Porvoosta ei saa hevisauruksia

Mietittyäni porvoolaisten vihreiden kuntavaaliehdokkaiden kanssa syitä, miksi Porvoossa on tai olisi hyvä elää ja asua, puhuimme asumisesta ja palveluista. Palvelut voi jakaa yksityisiin (erikoisliikkeet), julkisiin (vanhustenhoito, päiväkodit, nuorisotilat, koulut, uimahallit, kirjastot ja niin edelleen) ja puolijulkisiin (kuten Alko ja muut mono- tai oligopolit); erikseen vielä on mainittava julkisesti tuotetut ja yleisesti käytetyt palvelut, jotka oikeastaan ovat jo olemassa ja joiden tuottamisen sijaan voisi puhua niiden mahdollistamisesta, kuten luonto ja ympäristö.

Päättäjien heiniä ovat nimenomaan julkiset palvelut. Kuitenkin asukkaalle on ihan sama, ostaako hän lenkkikenkänsä tai MP3-soittimensa Porvoon Urheiluvälinekaupasta vai yksityisliikkeestä, jota kutsukaamme vaikka nimellä Doping-Sport, kunhan vaan kyseinen esine on saatavilla. Aina se ei ole.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut närkästykseni siitä, että Alko on poistunut kaupungin keskustasta. Kun kaksi helsinkiläisystävääni pyöräili tänne viime kesänä Helsingistä, he eivät suostuneet uskomaan vaikka kuinka yritin heille sitä tolkuttaa ettei keskustassa ole (enää) Alkoa, joten jäivät ilman viiniänsä. Joutuivat tyytymään olueeseen, mikä epäilemättä oli pieni yhteiskunnallinen mutta suuri inhimillinen tragedia. Taloudellinen ja siis myös yhteiskunnallinen tragedia sen sijaan on se kun turistitkin oppivat ettei täällä sellaista ole. Eikä montaa muutakaan asiaa.

http://perukangas.blogspot.fi/2012/04/kieltolaista-karsivassa-porvoossa.html

En ole niin motivoitunut miettimään sitä, miksi joku päättää asua Porvoossa - tai missään muussakaan paikassa - tai miksi joku haluaa muuttaa tänne, oli vetävänä tekijänä sitten ympäristö, työ, asuminen tai rakkaus, tai työntävänä tekijänä joku edellämainituista tai sitten joku ihan muu. Useimmiten kyseessä on sattuma. En usko rationaalisen valinnan teoriaan, jossa ihmiset nähdään kuluttajina. Korkeintaan niin kutsutut huippuosaajat ja hyvät veronmaksajat ovat myös kuluttajia, sen lisäksi että he ovat tietenkin myös ihmisiä.

Kun viime kesänä tarvitsin uudet nahkaiset kävelylenkkarit, sellaiset neutraalin näköiset, eli mustat, joita voi käyttää arkikenkinä, eipä sellaisia ollut koko kaupungissa, ja piti lähteä Itäkeskukseen. Ja kun viime talvena halusin hankkia pojalleni Hevisaurus-dvd:n, ei sellaistakaan saanut mistään, ja minun piti ulkoistaa hankintani päivittäin Helsingissä asioivalle ystävälleni. Eihän kyse kai ollut mistään kovin esoteerisista erikoisvitkuttimista, eihän? Sellaisia pitäisi suunnilleen jo kai saada Citymarketista? Tai Anttilasta, jos sellainen olisi? Tai Prismasta?

http://perukangas.blogspot.fi/2012/05/porvoo-ulkoistaa-autottomien-lasten.html

Erikoisliikkeitä on kuitenkaan vaikea käskeä sijoittumaan mihinkään, paitsi kaavoituspolitiikalla, antamalla positiivisia insentiivejä eli halpoja tontteja. Yksi iso tai kaksi isohkoa markettia ajaisi jo aika monen erikoisliikkeen asian, vaikka toki olisikin kivaa, jos Porvoossa olisi vaikka yksi levykauppa Anttilan Top Ten-osaston sijaan.

