Kaupunkimetsät ovat yleistettyjä lähipuistoja

Vaikka asunkin nyt Porvoossa, mistä konkreettisena todisteena on se, että ostotarjoukseni yhdestä porvoolaisidyllistä juuri hyväksyttiin, minulla on aina yksi juuri helsinkiläisessä maaperässä. Vaikka en enää koekaan olevani helsinkiläinen, koen silti edelleenkin joitakin paikkoja Helsingissä omikseni: Kannelmäki, Munkkivuori, Taka-Töölö ja Helsingin Keskuspuisto. Aina kun jotakin Keskuspuiston reunaa tai siihen viherkäytävälläkin yhteydessä olevaa metsäaluetta nakerretaan, minua nakerretaan. Nyt hälytys tuli Maunulasta, jossa asukas otti minuun yhteyttä kysyäkseen neuvoa kaavahuomautuksen tekemisessä, vaikka täällä Porvoossakin on metsää uhattuna. Työsarkaa riittäisi ainakin Humlassa, rakenteilla olevan Toukovuori-Skaftkärrin alueella.

Yleensä todistusaineistoa metsien luontoarvojen puolesta löytyy helpoimmin erämetsistä, joiden ajatellaan olevan koskemattomia, koska niiden virkistyskäyttö ei ole niin suurta kuin kaupunkimetsien. Vastapainoksi niiden taloudellinen hyötykäyttö onkin sitä suurempi: kun Helsingissä hakkuiden tuottotavoite kiistetään, täällä Porvoossa kaupunki hakkaa metsiään avoimesti. Kuitenkin juuri kaupunkimetsät ansaitsevat oman nostonsa ja omat argumenttinsa. Niillä on toki tärkeä merkitys paikallisen biodiversiteetin varastoina, mutta ne eivät tietenkään pärjää luontoarvoiltaan erämetsille ja niiden pääasiallinen merkitys onkin niiden käyttö, merkitys ihmisille. Keskuspuistossa käy tuhansia ihmisiä joka päivä kun taas Lapissa ei kukaan huomaa oksan katkeamista. Siinä kaupunkimetsät eroavat merkitsevästi koskemattomista erämaametsistä. Maaseutumetsät ovat olemassa ihmisestä riippumatta kun taas kaupungeissa niiden olemassaolo vaatii ihmisen jatkuvan huomion.

Meidän kaupunkimetsän puolustajien - jos keiden - tehtävänä on puolustaa metsien laadullista merkitystä ja itseisarvoa, vaikka tosin kaupunkisuunnittelijat ymmärtävätkin etupäässä numeroiksi käännettyjä arvoja. Tutkijoiden tehtävänä sitten on todistaa, että metsien virkistyskäytöllä on todellista taloudellistakin arvoa melumuureina, saasteiden ja huleveden sitojina, luontokasvatuksen antajina, lähi- ja arkiliikuttajina. Ja niin edelleen. Kaupunkimetsien arvon todistamistaakka jää meille metsän virkistyskäyttäjille.

Olen tehnyt kaupunkimetsien ja puistojen virkistyskäytön tutkimusta, kesken jäänyt väitöskirjani oli ottanut taustateorioiksi erilaiset virkistysalueiden demokratiakasvatusta ja kaupunkiympäristöön liittyvää suvaitsevaisuuskasvatusta käsittelevät teoriat. Näistä on esimerkiksi Richard Sennett kirjoittanut, ja traditio on vanha: jo New Yorkin Keskuspuisto suunniteltiin sitä silmälläpitäen, että kaupunkiluonto edistäisi suurkaupunkielämälle hyödyllistä sosiaalista sekoittumista.

