Olen porvoolaistunut vihreä kaupunkimetsäaktivisti, kaupunkisosiologi ja -maantieteilijä, sienestyksen, musiikin ja kirjoittamisen amatööri, jalkapallon moniharrastaja, isä, ulkoilija ja hyötyliikkuja. Olen yksin itse vastuussa blogini aineistoista ja mielipiteistä. Aineiston lainaaminen ilman lupaa kielletty.

7.9.2011

Miinat ovat poliittinen hyökkäysase

Kun perussuomalaiset ja kokoomuslaiset pitävät niin kovin tärkeänä sitä, että Suomi pettää Ottawan miinat kieltämän sopimuksen, he eivät tee tätä silkasta huolestuneisuudesta: huolestuneisuudesta Suomen kykyyn vastata sellaisia nykyaikaisia uhkakuvia vastaan kuin työpaikkojen ulkoistaminen, ilmastonmuuto ja tuloerojen kasvaminen, puhumattakaan "hallitsemattomasta" maahanmuutosta - johon rajojen miinoittaminen epäilemättä olisi erinomainen pelote, etenkin kun ne somalit tulevat lentokoneella tai laivan lastiruumassa salakuljetettuina. Vähintään yhtä suuri motiivi näiden puolustusaseiden puolustamiselle on heidän inhonsa kaikkea sitä vastaan, jota rauhan ja ihmisoikeuksien asialla olevat, nykyaikaa elävät punavihreät edustavat. Hehän ovat tunnetusti enemmän huolissaan kolmannen maailman rammoista kuin Suomen puolustuskyvyn uskottavuudesta.

Kun perussuomalainen kansanedustaja Tom Packalén väittää, että maamiinat ovat puolustusase, hän myös osoittaa, että ne ovat hyökkäysase. Kun Packalen sanoo, että "En voi muuta kuin kysyä, millä hinnalla tämä ulkopoliittisen kilpemme kiillottaminen ja uusi länteen päin suomettuminen tapahtuu?", kysyisinkin häneltä, millä hinnalla perussuomalaisen politiikan hännän nostaminen tapahtuu? Irtopisteet kelpaavat ilmeisesti ihan mistä hyvänsä kerättynä, viis maamme uskottavuudesta. Puhumattakaan perussuomalaisten omasta uskottavuudesta.

Nykyaikaista sodankäyntiä käydään nimittäin ihan muualla kuin poteroissa. Sitä käydään paitsi Arkadianmäellä, myös sosiaalisissa medioissa. Ja maamiinat ovat erinomainen hyökkäysase haihattelevia sivarihippejä vastaan, jotka ovat päässeet ihan hallitukseen, ja heidän salaliittonsa varmaankin ajaa Suomen osaksi Neuvostoliittoa. Ai niin, sellainen juttu, että ei siellä sellaista enää ole! Nykyajan neuvostoliitoksi Packalén mainitseekin Brysselin. Sieltä onkin tullut paljon pahaa. Tintti, jokunen pedofiili ja paljon pankkitakauksia.

Maamiinat ovat myös mainio indikaattori siitä, että ei ihmisarvo paljon porvarille paina. Arvo on yksilöllä, jos hän on meikäläinen (persut) tai jos hän on hyvä veronmaksaja (Kok.) Huonojen veronmaksajien ja heikäläisten ihmisarvo jää muiden huoleksi. Kunnon porvarille, kuten Zyskowiczille, on tärkeämpää, että Suomen linja pitää, vaikka sitten taittovirheisillä silmälaseillakin katsottuna. Mikä linja se sellainen on, jossa ei sitouduta tehtyihin sopimuksiin?

Kysyville tiedoksi, että se ei ole suomalainen linja. Se on perussuomalainen linja. Kokoomuslaisesta muistista minulla ei ole havaintoa, mutta perussuomalaisesta muistamattomuudesta sen sijaan on. Jos uskottavuudesta ollaan niin huolissaan, kannattaisi olla huolissaan myös muistamattomuudestaan. Maisterisjätkä Soini ei ilmeisesti joko muista hyväksyneensä maamiinat kieltävän Ottawan sopimuksen, vaikka hän vuotta aikaisemmin oli "plokissaan" sanonut, että "Olin ja olen sitä mieltä, että maamiinoista luopuminen oli virhe. Suomen on pidettävä kiinni aluepuolustusjärjestelmästään".

Jos kokoomuslainen linjapuolustus on sentään suora, perussuomalainen linja on linjaton ja muistamaton. Kokoomuksen kunniaksi on sentään sanottava, että siellä sentään on humanistejakin, kuten Alexander Stubb. Missä ovat perussuomalaiset ihmisyyden puolustajat? Onko heitä?

1 kommentti:

Anonyymi kirjoitti...

Homo Aleksander Stubb? Mitä tuolla tarkoitit, onko hän sitä?!