Harhauduin aika pitkäksi aikaa pohtimaan Porvoon kaupallista tarjontaa - tähän meinasi tulla freudilainen lipsahdus että torjuntaa - koska asuminen ja palvelut liittyvät elimellisesti yhteen, ja kolmas kärki tässä kolmiossa on liikenne. Sen, minkä asumiskustannuksissa mahdollisesti voittaa Helsinkiin verrattuna (eikä muuten voita, jos verrataan Vanhaa kaupunkia tai Jonasbackenia vaikka Mellunmäkeen), se menee kuin viheltäen matkakuluihin jos kaikkien härpäkkeiden perässä pitää sukkuloida Itäkeskukseen tai jopa Kehä kolmoselle.

Kuntalaiselle on samantekevää, mistä hänen kulunsa koostuvat: ovatko ne asumis-, liikenne- vai kulutusperäisiä. Tämän vuoksi kunnallisten päättäjien onkin hyvä muistaa, että liikennesuunnittelu ja palvelut kuuluvat elimellisesti kaavoitukseen. Kuntalainen ajattelee kokonaisvaltaisesti. Tätä samaa sopisi toivoa kunnallisilta päättäjiltäkin. Peräänkuulutankin kokonaisvaltaista yhdyskuntasuunnittelua, jossa infrastruktuuri kaavoitetaan ennen asuntoja, ja kaavoituspäätösten terveys-, ympäristö- ja sukupuolivaikutukset otetaan huomioon. Tästä lisää allaolevassa linkissä:

http://perukangas.blogspot.fi/2012/06/mitka-ovat-kuntavaalien-tarkeimmat.html

Palautteeni Joonaanmäen kävijäkyselyyn

Porvoon kaupungin ei kannata tuhlata resursseja liialliseen metsänhoitoon; tulee välttää avohakkuita ja kannattaa jättää metsään lahopuita. Tarkempi ulkoilureittien viitoitus ja ulkoilureittien kartoitus (mukaanlukien Humla-Holkenin jatkoreitti) auttaisi ulkoilijoita suunnittelemaan jatkoreittinsä.

Kysely pakotti ottamaan kantaa poissulkevin kategorioin siihen, kuinka kaukana metsästä asuu. Asun tasan kilometrin päässä metsänreunasta. En olisi halunnut siis rastittaa tähän kohtaan mitään. Toinen syy, miksi olisin halunnut jättää kohdan tyhjäksi johtui siitä, kannattaako vastata "alle 1 km" vai "yli 1 km", juontuu traumaattisista kokemuksistani siitä, miten Helsingissä sovelletaan Maankäyttö- ja rakennuslain osallisuuspykälää, tuoden mieleeni ristiriitaisia ajatuksia. Jos korostan maantieteellistä läheisyyttä metsään, minut saatetaan huomioida jatkossa osallisena ja osallistaa metsän suunnitteluun, jos taas tähdennän kaukaisuutta metsästä, tällä taas korostan vaikutelmaa, jossa metsä näyttäytyy koko kaupungin tai ainakin laajemman alueen virkistysalueena eikä vain naapurustonsa paikallisina keuhkoina mutta en saane osallistua jatkossa metsää koskevaan suunnittelutyöhön.

OP-Kiinteistöt sotkee Porvoon

Päivittäisen työmatkareittini varrelle, Porvoon Pihlajatien varteen alettiin rakentamaan viime syksynä kaksikerroksisia asuintaloja. Paikka on aivan mainio, se on Jonasbackenin ja Humlan virkistysmetsien välissä. Tosin sitä minä olen ihmetellyt aikaisemminkin (katso allaolevan linki kuvareportaasia), että tarvitseeko sitä ehdoin tahdoin alkaa pystyynhomehduttamaan ihmisten tulevia koteja jo alusta alkaen:

http://perukangas.blogspot.com/2011/10/ennakkomarkkinoinnissa-nyt.html

Nyt, kun kaikesta huolimatta kevät koittaa ja lumetkin sulavat pikku hiljaa, ne paljastavat yllättäviä asioita. Rakennusjätteitä.