Kun kaupunkisuunnittelussa puhutaan asuinalueiden sosiaalisesta sekoittumisesta, paljon vähemmälle huomiolle jää virkistysalueiden sosiaalisesti sekoittava vaikutus. Puistossa ja kaupunkimetsissä kohdataan vauvasta vaariin, sienestämässä, päiväkodin kanssa ottamassa ensikosketusta luontoon, harjoittelemassa olympiamaratonille, ulkoiluttamassa koiraa, työmatkapyöräilemässä tai rollaattorin tai lastenvaunujen kanssa ulkoilemassa. Oikeastaan vain Suomessa ja Pohjoismaissa on metsiä kaupungeissa jäljellä näihin tarkoituksiin. New Yorkin Keskuspuiston perustaja Frederick Law Olmsted olisi ollut aivan innoissaan meidän kaupunkimetsistämme, jotka ovat yleistettyjä lähipuistoja.

Yleistettyjä lähipuistoja ne ovat juuri niiden laajan käytön takia: sekä käyttötarkoituksien ja käyttäjäkunnan laajan sosioekonomisen kirjon takia. Niihin tullaan kauempaakin: minäkin palaan aina Helsingin Keskuspuistoon. Kaupunkimetsäliike on perustettu juuri tämän takia: eri puolilla asuvat tunsivat piston sydämessään aina kun jossakin metsää uhrattiin esimerkiksi liikenneväylien tai rakentamisen takia, ja Kaupunkimetsäliike antoi kanavan jakaa kokemuksia ja tietoa metsistä, oli kyse sitten luonto- tai lakitiedosta. Kaupunkimetsäliike ei vastusta rakentamista ja kaupungin kehittämistä, vaan puolustaa oikeutta lähiluontoon. Kaupunkimetsät ovat yleistettyjä lähipuistoja!

Metsään haluat mennä

Toukovuoren asuinalueen tieltä kaadettua Humlan ulkoilumetsää. 


Viheralueet ovat demokraattisia hyödykkeitä: sienestäminen, lenkkeily tai hiihtäminen eivät katso tulotasoa. Niistä nauttiminen on käyttäjilleen maksutonta. Kun suurissa metropoleissa on puistoja, meillä Suomessa on hoidettujen kaupunkipuistojen lisäksi myös kaupunkimetsiä.

 

Metsillä on itseisarvo kaupunkiluonnon säilyttäjinä, huleveden sitojina ja ilmanpuhdistajina, mutta niillä on myös väline- ja käyttöarvonsa kaupunkilaisille. Ne opettavat lapsille luontosuhdetta: niissä kerätään ensimmäiset kävyt, ihastellaan hyönteisiä ja opetellaan vanhempien kanssa tunnistamaan sieniä. Heikosti liikkuville liikuntavammaisille ja vanhuksille, kehitysvammaisille ja mielenterveysongelmista kärsiviä metsä rentouttaa ja antaa ilmaista virkistystä. Erityisesti heikoimmille lähimmäisillemme maksuttomat, lähellä olevat hyödykkeet – kuten juuri metsä – ovat elintärkeitä.

Porvoossa on toki kosolti metsää, mutta vain kaksi hoidettua ulkoilureittiä, joita pitkin voi liikkua niin lastenvaunujen kanssa, rollaattorilla, lenkkitossuilla tai talvella suksilla. Joen länsipuolella, Kokonniemessä on kolmen kilometrin lenkki, jonka haasteellisempia ja jylhempiä maisemia halajava voi pidentää viiteen kilometriin. Uimahallin takaa alkaa Joonaanmäen kolmonen, joka jatkuu Pihlajatien ylitse Humlan ulkoilumajalle ja siitä Holkeniin, jolloin ulkoilija saa kahdenkymmenen kilometrin lähes yhtäjaksoisen reitin.

Teiden ylittäminen hidastaa eniten hiihtäjiä: Pihlajatietä ylittäessä joutuu ottamaan sukset pois.

Toukovuoren asuinalueen rakennustyöt verottavat Humlan reittiä, jolle tosin on sentään löydetty vaihtoehtoinen linjaus. Sitä tärkeämpää onkin, että Saaristotie ei tule katkaisemaan reitin kaikkein jylhintä ja haasteellisinta osuutta, jota jo nyt on yksityisellä metsänhoidolla huononnettu.

