Julkisen sektorin pullamössö

Julkinen sektori ei ole syntipukki

Kun Vesa Koskivuo toivotteli julkisen sektorin tervemenneeksi maanantain Uusimaassa 13.5. syyllisenä siihen, että taloudessamme muka menee huonosti, hän ei taida tietää sitä, että julkiselle sektorille ei juurikaan olla perustettu uusia virkoja 23 vuoteen. Moni ennen kuntien perustoiminnoksi luokiteltu palvelu maksetaan nyt esimerkiksi EU:n rakennetuilla.

Pääsin kurkistamaan vähäsen työelämää julkisella sektorilla 90-luvun alkaessa ennen yliopisto-opintojeni aloittamista, ja minulle sanottiin, että taivas aukenee valmistuttuani kun suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle. No, ei avautunut.

Julkinen sektori ei ole mikään syntipukki eivätkä sen työntekijät syypäitä siihen, että teollisuus siirtää tuotantonsa kolmanteen maailmaan. Ilman Koskivuon epäilemää julkista sektoria eivät vanhukset, lapset ja sairaat tulisi hoidetuiksi, lapset ja nuoret ja mikseivät vähän vanhemmatkin opetetuiksi, kirjastot voisi samantien lakkauttaa, puhumattakaan uimahalleista. Julkisia palveluita ovat ne tiet, joilla Koskivuokin varmaan ajelee.

P.S. Silloin 90-luvun alussa yritettiin syyllistää meitä nuoria tästä kaikesta käsitteellä pullamössö. Minä en tiennyt mitä se on, ja jouduin kysymään äidiltäni. Jos me julkisen sektorin lokoisista eläkeviroista mitään tietämätön pätkätyösukupolvi sattuisimmekin olemaan jonkun käsittämättömän älyllisen kuperkeikan tekemisen myötä syypäitä siihen, että suuryritykset palkitsevat omistajansa avokätisesti mutta laittavat kansalaisia kilokaupalla kilometritehtaalle, antakaa meille sitten sellainen käsitteellinen selkäsauna, jonka ansaitsemme. Kutsukaa meitä sitten vaikka valmispitsasukupolveksi, ja varattakoon se hauta sille pullamössölle ja jätettäköön hyvinvointivaltion rippeet rauhaan!

Kirjoitus julkaistiin tämän aamun Uusimaassa.

Uusavuton pullamössösukupolvi

Uusavuton ja pullamössösukupolvi ovat käsitteitä, jotka itseni edustama uusavuton pullamössösukupolvi kuuli ensimmäistä kertaa joskus viime laman aikana. Termit lanseerattiin siinä historiallisessa tilanteessa, jossa hyvinyhteiskunnasta oli tullut uusavuton, eikä kaikilla ollut enää varaa muuhun kuin pullamössöön. Uusavuttomia olimme, koska emme osanneet edes sitä pullamössöä valmistaa.

Kun kuulin käsitteen pullamössösukupolvi ensimmäistä kertaa, olin hämilläni. En tiennyt, mitä pullamössö oli. Minun piti tarkistaa se äidiltäni.

Uusavuton taas johtaa ajatukset tilanteeseen, jossa ensin oltaisiin osattu mutta sitten ei. Jos termiä käytetään ihmisestä, tilanne kuvaisi äkillistä amnesiaa tai oman toimintakyvyn menetystä: ensin oltaisiin osattu vaikka lämmittää sauna mutta sitten ei enää. Termi onkin kelvoton ihmisistä käytettäessä; pitäisi pikemminkin puhua avuttomasta uussukupolvesta, jolloin käsitteen tarkoite osuisi maaliinsa. Sillähän viitataan siihen, että isät ja heidän isänsä osasivatten vielä lämmittää puulämmitteisen saunan, koska he olivat rautaa; nyt taas saunat ovat kuvaannollisesti rautaa ja miehet puuta. Hiiohoi!

Hankitut taidot eivät kuitenkaan periydy, ja siksi uusavuttomuuden käsite ei sovellu sukupolvistakaan puhuttaessa. Se onkin varminta kokonaan hylätä.

Sama pätee pullamössösukupolveen. Vaikka me kuinka surkeita olisimme, edes arvon sen ansaitsisimme, että saisimme edes kunnollisen käsitteellisen selkäsaunan. Kutsukaatte meitä sitten sähkösaunasukupolveksi tai valmispitsasukupolveksi, ihan sama. Pullamössö tai tämän kulinaarisen herkun tietämys ei periydy; sen ohjetta ei ole edes peruskeittokirjoissa. Jätetään pullamössö harvinaiseksi juhlaherkuksi, ja haudataan pullamössösukupolvi kokonaan, vaikka Mariaanien hautaan. Siis käsite, ei sukupolvea.