Kun katsoo toiselle puolelle Pihlajatietä, siellä on rakennustyömaa, se tämän kirjoitukseni alkupäässä mainittu. Rakennustyömaan vieressä seisoo kyltti, jossa rakennuttajaksi mainitaan Osuuspankkien kiinteistökeskus. Ympäristövastuuta?

Aloitan Porvoon Vihreiden puheenjohtajana

Viimeviikkoinen Porvoon Seudun Vihreiden syyskokous valitsi minut yksimielisesti yhdistyksen puheenjohtajaksi vuodelle 2012. Tämä on suuri kunnia, etenkin kun olen asunut Porvoossa vasta seitsemän kuukautta. Toki kokemukseni poliittisesta paikallistoiminnasta, vihreästä yhdistystoiminnasta ja muu kansalaisvaikuttamiskokemukseni ovat osittain yleispäteviä ja ne valmistavat minut tähänkin.

Olen aina pitänyt puoluepolitiikkaa kansalaisvaikuttamisen välineenä ja muun kansalaistoiminnan luontevana jatkeena. Vihreillä yhteys poliittisesti väriä tunnustamattomaan kansalaistoimintaan on yleensä suorempi kuin muilla puolueilla; moni on tullut mukaan alun alkaen paikallisen kansalaisaktiivisuuden kautta. Minulla se alkoi Helsingin Keskuspuistoa puolustavasta kansalaisliikkeestä, jota olin perustamassa kesällä 2005. Toki olin jo käynyt kurkistamassa vihreää järjestötoimintaa opiskeluaikanani HYY:n Vihreissä.

Kotini oli leimallisen epäaatteellinen. Meillä ei oltu erityisen kiinnostuneita uskonnoista tai politiikasta, mutta isäni luontoharrastuksen kautta nimet Linkola ja Pulliainen ovat minulle jo lapsuudesta tuttuja 70-luvulta.

Hallitukseen valittiin onneksi lisäkseni myös Porvoon kunnalliselämässä koeteltua voimaa, minkä takaa sarjakuvataiteilija Kaisa Leka, josta tehtiin varapuheenjohtaja. Muiksi hallituksen jäseniksi valittiin Olli Orimaa, Maarit Sulkunen, Markus Keskitalo ja Janne Ekman. Heistä on varsin lyhyessä ajassa jo hyvää vauhtia tulossa ystäviäni, ja uskonkin, että väistyvän pj Anna-Stiinan työtä on hauskaa jatkaa tällä porukalla!

Ensi vuonna tulee kahdet vaalit. Paikallisjärjestöille tämä merkitsee työntäyteistä vuotta. Ensin presidentinvaaleissa taistellaan Pekka Haavisto toiselle kierrokselle, ja sitten toisella kierroksella ihan kaikki onkin mahdollista. Syksyn kuntavaalien ehdokasasettelukin alkaa pikku hiljaa, ja Porvooseen tarvitaan mahdollisimman paljon hyviä ehdokkaita.

Itse ehdokkaana aion puolustaa etenkin nuoriso-, liikunta- ja kulttuuripalveluita. Tunnen porvoolaista työpajatoimintaa jo vanhojen töideni kautta, ja aktiiviliikkujana arvostan uimahallia ja puolustan Porvoon ulkoilualueita, Humlaa, Kokonniemeä ja Jonasbackenia. Haluan myös, että julkiset palvelut sijaitsevat Porvoon keskustassa, joka on koko itäisen Uusimaan keskus. Kuninkaanportti ei ole keskus, siellä ei asu ketään, joten julkisia palveluita sinne ei saa keskittää.

