Artikkeli on julkaistu Ydin-lehden verkkoversiossa, ja sen voi nähdä myös klikkaamalla linkkilistalta Ydin-lehteä.
Suomeen verrattuna maahanmuuttoystävällistä Norjaa on sohaistu silmään. Norjan ehkä arvostetuimman sanomalehden, Aftenpostenin järjestämän kolumnikilpailun voittaja Mohammad Usman Rana väitti 25.2. julkaistussa kirjoituksessaan, että Norja - ja useimmat länsimaat - on niin maallistunut, että uskonnollisten mielipiteiden esittäminen on arveluttavaa. Samaten arveluttavaa on perustella mielipiteensä uskonnollisilla arvoilla tai ylipäätään tunnustautua julkiuskovaiseksi. Tätä länsimaisissa yhteiskunnissa vallitsevaa suuntausta Rana kutsuu sekulaariksi ekstremismiksi, eli äärimmäiseksi maallistumiseksi. Mikä tämä Rana oikein on miehiään?
Muhammad Usman Rana on 23-vuotias pakistanilaista syntyperää oleva lääketieteen opiskelija, josta on tullut maahanmuuton viralliset kasvot, valtion virallinen muslimi, tunnetuin nuori vihainen mies ja kenties puhutuin norjalainen tällä hetkellä. Rana kantaa monta rooliaan kuitenkin ylpeästi ja pää pystyssä. Rana tunnustautuu avoimesti arvokonservatiiviksi, joka vastustaa homoavioliittoja ja -adoptioita, kaikkea, jota hän kutsuu perinteisten arvojen relativisoinniksi. Ranan mielestä meidän olisi tunnustettava avoimesti, että kaikkien - myös läntisten - yhteiskuntien arvoilla ja instituutioilla on uskonnollinen perusta.
Ranan mielestä yhteiskunnan ja uskonnollisuuden suhteen mallimaa on Yhdysvallat, joka on hänen mukaansa "maltillisen maallinen". Kuitenkin, amerikkalaista politiikkaa ulkopuolelta seuraava voi hämmentyä amerikkalaisesta tavasta sotkea uskonto politiikkaan. Presidentiksi ei voi päästä ilman tunnustuksellista ulostuloa kaapista, ja tällöin kaikki kristillisyyden - mutta vain kristillisyyden - versiot kelpaavat. Arvokonservatiivien mielestä Barack Obaman ihonväri - mustaksi muuten aika vaalea - on vasta kolmanneksi raskauttavin asianhaara. Suurempia syntejä Obamalle ovat, että hän kävi lapsena muslimikoulua ja että hänen etunimensä kantaa leimaa tästä menneisyydestä.
Ranan mielestä on Jumalan käsissä määritellä, kuka on hyvä muslimi, eli elääkö muslimi Allahin tahdon mukaisesti. Rana korostaa, että kukaan kuolevainen - hänkään -ei ole täydellinen, mutta kuitenkin Rana on itse hiukan muita täydellisempi määritellessään, mikä on oikeaa Koraanin tulkintaa, ja samalla, mikä on siis väärää. Esimerkiksi tunnettu lesboseksuaali Sara Azmeh Rasmussen ei voi olla kunnollinen muslimi, koska on lesbo ja koska Rasmussen ymmärtää islaminuskon ensisijaisesti kulttuurisena käsitteenä, ei politiikan ylimpänä tai ainakaan lopullisena ohjenuorana. Jos kerran on mahdollista olla kulttuurinen kristitty tai kulttuurinen juutalainen, miksei sitten kulttuurinen muslimi?
Rana tekee pesäeron islaminuskon varjolla tehtyihiin ihmisoikeusrikkomuksiin - siis länsimaisesta näkökulmasta ihmisoikeusrikkomuksiin, esimerkiksi näkökulmastamme katsoen rajoitettuun sananvapauteen ja naisten alistettuun asemaan - todeten, että ihmisoikeudet ovat universaaleja. Rana ja hänen kaltaisensa eivät ole vastuussa Afganistanin Taliban-hallinnosta, kaksoistornien pommituksista tai Al-Qaidasta. Kuitenkin, joidenkin arvostelijoiden mielestä, Ranalle länsimainen sananvapaus kelpaa siinä määrin että hän itsekin syyllistyy käyttämään sitä väärin, asettaessaan sananvapauden standardin ja määritellessään Jumalalle kelpaavan elämäntavan omista lähtökohdistaan.
Kiihkeistä kannanotoistaan tunnettu uskontotieteilijä Hanne Nabintu Herland puolustaa Ranan oikeutta sananvapauteen. Hänen mielestään Rasmussen demonisoi uskonnollisuutta, ja toteaa, että marxismi on tehnyt karhunpalveluksen yhteiskunnalle repiessään irti traditiot ja instituutiot niiden alkuperäisiltä uskonnollisilta juuriltaan. Tunnustuksellisella muslimilla on sama oikeus ilmaista itseään kuin homoaktivistillakin, toteaa Rasmussen.
Virallinen Norja pyrkii sulkemaan maahanmuuttajat syleilyynsä "kotouttamalla" heidät yhteiskuntaan. Kuitenkin, tämä kotouttaminen ("inkludering") voi olla kuolemansyleily, kuten Norjan ensimmäinen maahanmuuttajataustainen ministeri sai havaita. Tasa-arvo -ja maahanmuuttoministeriksi valittu Manuela Ramin-Osmundsenista (ei edes kunnon maahanmuuttaja, ranskalainen juristi) tehtiin uhrilammas, koska hän ymmärsi olla vain niin rehellinen kuin osasi hyväsisko-verkostojensa merkityksestä rekrytointiinsa. Ramin-Osmundsen kuitenkin syyllistyi kolminkertaiseen toiseuteen: hän on nainen, ulkomaalaistaustainen ja tummaihoinen. Kun sisko menestyy, ja vieläpä veljien aseilla, niin hyväveli-verkosto rankaisee.
Hyvä maahanmuuttaja integroituu yhteiskuntaan hiljaiseksi veronmaksajaksi, joka oppii norjaa mahdollisimman pian ja mahdollisimman sujuvasti, vaietakseen sitten uudella kielellään. Maahanmuuttaja, jolla on mielipiteitä, kykyä esittää ne ja uskallusta esittää kritiikkiä omaksumaansa kotimaataan kohtaan, koetaan vaaralliseksi. Kritiikki on myös kiittämättömyyttä: kehtaakin tulla meitä kritisoimaan vaikka pääsi osalliseksi meidän hyvinvoinnistamme ja korkeasta - maallisesta - sivistystasostamme.
Muhammad Usman Rana ei kuitenkaan ole Troijan puuhevonen, joka pyrkii pakkoislamisoimaan Norjan tai yleensäkään salakuljettamaan uskontoja takaisin yhteiskuntaan takaovesta. Jürgen Habermasin mukaan nykyisiä länsimaisia yhteiskuntia luonnehtii diskursiivinen rationaalisuus, jolloin parhaiten muotoiltu argumentti voittaa pudotuspelissä heikommin perustellut näkemykset. Ranan parta on yhtä tarkasti rajattu kuin hänen sanansakin.
Alkuperäinen Ranan kolumni - kuten sen herättämää keskustelua - löytyy klikkaamalla otsikon linkkiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti