikka yhdistää Talinrannan vielä hatarasti kantakaupunkiin, mutta ratikkapysäkille on puolitoista kilometriä, joka matkana on vähän siinä ja siinä.

Kaupallisiakaan palveluita Talinrannassa ei mainittavammin ole. Muusan krouvi tarjoaa paikallisesta ravitsemuksesta, ja keskimäärin kahdesti vuodessa vaihtuva elintarvikekioskiyrittäjä - kioski oli sen vuoden aikana, jolloin asuin Talinrannassa, kokonaan suljettuna kolmisen kuukautta - huolehtii limuista ja karkeista. Munkkivuoren ostari on reilun kilometrin päässä, joka on juuri niin pitkä matka, että moni äänestää kumipyörillä, eli hakee ostokset autolla, jolloin kapea Ulvilantie ja Talinrannan hermosuonena toimiva Taiteentekijäntie tukkiutuvat.

Edellisistä varauksista huolimatta, tykkään Talinrannasta, vaikka sateella kadut tulvivat ja pahviseinät miltei kaatuvat päälle. Talinranta on oman aikansa - 90 -luvun alun - lapsi, mutta kaupunkikuva on paljon peräänkuulutettua tiivistä ja suht matalaa, ilmeikkäällä muttei liian levottomalla tavalla. Miinus tulee parkkialueiden viemästä liian suuresta tilasta ja yhdestä pihakadusta; en usko pihakatuihin.

Nyt vaalikampanjani kolmanneksi viimeisenä päivänä on hyvä katsoa, mitä on tullut tehtyä ja missä. Alla tähänastinen vaalikiertueeni:

Päivä Tapahtuma
to 8.5. Hoitoa, avohakkuita vai suojelua -seminaari
su 25.5. Maailma kylässä-festareilla
ma 26.5. Ehdokaskoulutus
ti 27.5. Lähevi Ratsaspuistossa
ke 28.5. Tukiryhmä White Ladyssa
su 1.6. Mätäjokifestivaalit
ke 4.6. Malminkartanon aukio kauniiksi
Asukastilaisuus Stansvikissa
la 7.6. Rummutus Mustavuorella
Käpylä-päivät
to 12.6. Helsinki-päivä Espalla
ma 16.6. Asukastilaisuus Paloheinässä
ke 18.6. HKR:n Mätäjoki-kävely
to 17.7. Ruokaa vai aseita -tapahtuma Sitratorilla
ke 23.7. Luontoretki Stansvikissa
ke 6.8. Puistokävely Pihlajamäessä
su 17.8. Pihkapuiston elojuhlat
ti 19.8 Hevin vaaliohjelmakokous
to 21.8. Kaupunkimetsäliikkeen nimienkeruu 3 sepällä
ma 25.8. Haastattelu Ylen Uudenmaan Uutisiin
ke 27.8. Tukiryhmä White Ladyssa
ti 2.9. Kuntametsät kuntalaisille-seminaari
ke 3.9. Lähevin ehdokaskokous
la 6.9. Haagan markkinat ja Kaupunkiliikkujien puheenvuoroja -seminaari
ma 8.9. Ehdokaskoulutus
ti 9.9. Ilmastolaki nyt -mielenosoitus
to 11.9. Puolueiden ilmastopaneelissa
Laiturin kaupunkikeskustelussa
la 13.9. Lyhytelokuvan kuvauksissa
su 14.9. Kannelmäen maalaismarkkinoilla
Töölön ehdokaskävelyllä
ti 16.9 . Keski-Vuosaaren aluefoorumi
to 18.9. Ylen vaalitori Kampissa
la 20.9. Myllypuro-päivä
Kontula-päivä
su 21.9. Munkkiniemi-päivä
la 27.9. Meilahti-päivä
su 28.9. Pääkaupunkijuoksu
ma 29.9. Elokuvateatteri Andorran lyhytelokuvanäytännössä
ti 30.9. Kumppanuustalo Horisontin tiistaikahveille
Honkasuon keskustelutilaisuudessa
to 2.10 LäHeVi:n ehdokaskokous Britanniassa
pe 3.10 HeVi:n kampanja-avaus Kampissa
la 4.10 Ei enää palaakaan Keskuspuistosta-juhla; haastattelu HBL:ään
su 5.10 Tahkon taival
ma 6.10 Helsingin työttömien vaalipaneeli
to 9.10 Töölö-Seuran tilaisuus Korjaamolla
pe 10.10 Jakoa Kannelkylään 160 kpl
la 11.10 Vaaliteltta Töölöntorilla
3 sepän vaalimökillä
ma 13.10 Junaisku Malminkartanon asemalla
Jakoa Laaksossa Mansku 71-79
ti 14.10 Junaisku Kantsun asemalla
Kriittinen pyöräretki
Vaalibileet Libertéssä
to 16.10 Jakoa Mansku 81-93
Vaalibileet Dubrovnikissa
pe 17.10 Jakoa Urheilukatu 44-54, 3
Jakoa HY Keskustakampuksella ja Sibelius-Akatemialla
la 18.10 Jakoa Keskuspuistossa käteen
su 19.10 Jakoa Kannelmäessä luukkuihin
ma 20.10 Jakoa Keskuspuistossa, Urheilukatu 50, Mansku 53-69 ym. Laakson aluetta
ti 21.10 Jakoa Kannelmäen asemalla, mainosten jakoa Kaarelassa lapsiperhetapahtumasta
ke 22.10 Luukutusta Kannelmäessä
to 23.10 Jakoa Laaksossa käteen, vaalimökillä
Lastenvaatetalkoot Vanhaistenpuistossa
pe 24.10 Jakoa ja luukutusta Talinrannassa, Kannelmäessä ja Malminkartanossa
la 25.10 Helsyn sinkkukävelyllä Keskuspuistossa
Jakoa ja luukutusta Munkkivuoressa

Kirjoitukset:
Kymmeniä blogikirjoituksia omalla nimellä Pihlajamäen, Malminkartanon, Töölön, Meilahden ja Vuosaaren kaupunginosasivuille
Mielipidekirjoitukset Hesariin 27.4., 28.5., 20.7., 8.9.
Ydin-lehden verkkoversiossa juttu Norjasta ja islaminuskosta, Puolueiden kriisi -kirjan arvostelu
Artikkeli Keskuspuistosta Oulunkyläinen-lehdessä
Artikkeli Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -tapahtumasta HBL:ssä 6.10
Artikkeli Mätäjoesta Tanotorvessa 8.10.
Artikkeli puutarhakaupungeista Vihreässä Langassa 3.10.
Artikkeli Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -tapahtumasta Töölöläisessä 11.10
Artikkeli Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -tapahtumasta Kamppi&Eirassa 15.10
Artikkeli Vartin verkkolehdessä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -tapahtumasta 3.10.

Puheeni Keskuspuiston kansanjuhlassa 4.10.

Synnyin Helsingin maalaiskunnassa vuonna 1971, silloin kun Vantaa oli vielä samaa Helsinkiä ympäröivää maaseutua kuin Nurmijärvi on nyt, tai jos tarkkoja ollaan, sitä ei ollut edes olemassa. Perheeni muutti Helsinkiin keväällä -73 juuri kun olin ehtinyt tulla kaksivuotiaaksi, ja heti kantakaupunkiin. Jo noista päivistä Keskuspuisto on ollut minulle lähin metsä, ja Lääkärinkadun suuaukko portti Keskuspuistoon.

Tein isäni kanssa pitkiä kävelyretkiä, joista jotkut ulottuivat Keskuspuistoon, aina Ruskeasuolle ja Kivihakaan saakka. Muistan Ruskeasuon hevoset ja 80-luvulla romutetun hyppyrimäen vieläkin yhtenä elävimmistä lapsuudenmuistoistani.
Lapsuuteni eräässä mielessä loppui kuusivuotiaana, vanhempieni erotessa. Minä jäin äitini kanssa vielä muutamaksi vuodeksi Vuorimiehenkadulle, isäni muuttaessa Urheilukadulle. Muutin sitten äitini kanssa Kannelmäkeen 9-vuotiaana, maailmaan, jonka tunsin vain bussinikkunasta ja Keväpörriäisestä. Isäni saatua töitä Myyrmäestä, aloin noin yhdeksänvuotiaana toisinaan pyöräilemään isäni kanssa Keskuspuistossa, ja joskus uskaltauduin hänen kanssaan pyöräillen koko matkan Keskuspuiston läpi, tästä ohi, alas Urheilukatua.

Aika pian päätin jo alkaa kokeilemaan omien siipieni kantavuutta. Hieman toisella kymmenellä pyöräilin usein jo yksinäni Keskuspuiston läpi isääni tapaamaan; muistan loppuelämäni yhden kerran kiirehtineeni kotiin, ehtiäkseni ajoissa katsomaan Michael Powellin elokuvaa Peeping Tom, erästä kaikkien aikojen suurimmista elokuvista.

Pian koulu vaihtui työksi, mutta suhde Keskuspuistoon ei ainoastaan pysynyt vaan syveni. Pyöräilin työmatkojani ensin Maunulaan ja sitten Pasilaan Keskuspuiston poikki, ja joskus jopa juoksin kotimatkani rautaisen viisikymppisen työkaverini Ension kanssa, joka tapasi jättää minut kuin seisomaan viimeistään Pirkkolan ylämäessä.

Muutin Töölöön keväällä -95, Linnankoskenkadulle, jolloin urheiluvihamielisestä nuoresta oli jo kehkeytynyt intohimolenkkeilijä. Tällöin koetin suoriutua Töölön katujen ylitse mahdollisimman nopeasti, päästäkseni Urheilukatua ylös Keskuspuistoon.

Syksyllä 1996 olin siihenastisen elämäni vakavimman tilanteen edessä. Kävin päivittäin katsomassa vielä silloin Laaksossa sijainneella keuhkopoliklinikalla keuhkosyöpää sairastanutta äitiäni, tuota rikkinäistä lintua, jonka siipien kanto loppui vain 44-vuotiaana. Äitini ei koskaan ehtinyt näkemään pojanpoikaansa, mutta uskon, että hän seurailee jostakin tuolta hyvin tyytyväisenä ja ylpeänä edesottamuksiani.

Kesällä 2005, asuessani Munkkivuoressa, päätin eräänä sateisena kesäpäivän lähteä lenkille yleisurheilun mm-kisojen katsomisen sijaan. Tuolloin törmäsin puissa oleviin lappuihin, joissa luki, että tälle alueelle ollaan kaavoittamassa nk.kaupunkivilloja. En tiennyt, mikä on kaupunkivilla, sillä mielestäni villat kuuluivat lampaille, mutta sydämeni pompahti paikaltaan. Tästä alkoi jo yli kolme vuotta kestänyt kujanjuoksu kaupunkia, sydämettömyyttä, lyhytnäköisyyttä ja itsekkyyttä vastaan.

Olen käyttänyt enemmän aikaani Keskuspuistoon kuin mihinkään muuhun asiaan tai kehenkään ihmiseen viimeisen kolmen vuoden aikana. Kiitänkin vaimoani Susannaa siitä, että hän on urheasti kestänyt nämä kolme vuotta, ja vaikka omia uskomuksiaan ja arvostuksiaan ei saisikaan siirtää tuleville polvilleen, sillä nämä kuitenkin tekevät oman mielensä mukaan, niin toivon, että voisin vielä sienestää, ihailla palokärkiä ja pyöräillä Simeonin kanssa Keskuspuistossa.

En olisi koskaan jaksanut tätä savottaa ilman eräitä yhtä kovapäisiä, sinnikkäitä ja Keskuspuistoon uskovia ihmisiä. Erityiskiitokset kuuluvat Kirsikalle, joka houkutteli minut siirtymään puoluepolitiikkaan puolustamaan Keskuspuistoa, Jussille, jonka rajaton kekseliäisyys, tietorikkaus ja jaksaminen ovat olleet minulle korvaamaton apu. Kiitos kuuluu myös Juhalle, joka on ollut liikkeemme käytännöllinen järki ja peruskallio. Erityiskiitokset kuuluvat kuitenkin Vilho Ikkalalle, jota ilman tätäkään taistelua ei oltaisi voitu käydä, sillä tämä puisto – Keskuspuistomme – olisi jo siirtynyt historiaan 40 vuotta sitten, ennen syntymääni, jolloin minäkään en olisi täällä.