Isien ja äitien roolit päivitettävä

Kirjoitus julkaistu HS Yleisönosastolla 27.4.

Kiitos äideille (HS 15.4.) iseille antamasta tunnustuksesta!

Kokemukseni norjalaisesta ja toisen käden tietoni suomalaisesta äitiys- ja isyysvalmennuksesta ja synnytyssairaaloista ei nimittäin salli iseille kovinkaan moniulotteista roolia: he typistyvät korkeintaan alaviitteiksi. Eipä äitinäkään oleminen tosin ole kovinkaan monimutkaista, vaikkakin raskasta, nimittäin jos uskoo virallisesti ylläpidettävää kuvaa äitiydestä.

Oppaissa ja vallitsevissa kätilöiden ammatillisissa käytännöissä äidinkin rooli typistetään lähinnä ruokinta-automaatiksi, ja ainoat käytännön ohjeet, joita saimme oslolaisessa sairaalassa, rajoittuivat erilaisten imetysasentojen näyttämiseen. Suomessa on kuulemma samoin, kiitos WHO:n rintaruokintasuositusten, joihin takerrutaan kuin ainoaan oikeaan uskontunnustukseen.

Kaltaiseni vanhemmat, joille lapsi oli tätä aikaisemmin yhtä vieras asia kuin marsilainen, olisivat kaivanneet vähän enemmän: miten vaihdetaan vaippa, miten lapsi pestään ja miten sitä pidetään niin, ettei se mene rikki. Jos äiti ruokkii, mihin sitten isää enää tarvitaan??

Saamani opastuksen mukaan isän tehtävä rajoittuu äidin tukemiseen tämän ruokinta-automaattitehtävässä, ja toimintaan perheensä autokuskina, olettaen tietenkin itsestäänselvyytenä, että ei se ole mies eikä mikään, joka ei omista autoa.

Ehkä isyyteen ja äitiyteen, miehuuteen ja naiseuteen liittyvät roolit olisi todellakin syytä päivittää.

Tervetuloa tukiryhmääni!

Hei,

olen 37-vuotias syntyperäinen pääkaupunkiseutulainen, paikallishistorian ja kaupunkisuunnittelun elämäntapaharrastaja, kaupunkitutkimuksen jatko-opiskelija, kaksikuukautisen pienen pojan isä Kannelmäestä. Olen asunut paitsi Kannelmäessä, myös Malminkartanossa, Pohjois-Haagassa, Lauttasaaressa, Töölössä, Munkkivuoressa, Talinrannassa, Oslossa ja Helsingin maalaiskunnassa.

Suurimman osan työhistoriaani olen tehnyt julkisessa hallinnossa, varsinkin helsinkiläisten korkeakoulujen opetushallinnossa, taideoppilaitosten hallinnossa, opettajana, tutkijana ja hieman myös yrittäjänä.

Olen taiteen suurkuluttaja. Harrastan musiikkia soittamista ja laulamista lukuunottamatta sen kaikissa muodoissaan, ahmin elokuvia, käyn museoissa ja näyttelyissä, luen ja kirjoitan. Olen myös elämäntapaliikkuja; pyöräilen, juoksen, pelaan jalkapalloa, käyn kuntosalilla ja uin.

Olen sosiologikoulutukseni kautta mutta oikeastaan jo sitä aikaisemminkin vakuuttunut siitä, että politiikkaa on kaikkialla. Jos minun on valittava rakenteen ja toiminnan välillä, valitsen aina toiminnan. Vaikuttamista olen harrastanut paitsi erilaisissa ei-puoluepoliittisissa opiskelijajärjestöissä, Helkassa, asukasyhdistyksissä ja Kaupunkimetsäliikkessä. Aktivismini kautta tunnen päättäjiä puoluerajojen ylitse, myös Vihreiden ulkopuolelta, minkä uskon auttavan minua, jos – ja kun – pääsen kaupunginvaltuustoon.

Vihreissä toimin HeVi:n viheraluetyöryhmässä ja LäHeVi:ssä olen ollut sihteerinä ja taloudenhoitajana. Vihreisiin tulin mukaan syksyllä 2005, huolestuttuani Lääkärinkadun alueelle suunnitellusta kaavoitushankkeesta.
Paikallisella tasolla erityisiä sydämenasioitani ovat kaupunkiviheralueiden virkistyskäyttö mutta lisäksi biodiversiteetin säilyttäminen kaupungissamme.