Tutkimusten mukaan metsän parantava ja rauhoittava vaikutus on suurin, jos metsäalue on yhtenäinen ja siellä syntyy illuusio erämaasta, jonne liikenne ei näy eikä kuulu. Tämän vuoksi kaupunkimetsien hoidon onkin oltava maltillista; toinen maltillisen metsänhoidon puolesta puhuva seikka on se, että kaupunkimetsiin jätetty kelopuu tarjoaa pesäpaikkoja ja lahopuu rikastaa maaperää.

Jos ulkoilija ei löydä Porvoosta haluamaansa, hän lähtee Sipoonkorpeen, Helsingin Keskuspuistoon tai Nuuksioon, jolloin autoliikenne lisääntyy ja metsäulkoilu jää autottomien porvoolaisten ulottumattomiin.

Koska metsät ovat maksuton, demokraattinen tapa hoitaa terveyttä, sitä tärkeämpää onkin, että ne ovat kaikkien ulottuvilla. Kulttuurikaupunki ymmärtää arvostaa puistojaan, ja kaupunkimetsät ovat yleistettyjä lähipuistoja, meidän kaikkien keuhkot. Säästetään Porvoon suurenmoiset ulkoilumetsät!

Holkenin metsää. 

Kirjoitus julkaistiin Uusimaa-lehdessä 18.10.2012.

Huomioita Porvoon budjetista

Porvoossa panostetaan ennaltaehkäisyyn

"Sosiaali- ja terveystoimi panostaa ennaltaehkäisevään terveydenhuoltoon ja riskiryhmien huomioimiseen monin eri keinoin, esimerkiksi rekrytoimalla uusia terveydenhoitajia koululaisten ja neuvolaikäisten terveystarkastuksiin, tarjoamalla työttömille säännöllisiä terveystarkastuksia ja järjestämällä riskiryhmille ennaltaehkäisevää palvelua tarjoavia ryhmiä. Nuorten syrjäytymistä ehkäistään uusilla toimintamalleilla, mm. nimeämällä sosiaalityön nuorille pitkäaikaisasiakkaille oma vastuutyöntekijä ja tukemalla syrjäytymisvaarassa olevien nuorten asumista".

Tämä on erinomaista, kuin omasta kynästäni. Kaikki ennaltaehkäisy säästää pitkällä tähtäimellä peruspalveluissa. Vuonna 2010 tein selvityksen nuorten välityömarkkinoista, ja siinä tulin samaan johtopäätökseen: jokainen syrjäytymisvaarassa oleva nuori tarvitsee oman vastuuviranomaisen. Oppilashuolto ehkäisee myös tehokkaasti syrjäytymistä, jolloin varhaisen puuttumisen kautta pureudutaan sosioekonomisia terveyseroja aiheuttaviin riskeihin. Työttömien terveystarkastukset ovat myös positiivinen juttu, sillä moni ei ole oikeutettu työterveyshuoltoon. Työttömien lisäksi tähän ryhmään kuuluvat myös pienyrittäjät ja keikkatyöläiset, eikä kaikilla säännöllistä työtä tekevilläkään ole työterveydenhuolto kunnossa. 

Esimerkiksi Porvoon sairaalan työterveyshuolto on käytännössä terveyskeskus, samaten esimerkiksi Askolan kunnan työntekijöiden, ja moni heistä asuu Porvoossa. Jos askolalainen julkisen palvelun työntekijä, esimerkiksi opettaja, lähtee jonottamaan Porvooseen terveyskeskukseen, julkinen palvelu halvaantuu jonotusajaksi, puhumattakaan siitä odotusajasta, jonka terveyskeskusajan saaminen kestää.

Porvoossa ei ole joukkoliikennettä

Jotenkin oireellista sen sijaan on, että joukkoliikenne ei ansainnut budjetissa edes omaa väliotsikkoaan. Siitä sanottiin ainoastaan:


"Vuonna 2011 käynnistettyä lippuyhteistyötä HSL:n kanssa  jatketaan suunnitelman mukaisesti 2013-2014. Oletuksena on, että panostukset lippuyhteistyöhön palautuu verovähennysvaikutusten kautta takaisin kaupungille. Vuoden 2014 kesäkuussa muuttuu joukkoliikenteen järjestämistapa useimmilla Porvoossa kulkevilla bussireiteillä (pääosa Porvoo-Helsinki-välin liikenteestä sekä kaupungin sisäiset ns. numerolinjat). Muutos vaikuttaa merkittävästi kaupungin rooliin joukkoliikenteessä ja sen rahoituksessa. Kaupunki voi joko lisätä rooliaan joukkoliikenteen hankinnassa tai vaihtoehtoisesti joukkoliikenne siirtyy toimimaan täysin markkinaehtoisesti. Päätöksen tulevasta järjestämistavasta tekee Uudenmaan ELY-keskus vielä vuoden 2012 aikana kuultuaan sitä ennen kaupunkia."

Kiitos Jeremias Palomäki tarkkasilmäisyydestä. Ei ohjelmassa kyllä pyöräilystäkään ollut kuin:
"Toukovuoren alueella edistetään asukkaiden terveyttä ja hyvinvointia panostamalla mm. kevyen liikenteen sujuvuuteen toteuttamalla kävelyä ja pyöräilyä ja muuta kevyttä liikennettä palvelevia väyliä ja toimintaedellytyksiä, sekä mahdollistamalla palveluasumista alueella."

Miksi vain Toukovuoressa? Eikö pyöräilyyn satsaaminen olisi ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa koko kaupungissa?  

Ei Saaristotielle

Tämänpäiväisessä Uusimaassa nähtiin epätoivoisia sävyjä kun valtiolta ei ole ainakaan toistaiseksi luvassa rahoja Porvoon itäisen ohitustien, ns. Saaristotien rakentamiseksi. Saaristotien olisi tarkoitus yhdistää Sairaalantien jatke eli Tarkkistentie Veckjärventien kautta aina Loviisantielle saakka.

Saaristotietä on pidetty kohtalonkysymyksenä Kevätkummun kylkeen suunnitellun Skaftkärrin ja Toukovuoren alueen rakentamiselle. Se on kohtalonkysymys myös upealle nyt Pihlajatiestä alkavalle Humlan ulkoilumetsälle, joka jatkuu itäänpäin ns. Holkenin alueeksi. Ohitustie tuhoaisi tämän alueen.

Nyt tarvitsisi kiireen vilkkaa nähdä suunnitelmat korvaavasta ulkoilureitistöstä. Hiihtämisestä ei tule mitään jos hiihtäjä pakotetaan rompsimaan ohitustien ylitse, ja jos juoksija joutuu henkensä kaupalla väistelemään ohitustien liikennettä, moni taitaa siirtyä juoksumatolle.

Tehtäköön selväksi nyt tässä: en tule missään oloissa kannattamaan Saaristotien rakentamista ellei sitä sitä sitten vedetä tunneliin Tarkkistentien ja Veckjärventien välisellä osuudella. Se on minulle paitsi omatunnon, myös kohtalonkysymys. En salli sitä, että porvoolaiset sienestäjät, hiihtäjät ja juoksijat pakotetaan pakkautumaan autoihin ja ajamaan ties minne, Helsinkinkiin. Tällaiset suunnitelmat saavat minut lähtemään ympäristöpakolaiseksi, ei Porvoon kehyskuntiin luonnon perässä vaan Helsinkiin. Porvoon tulee kantaa vastuunsa, jotta sekä ruumiin että mielen terveyttä hoitavien ulkoilu- ja liikuntaharrastuksien edellytykset säilyisivät edes nykyisellä välttävällä tasolla.

Kunnallisvaaliehdokkaaksi!