Julkista liikennettä Porvoossa mutta myös Porvoosta ja Porvooseen pitäisi myös parantaa. Raideyhteyttä Helsingin ja Porvoon välillä tulisi kiirehtiä, ei vain työmatkaliikenteen vuoksi vaan myös lentokenttäliikenteen, josta omat kokemukseni eivät ole kaikilta osin aivan mairittelevia. Haluan myös mietittävän Porvoon roolia maakunnallisena keskuksena ja palveluntuottajana. En halua, että Porvoo rohkaisee vapaamatkustamiseen, jossa ympäristökunnat ulkoistavat ongelmansa Porvooseen. Porvoon julkiset palvelut tulee tuottaa säästäen turhista hallintokuluista.

Seuraavan kerran Vihreät ovat Porvoossa menossa mukana huomenna, tiistaina 29.11. Porvoon pääkirjastossa, jossa pidetään monikulttuurisuusaiheinen tapahtuma. Siellä vierailee mm. kansanedustaja Jani Toivola ja paikalla on myös kaupunginjohtaja Jukka-Pekka Ujula. Tunnelmallinen tapa tutustua Vihreisiin ovat pikkujoulut, jotka pidämme Humlan majalla perjantaina 16.12. Tervetuloa mukaan!

Ennakkomyynnissä Nyt

Ylläoleva kuva esittää uusio"kohdetta" noin 3 kilometriä Porvoon keskustasta Kaakkoon, Pihlajatien varrella. Se tulee Jonasbackenin ja Humlan ulkoilumetsien väliin, joten sijainti on mitä loistavin. Tapaus saa kuitenkin käydä vain paradigmaattisesta esimerkistä. Asuntojen on luvattu valmistuvan ensi kesänä, ja siellä syksyn sateissa ne lankut nyt saavat homehtua pystyyn. Sitten kun talot alkavat näyttää ulospäin valmiimmilta, ne menevät varmasti ennakkomyyntiin. Tätä en ymmärrä. Enkä osta.

Yleensä ihmiset tapaavat sovittaa kenkiäkin ennen ostopäätöstä. Se on muutama kymmenen euroa. Tosin, siihen en puutu mitään että jotkut pösilöt saattavat tilata kenkiä postimyynnistäkin sovittamatta.

Jos kerran suurin osa järjissään olevista ihmisistä kiertelee ja kaartelee kenkäkauppoja ja sovittelee lukuisia kenkäpareja, niin miten ihmeessä on mahdollista tehdä surutta elämän isoin hankinta, asunto, josta on tarkoitus tulla koti, "sovittamatta"? Se on muutama sata tuhatta euroa. Kymmeniä tuhansia kenkäpareja saisi sillä rahalla. Se kenkäkokoelma vetäisi Imelda Marcosille vertoja.

Säveltäjä Sostakovits sanoi kollegastaan Hindemithistä: "Kaikki on kohdallaan (H:n musiikissa), lujasti kasattua. Eikä vain ammattitaidolla, vaan myös tunteella ja ajatuksella. Ja sisältöäkin on. Mutta kuunneltavaksi mahdotonta. Tämä musiikki ei säkenöi, ei säkenöi." (Solomon Volkov: Dmitri Sostakovitsin muistelmat. Otava, suom. Seppo Heikinheimo)

Asunnossakin voi olla kaikki päällisin puolin kohdallaan. Sen sijainti voi olla erinomainen. Palveluita on, ja liikenneyhteyksiäkin. Sauna, parveke, metsänäkymät ja kaikki. Mutta kodiksi kelpaamaton.

Jos ei asuntoa pääse näkemään, katsomaan, miten ilta-aurinko taittuu ensin ikkunankarmin, sitten vastapäisen metsän taa, on aikamoisen suuri sika ostettavaksi noin 30 vuoden velkavankeudella säkissä. Tämän vuoksi en koskaan voisi hankkia uudis"kohdetta", tai "kohdetta" ylipäätään. Pidän asunnoista, en kohteista. Asunnoista, joissa on henkeä. Parempi pahakin henki kuin ei henkeä minkäänlaista, vaikka kummittelisi. Ihan sama.