Olen paitsi intohimoinen pyöräilijä mutta myös joukkoliikenteen puolustaja; en omista ajokorttia. Haluan sellaista Helsinkiä, jossa pärjää ilman autoa, ja jossa kaikessa päätöksenteossa huomioidaan paikallinen ympäristö. Tahdon, että kaupunkipolitikka YVA:taan ja SUVA:taan, mutta lisäksi kaikessa päätöksenteossa tulisi huomioida tuleva sukupolvi. Tämä tarkoittaa mielestäni proaktiivisuutta niin energia-, terveys-, koulutus- kuin sosiaalipolitiikassakin. Uskon, että pienet valinnat ovat lopultakin suuria valintoja: tämä pätee paitsi äänestyspäätöksiin, myös esimerkiksi kuluttamiseen ja siihen, onko seuraavalla sukupolvella enää ilmaa, jota hengittää.

Tuoreena terveyslautakunnan varajäsenenä olen huolissani mielenterveyskuntoutujista, etenkin nuorista. Heidän työllistämisekseen ja muuksi aktivoimisekseen kaupungin tulee satsata nykyistä enemmän; samat sanat pätevät myös ainakin ensimmäisen sukupolven maahanmuuttajiin. Vammaisten asemaa on systemaattisesti parannettava ainakin takaamalla jokaiselle vaikeavammaiselle henkilökohtainen avustaja ja tutkimalla Helsingin vammaiskuljetuspalvelujen yksityistämispäätös.

Perustin jo Facebookiin virtuaalisen kannattajaryhmän. Nyt kutsun tervetulleiksi kaikki – ikään, sukupuoleen ja asuinpaikkaan katsomatta – jotka ovat sitä mieltä, että minut pitäisi saada kaupunginvaltuustoon. Tukiryhmäni siirtyy virtuaalisesta tosiolevaiseksi heti kun riittävä ”kriittinen massa” on saavutettu.

Aion tehdä raivokkaan kampanjan, jossa aion kirjoitella, olla mukana erilaisissa paikallistapahtumissa, lobata erilaisia paikallisia kansalaisjärjestöjä sekä pyrkiä vaikuttamaan muihinkin poliittisiin puolueisiin. Kaikki, jotka haluavat olla tässä mukana, suuremmalla tai pienemmällä panoksella, ovat enemmän kuin tervetulleita mukaan talkoisiin!

Kyseenalaistan yleensä kaikki auktoriteetit, puhun paljon, luen, kirjoitan ja lasken nopeasti. Muistan nimet, nippelit ja numerot, vaikka käsitykseni logiikasta voikin toisinaan olla hieman mutkikas. Toivoisin, että toimintani jää historiaan, en niinkään minä itse.

Motoikseni voisivat tässä vaiheessa käydä:

”Right to the City”

ja

”Kenen Helsinki”

Keskustelen mieluusti myös englanniksi, ruotsiksi, norjaksi ja saksaksi. Italiaa ja ranskaa sönkätessäni vastuu on vastaanottajan hyväntahtoisuuden varassa ;-)

Michael Perukangas
Kannelmäki
puh. 040-748 1437
perukangas.blogspot.com

Sairaanhoidosta ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon

Helsingin kaupunginvaltuusto valitsi minut Helsingin terveyslautakunnan varajäseneksi. Varajäsenenä aion omalta osaltani edistää julkisten terveyspalveluiden laatua ja saavutettavuutta; erityisen huolissani olen nuorten mielenterveyspalveluista, joita on säännönmukaisesti heikennetty jo viime lamasta asti. Se, että laitostaminen ollaan korvattu pillereillä, täyttää monessa tapauksessa heitteillejätön tunnusmerkit.

Olen myös huolissani siitä, että monilla nuorilla terapiasuhteita ei jatketa silloinkaan kun terapiasuhde on ainoa pysyvä asia, joka tuo turvallisuuden tunnetta elämään. Terapiasuhteiden päätyttyä, moni nuori jää heitteille. Oman elämänhallinnan kannalta olisi tärkeää saada rutiineja, jotka auttaisivat pysymään elämässä kiinni, saada tuntemaan itsensä hyödylliseksi. Mielenterveysjärjestöjen työtä on tuettava, ja mielenterveyskuntoutujien sopeutumista nk. normaalielämään on tuettava yhteistyössä, jossa yhteiskunta on päävastuussa. Kansalaisjärjestöillä on mahdollisuus tarjota mielenterveyskuntoutujille mielekästä tekemistä, mutta ne tarvitsevat tukea.

Tahdon myös edistää kevyen liikenteen edellytyksiä Helsingissä. Pyöräily, kävely ja muu arkiliikunta on mitä parhainta kansanterveystyötä. Tätä kansanterveystyötä tulisikin nykyistä paremmin edistää Helsingissä myös kaavoitus- ja liikennepoliittisin keinoin. Kaikkien kaavojen terveysvaikutukset pitäisikin tutkia.

Jokeri II-tunnelin päätös jo tänä keväänä

Näkymä Paloheinän golfkentältä Keskuspuiston suuntaan. Ehkä joukkoliikennetunneli saisi myös golfinpelaajat bussin käyttäjiksi?