Porvoon Seudun Vihreät valitsi viime torstaisessa (29.3.) kevätkokouksessaan ensimmäiset kuntavaaliehdokkaansa, Tatu Chanthin ja minut. Tulen pitämään vaaleissa ainakin virkistysalueiden, liikunta-, kulttuuri- ja nuorisopalveluiden puolia. Tulen vahtimaan, ettei esimerkiksi Toukovuoren kaavoitus tule johtamaan siihen että porvoolainen lenkkeilijä ei joudu hyppäämään autoon - tai bussiin - ja ajamaan Helsinkiin etsiessään ulkoilureitistöjä. Nuorisopalveluista olen perehtynyt erityisesti työpaja Do It:in toimintaan, jossa haastattelin valmentautujia ja tein osallisuusharjoituksia pari vuotta sitten. Odotan myös mielenkiinnolla, millaisen piristysruiskeen Taidetehdas antaa kaupungin kulttuurielämälle. Arvostan suuresti myös hienoa uimahalliamme ja pääkirjastoamme.

Kuntauudistushankkeen näen mahdollisuudeksi lopettaa ympäristökuntien vapaamatkustamisen. Mahdollisen suurkunnan vastapainoksi tarvitaan kylävaltuustoja paikallisen ympäristön kehittämiseen ja palveluiden kohdentajina. Kuten edellisestä kirjoituksestani kävi ilmi, pidän Porvoon keskustan tyhjentämistä palveluista vääränä politiikkana. Maakunnan keskuksessa, jonne asioidaan päivittäin esimerkiksi Askolasta, Lapinjärveltä ja Pukkilasta, tulee keskeisimpien niin julkisten kuin yksityistenkin palveluiden sijaita kaupungin keskustassa. Tämä on kaupungin omien etujen mukaista, ei vain kaupungin ja lähiympäristön asukkaiden palvelemista vaan myös turistien.

Mielipiteistäni ja toiminnastani kiinnostuneiden kannattaa seurata tätä sivua, lisäksi Porvoon Vihreiden Facebook-ryhmää ja www-sivua www.porvoonvihreat.fi. Huomenna ainakin aion osallistua Grandissa alkaen klo 18 pidettävään keskustelutilaisuuteen kuntauudistuksesta.

Kaupunkimetsäliike laajeni Porvooseen

Kaupunkimetsäliike on laajentunut Porvooseen. Tähän ei tarvita mitään perustamiskokousta eikä yhdistyksen muutosilmoitusta, koska kyse on epämuodollisesta kansalaisliikkeestä, ei yhdistyksestä.

Mikä on Kaupunkimetsäliike? Sen "perustivat" (sitaateissa koska kyse on epämuodollisesta kansanliikkeestä) n. 6-7 vuotta sitten omasta elinympäristöstään huolehtivat asukasaktiivit eri puolilta Helsinkiä. Alussa mukana olivat Vuosaaresta Pro Mustavuori, Pro Uutela ja Meri-Rastilan rantametsien puolesta -liikkeet, Myllypuron metsän puolesta, Laajasalosta Pro Stansvik ja Pro Kruunuvuori sekä Ei enää palaakaan Keskuspuistosta -kansalaisliikkeet, ja sittemmin vastaavia liikkeitä on perustettu muuallekin pääkaupunkiseudulle, kuten pro Friisinkallio.

Kun mennään - tai tullaan, näkökulmasta riippuen - pääkaupunkiseudun ulkopuolelle, koko kaupunkimetsien "ontologia" muuttuu. Täällä Porvoossakin toki kaupunkimetsien hoitoon liittyy samantyyppistä kiistaa kuin Helsingissä, mutta täällä ominaispiirteenä ovat villieläimet ja niiden aiheuttama mahdollinen "uhka" ihmisille ja lemmikkieläimille aiheuttamat vaarat. Täällä on esimerkiksi ajoittaisia ilveksiä ja yksi pahamaineinen metso.