Vinkkejä talvijuoksijalle

Loppusyksyn liukkaat alkavat olla käsillä. Talvella ei lenkkareita tarvitse laittaa talviunille, vaan juoksuharrastusta voi hyvin jatkaa, kunhan muistaa huomioida seuraavaa:

Lisää juoksumotivaatiotasi hakeutumalla mahdollisimman idyllisille reiteille, ja vaihtele reittejä mahdollisimman paljon jos lenkille lähtö maistuu puulta. Jos suosikkireittisi on hieman kauempana, älä säästä vaivaasti päästä sinne, vaikka siihen menisi aikaakin. Se on sen väärti. Valitse kuitenkin lenkkireittisi taiten; vältä liian liukkaaksi tietämiäsi reittejä ja hiihtolatuja.

Huolehdi lihaskunnostasi; etenkin alaselkä väsyy pitkillä asfalttilenkeillä. Käy kuntosalilla ja jumppaa selkääsi ja muuta yläkroppaasi; mitä pidempiä matkoja juokset, sitä pienemmillä painoilla ja isommilla toistomäärillä. Moni luulee, ettei juoksijan tarvitse voimistaa jalkojaan, koska juoksu jo itsessään kuormittaa jalkoja. Väärin. Pidä kuitenkin huoli, etteivät jalkasi jäykisty; tee jalkalihasliikkeet mieluummin lenkin jälkeen tai seuraavana päivänä kuin juuri ennen lenkkiä. Jalkojen lisäksi keskivartalo kannattaa pitää hyvässä kunnossa; siis sekä selkä - varsinkin alaselkä, joka puutuu herkästi jäisellä tantereella - että vatsa, joka pitää juoksijan ryhdissä. Muuta yläkroppaa kannattaa pitää mieluummin vetreänä kuin voimistaa sitä kovin mahdottomasti. Liikkuvuus ja kestovoima ovat pitkillä lenkeillä paljon hyödyllisempiä kuin maksimivoima.

Älä koskaan lähde sairaana, krapulaisena tai humalassa lenkille. Jos olet ollut sairas, vaikka vain flunssainenkin, pienikin kuumeen oire tai pisto kurkussa pitää järki-ihmisen visusti kotona. Jos flunssasta on jäljellä enää lievä nenän tukkoisuus, silloin rauhallinen lenkki avaa paikat. Alkoholi ja kuntoilu eivät missään tilanteessa sovi yhteen.

Varo liukastumista. Jos ulkona on kovin liukas keli, on parempi mennä uimaan tai kuntosalille tai vaikka pelaamaan sulkapalloa, jos pitää juoksumattoa kovin yksitoikkoisena. Tai hiihtämään, jos osaa hiihtää niin hyvin että se käy kuntoilusta. Minulta itseltäni on mennyt nilkka kaksinkerroin (ja taju) kun kerran ”piti” oikaista ylös kuraisen liukasta, marraskuista mäenrinnettä, ja olen tullut alas betonisia portaita selälläni, yksi kerrallaan. Jos hiihtäminen ei onnistu, suksisauvoista voi silti olla apua pystyssä pysyttelemisessä talvisilla juoksulenkeilläkin.

Loukkaantumisista seuraa turhauttavia taukoja kuntoilemiseen. Joillekin tämä siirtää mahdollisen kuntoilullisen tavoitteen siirtymistä kauemmas horisonttiin, mutta liikkuvalle ihmiselle jo liikkumattomuus itsessään on turhauttavaa. Mitä vanhempi olet, vammoista seuraa varmemmin myös pysyvä ilmapuntari; vaikka siitä kun laskin takapuolellani kiviset ulkoportaat alas yksi kerrallaan on kohta 7 vuotta, ne pari alinta selkänikamaa tuntuvat edelleenkin turvonneilta, ja jos en systemaattisesti vahvistaisi selkälihaksia, ne antaisivat muistuttaa itsestään aina ensimmäisten pakkasten tullessa. En aio antaa niille sitä valtaa, mieleni hallitkoon raihnasta ruumistani!