Hesarin kaupunkisivuilla 12.4.2008 julkaistun artikkelin mukaan pääkaupunkiseudun poikittaisliikennettä tehostavan Jokeri II-linjaa palvelevan tunnelin rakentamisesta päätetään kuluvan kevään aikana. Arvio tunnelin kustannuksista ilman hiihtoputkea on 28 miljoonaa euroa.

Jokeri II-bussilinjan on tarkoitus lähteä Myyrmäestä, ja kulkea uuden Kuninkaantammen asuinalueen, Paloheinän, Malmin ja Kontulan kautta Vuosaareen. Tunnelia päästään aloittamaan mahdollisesti jo 2010, ja liikennöinti voinee aloittaa 2012.

Asia oli joukkoliikennelautakunnan kokouksessa 17.4. käsiteltävänä. Tunneli sukeltaisi maan alle suunnilleen Perhekunnantieltä pohjoiseen jatkuvan ulkoilupolun kohdalta, ja tulisi maan pinnalle Pakilantien ja Kuusmiehentien risteyksessä.

Joukkoliikenteen - etenkin poikittaisen - kehittäminen on etenkin suunniteltaessa uusia asuinalueita kannatettavaa. Sopii toivoa kuitenkin, ettei uutta asuinaluetta suunniteltaessa jälleen kerran venytettäisi Keskuspuiston pyhiksi väitettyjä rajoja.

Täältä tullaan, Helsinki!

Helsingin Vihreä piiriyhdistys r.y. asetti eilen, 17.4. 69 ehdokasta kunnallisvaaleihin, jotka pidetään sunnuntaina 26.10. Olen näiden ehdokkaiden joukossa. Koko nyt vahvistettuun ehdokaslistaan ja Helsingin Vihreiden vaaliohjelmaluonnoksen tämänhetkiseen versioon voi tutustua klikkaamalla otsikon linkkiä. Tarkemmin vaaliteemoihini voi tutustua myöhemmin tällä sivustolla.

Kunnallisvaalit ovat tiimityötä. Kaikki helsinkiläiset, jotka pitävät pyöräilyä, julkista liikennettä, kaupunkiluontoa ja kattavia julkisia palveluja sydämenasianaan, ottakaa yhteyttä! Juuri sinua tarvitaan talkoissa paremman kaupungin puolesta!

Kuohuntaa ankkalammikossa

Osallistuin viime torstaina, 11.4 Kemiössä pidettyyn Sudkustens Landskapsförbundetin liittokokoukseen. Koska suomenkieliset suomalaiset eivät luultavasti kovinkaan hyvin tunne organisaatiota, allaoleva kuvaus on kirjoitettu suomeksi.

Organisaation nimi jo on omiaan disorientoimaan sellaisen liittokokousedustajan, joka ei ole tuttu entuudestaan suomenruotsalaisten organisaatioiden kanssa, joka osaa englantia paremmin kuin ruotsia ja joka on viimeiset puoli vuotta uppoutunut maisema-arkkitehtuuriin. Oletin ensi alkuun, että kyse on "maisemaliitosta" kun tosiasiassa kyse olikin maakuntaliitosta. Tunnustan, että en tunne liian hyvin esimerkiksi rannikkolaivurikulttuurin traditioita, että voisin kovinkaan syvällisesti kommentoida esimerkiksi kyseisen organisaation toimintasuunnitelmaa.

Sydkustens Landskapsförbundet on siis etelärannikon ruotsinkielisten tai kaksikielisten kuntien ruotsinkielisten asukkaiden maakuntayhteenliittymä, joka ymmärtää tehtäväkseen edistää suomenruotsalaisuutta, etenkin suomenruotsalaista kulttuuria. Liittokokoukseen on kutsuttu edustajia kunnista edellämainituin ehdoin, suurimmista kunnista, kuten Helsingistä, Espoosta, Turusta ja Porvoosta 10. Edustajat kutsutaan poliittisilla mandaateilla; luonnollisista syistä RKP on valtapuolue. Vihreitä paikalla oli noin sadasta edustajasta yhteensä neljä, joista olin yksi.

Vasemmistopuolueet halusivat syrjäyttää liiton hallitusta kaksi vuotta johtanut Maria Björnberg-Enckellin, mutta heillä ei kuitenkaan ollut esittää hänen tilalleen omaa ehdokastaan. Kabinettineuvottelujen tuloksena demariryhmä veti kaikki luottamushenkilönsä pois, ja Vasemmistoliiton edustaja liittohallituksessa erosi.

Useita eri syitä kabinettikeikausyritykseen on esitetty. Kysymys on joko henkilökiistoista, demareiden (ja Vasemmistoliiton pettymyksestä mielestään liian pieneen edustukseen liiton luottamustehtävissä), tai sitten alueellisista tai sukupuoli ja -polvikiistoista, jossa nuorehko helsinkiläisnainen ei pysty luovimaan parhaiden rannikkolaivuriperinteiden mukaisesti.