Porvoossa osaa kaupunkimetsistä hoidetaan talousmetsinä, ei vain talousmetsien kaltaisesti kuten Helsingissä. Voi siis olla että kesken lenkkipolun törmää työkoneisiin. Täällä myös metsästetään kaupunkimetsissä. Helsinki lienee Suomen mittakaavassa ainutlaatuinen siinä, miten paljon siellä on kaupungin ylläpitämiä ulkoilureitistöjä ja liikuntafasiliteetteja. Niitä kaipaisi tänne Porvooseenkin lisää, lenkkipolkuja ja jumppatelineitä.

Porvoon näkökulmasta Kaupunkimetsäliikkeellä on tehtävää ainakin kaupungin laajimman ja suosituimman ulkoilumetsän Humlan reunaa nakertavan Toukovuoren asuinalueen kaavoituksen vahtimisessa. Siellä yhtenäinen ulkoilureitti silvotaan joukkoliikennekadulla, ja lisäksi metsää menee. Lisäksi on keskusteltu henkilöautoliikenteen salliminen samaisella joukkoliikennekadulla. Asiasta löytyy lisää vanhemmissa bloggauksissani viime lokakuulta; kuvallinen reportaasi löytyy klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa.

Humlan reitti raiskattiin railoilla

Olin sunnuntaina, siis kaksi päivää sitten juoksemassa Porvoon Humlassa. Nyt kaksi päivää myöhemmin maisema oli muuttunut kahdesta paikasta tunnistamattomaksi.

Tästä kohti tulee menemään kevyen liikenteen raitti Toukovuoren projektialueelta Kevätkumpuun.

Sama kohta Toukovuoren suuntaan. Taustalla kajastaa Porvoon sairaala-aluetta.

Tästä - parisataa metriä itään, Humlan suuntaan edellisestä railosta, tulee menemään joukkoliikennekatu Kevätkumpuun. Siitä saa luvan mennä sit joukkoliikennettä kans ettei uutta aluetta rakenneta siten, että on pakko omistaa auto jotta pääsee kauppaan. Joukkoliikennekadun ylitse on luvattu rakentaa silta.

Sama sinne Toukovuoren suuntaan. Paikalla puut boistanut kauhakuormaaja.

Porvoon kaupungille toimittaman palautteeni Toukovuoren suunnitelmasta voi lukea klikkaamalla otsikkoa.

Palautteeni Toukovuoren kaavasuunnitelmasta

Toivon, että Toukovuoren suunnitteluvaiheessa huomioitaisiin se, että uusien asukkaiden tarvitsemat lähipalvelut - niin julkiset kuin kaupallisetkin - olisivat saavutettavissa ilman autoa. Suunnitelmassa tulisi varmistaa, että alueellinen liittyminen olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen merkitsisi myös toiminnallista yhteyttä olemassaolevaan yhdyskuntarakenteeseen. Jos Toukovuoren suunnitelmassa on sanotusti korostettu ekologisesti, ja lähin päivittäistavarakauppa on Porvoon keskustassa noin 4 kilometrin päässä, tämä ristiriita tulee ratkaista vähintään kauppa-autolla. Lisäksi julkinen liikenneyhteys Kevätkummun julkisiin palveluihin tulee järjestää, mutta ei kuitenkaan Humlan virkistysalueen lävitse.

Aktiiviliikkujana olen huolestunut siitä, mitä suunnitelma merkitsee Humlan ulkoilureitistölle. Havainnekuvista ja kartoista uusien ulkoiluteiden sijoittelu ei aivan tarkasti selviä. Toukovuoren suunnitelman on sanottu mahdollisesti katkaisevan Humlan eteläisimmän ulkoilureitin joksikin aikaa. Kestävän yhdyskuntasuunnittelun mukaista on kuitenkin varmistaa, että Porvoon jo ennestään varsin vähäinen ulkoilureitistö säilyy vähintään entisellään, etteivät kuntoilijat ja ulkoilijat joudu etsimään lähivirkistysalueita nykyistä kauempaa edes väliaikaisesti.

Michael Perukangas
porvoolainen alk. 27.4.2011
kaupunkitutkija