Jos lenkkipolkujen kutsu käy rospuuttokeleillä ylivoimaiseksi, muista ankanaskeleet, eli maltti on valttia. Älä tee äkillisiä käännöksiä tai ota liian pitkiä askeleita, ja asennuta nastat juoksukenkiisi. Niitä saa urheilukaupoista.

Älä juokse liian kylmällä; jollet pysty hengittämään nenän kautta ilman että keuhkoissasi vihloo, on liian kylmää juoksemiseen. Pakkasrajat ovat yksilöllisiä, mutta itse pidän pakkasrajana -20. Lisäksi tulee muistaa tuulen aiheuttama lisäpurevuus; 20 asteen pakkasen ja 20 sekuntimetrin tuulen todellinen yhteisvaikutus tuntuu -50 asteelta.

Pukeudu fiksusti. Jos menet vain juoksemaan, pikkupakkasilla riittää tuulen pitävä juoksupuku ja sen alla pitkät kalsarit (trikoot) ja esimerkiksi pitkähihainen sporttipoolo. Sissipipo on ehdoton juoksijan talvipäähine. Jos olet menossa muutenkin nauttimaan raittiista ilmasta ja ulkoilemaan, laita alle yksi vaatekerta enemmän. Kuivuva hiki ja talvipakkanen on tuhoisa yhdistelmä; älä anna hien kuivua, jos olet pukeutunut lenkkivaatteisiin kylmällä. Juokse siis kotiin asti tai sitten pue päällesi enemmän.

Jos lähdet juoksemaan kovin syvälle metsään, ota puhelin mukaan mahdollisen liukastumisonnettomuuden varalle. Jos lähdet pitkälle lenkille, ota mukaan myös hieman rahaa, jotta pääset bussilla kotiin, jos tarvis, tai saat ostettua välipalaa ja juotavaa. Ihanne tietenkin olisi, että otat mukaan evästä ja juotavaa reppuun, mutta säilytyspaikat lenkkeilijöiden varusteille eivät kuulu kaupunkien liikuntavirastojen vakiovarusteisiin. Tosin, ainakin Pirkkolassa on narikoita ja jopa suihkuja. Tai, jos haluat mennä lenkkipaikan perässä, koeta hankkia autoileva lenkkikaveri; vaikka kuinka olenkin pihkalalainen siinä, että urheilemaan pitäisi päästä omalta ovelta, niin ovat autot kyllä eri käteviä asioiden säilyttämiseen, paitsi autostereoiden ja läppäreiden, jotka viedään oitis, ja koirien, joita ei pidä säilyttää autoissa kesällä.

Helsingissä on ainakin Keskuspuistossa ja paikoin muuallakin hiihtolatujen rinnalla myös juoksemiseen soveltuvia metsäteitä talvellakin. Porvoossa niitä on paljon niukemmalti. Jos kestää joskus hieman vinoon tuijottavia hiihtäjiä, voi välillä sonnustautua Humlaan tai Jonasbackenille, juoksemaan latujen viereen tai väliin, kuitenkin kuulostellen tarkkana lähestyviä hiihtäjiä ja heitä väistellen kärppänä. Talvella juokseminen on huomattavasti helpompaa kaduilla, ja kovaksi pakkautunut lumi tekee metsäpoluista aivan yhtä kovia juosta kuin kaduistakin. Porvoonjoen jäällä voi myös yrittää juosta, jolloin saa vastatuuliharjoitusta ja nilkat saavat treeniä jalkojen ajoittain lipsuessa hankeen.