Tilaisuudessa esitteli valtiosihteeri Stefan Johansson myös valtion aluehallintouudistusta. Kuten aina, suunniteltaessa hallinnollisia uudistuksia, paljon kuluu paperia, kahvia ja tupakkaa, ja paljon selkeytetään (förtydligas), katsotaan (ses över), uudelleenjärjestetään (omorganiseras) ja selvitetään (utreds).

Mahdollisesti jälleen kerran läänien, maakuntien ja TE-keskusten välistä työnjakoa tullaan tarkistamaan, ja uusi aluehallinto saattaisi ALKU-väliraportissa esitetyn mukaan mahdollisesti seurailla nykyistä maakuntajakoa. Tullaan perustamaan muutama (kolmisen?) alueellinen sektorivirasto, joista yhteen koottaisiin luonnonvara- ja ympäristöasiat, toiseen liikenne ja infrastruktuuri ja kolmanteen työvoima, elinkeino ja osaaminen eli suunnilleen nykyisten TE-keskuksien asiat.

Edellämainitun lisäksi saatetaan perustaa noin 6-7 alueellista valvovaa "koppalakkivirastoa", joiden aluejaottelu saattaa seurailla nykyisiä läänejä. Niihin keskittyisivät 1) työsuojeluasiat 2) peruspalvelut 3) turvallisuus ja maahanmuutto ja 5) ympäristö.

Tv-nyttin uutispätkän liittokokouksesta voi katsoa klikkaamalla otsikkoa. Uutispätkä on katsottavissa 10.5.2008 saakka.

Kivat sulle!

Kanadalaisen kulttuurifilosofi Marshall McLuhanin mukaan yksi nykyihmisen suurimmista keksinnöistä on "arvioinnin lykkäämisen menetelmä". McLuhan kirjoitti profeetalliset sanansa 1960-luvulla; profeetalliset siksi, että vasta 1990-luvulta alkaen julkiseen hallintoon on pesiytynyt arviointikulttuuri.

Nyt esimerkiksi suunniteltaessa kaatopaikkoja tai kaavoitettaessa muita ympäristölle haitallisia laitoksia, niille on tehtävä YVA eli ympäristövaikutusten arviointi. Monet työpaikat ja politiikat nykyään SUVAtaan eli niille tehdään sukupuolivaikutusten arviointi. Koska itsenikin kaltaisten pätkätyömaisteriarviointimoniosaajien tulee työllistyä, arviointiprosessien on oltava jatkuvia ja uusia asioita on otettava arvioitaviksi. Seuraavassa ehdotuksiani uusiksi arviointitoimenpiteiksi:

KIVA = kielivaikutusten arviointi. Kieli ei koskaan ole neutraalia vaan se luokittelee maailmaamme ja on siten vallankäyttöä.
LIVA = liikunta- ja liikennevaikutusten arviointi. Kaikki vähintäänkin osayleiskaavan laajuisten kaavojen liikunta-ja liikennevaikutukset on toteutettava, jotta ymmärrettäisiin, edistävätkö ne yksityisautoilua vaiko hyötyliikuntaa.
TEVA = terveysvaikutusten arviointi. Läheistä sukua edelliselle, mutta kaikki politiikat on mahdollista tevata.
KATEVA = kansanterveysvaikutusten arviointi. Jos vielä Teva ei tehnyt asiaa selväksi, niin viimeistään Kateva osoittaa harjoitetun politiikan vaikutuksen koko kansanterveyteen ja myös kansantalouteen. Suoritetaan arvioitaessa kaikkia merkittäviä politiikoita.
IVA = ilmastovaikutusten arviointi. Kaikki liikenne-, kaavoitus- ja elinkeinopolitiikat ja -suunnitelmat on ivattava.
EEVA = Elinkeinoelämävaikutusten arviointi. Voidaan toteuttaa sekä paikallisella, alueellisella että valtakunnallisella tasolla, arvioitaessa jonkun muun politiikan osa-alueen elinkeinoelämäheijastusvaikutuksia.
KATTAVA = Kansantalousvaikutusten arviointi. Suoritetaan, mikäli Kateva antaa ymmärtää taloudellisia heijastusvaikutuksia, jotka eivät ilman Kattavaa tule riittävästi selville.
VAVAVAIKEA = Valtionvarainvaikutusten arviointi. Koska lama-ajoista, suunnilleen vuodesta 1991, silloin kun Viinanen oli pääministerinä, ja kävi käsky, että koko maa on arvollepantava, tästä seurasi, että politiikasta tuli talouden osa-alue, kun aikaisemmin oli ollut päinvastoin. Vavavaikean tekeminen on va-va-vaikeaa.