Mikä leivänvenytin? Vasemmiston ja oikeiston työllistämisyritykset

Miten tehdä työnteosta kannattavaa? Useimmat tai ainakin parhaat vastausyritykset kysymykseen koettavat nostaa matalapalkka-alojen palkkoja. Vasemmistoliitto on ehdottanut minimituntipalkaksi 10 euroa, josta kertyisi virastotyöajaksi muutettuna noin 1500 euroa kuukaudessa bruttona, ei 1700 euroa, kuten Vasemmistoliitto väittää. Oli miten oli, kummallakaan summalla ei verotuksen jälkeen pääkaupunkiseudulla pärjää kunniallisesti, jos kotitaloudessa on vain yksi aikuinen, joka asuu yksityisillä markkinoilla vuokralla tai lyhentää asuntovelkaa. Esimerkiksi 1500 euron kuukausipalkasta jää verotuksen jälkeen käteen noin 1200 euroa, ja kun tästä vähennetään asumiskuluina sanotaanko 700 euroa, joukkoliikenteen matkalippu ja sähkölasku, käteen jää vähän yli 400. Yksi ihminen kyllä sillä pysyy hengissä, mutta eipä sitten juuri muuta. Tällaista palkkaa on pakko täydentää vielä ekstraknekkaamalla esimerkiksi iltasiivoamalla, kuten jotkut porvarit ovat ehdottaneet.

Vasemmistoliiton mallissa matematiikka ei oikein keskustele todellisuuden kanssa, ei edes porvarien korjausyrityksillä täydennettynä. Suurin osa matalapalkkalaisista on naisia, ja samaten suurin osa Helsingin (ja koko maan) yksinhuoltajista (joita on muuten aika paljon) on naisia. Yksinhuoltajat määritelmän mukaan kotitaloutensa ainoana aikuisena tuovat leivät pöytään, ja myöskin määritelmän mukaan, toimivat lapsiensa pääasiallisina, usein ainoina kasvattajina kouluajan ulkopuolella. Kun lapset kätevästi säilytetään kouluissa jotta heidän vanhempansa voisivat ansaita perheelleen elannon, minne heidät sitten pannaan kun heidän vanhempansa joutuvat leipänsä venyttimeksi ilta-, yö- ja/tai viikonlopputöihin? Vielä omassa lapsuudessani, jolloin lapset saatettiin jättää radion ja Aku Ankan huostaan, mutta nykyisen lapsipsykologisen tiedon valossa, tämä ei kelpaa. Toisin sanoen, Vasemmistoliiton ehdotus ei auta niitä, jotka eniten avuntarpeessa olisivat, ja minimikuukausipalkka olisikin parempi ratkaisu.

Koska kuitenkaan kaikki eivät saa kokopäiväistä, kuukausipalkattua työtä, kaiken työn tekemisestä pitäisi tehdä kannattavaa. Tätä varmaan Vassaritkin ajoivat takaa. Tällöin sivutulojen hankkimisesta pitää tehdä toden teolla kannattavaa, eikä kuten nyt, jolloin verokarhu rankaisee usein kahta kauheammin. Koska kuitenkaan matalapalkkalaisia ei saisi rangaista pakottamalla heitä 50-tuntisiin työviikkoihin 40 tunnin palkalla, tätä varten on keksitty negatiivinen tuloverotus, joka on kansalaispalkan yksi muoto. Tässä mallissa määriteltäisiin se palkkatulokynnys, jonka alle jääminen kompensoitaisiin progressiivisesti, riippumatta siitä, kuinka monesta lähteestä tulonsa joutuu koostamaan. Kikkailu päätulo- ja sivutuloverokorteilla tuleekin lopettaa, ja on siirryttävä yhden verokortin systeemiin. Ei, Kokoomus, tämä ei tarkoita sitä, että kaikki ovat freelance-osaamisyrittäjiä, jolloin työllistäminen on kyllä kannattavaa, muttei työnteko.

Tämä malli jättäisi kuitenkin porsaanreiän: tehdessään työntekijöiden palkkaamisen helpommaksi, etenkin jos siihen vielä yhdistäisi porvarien ehdottamia työllistämisseteleitä, se myös loisi laillistetun paarialuokan, joille ei kannata maksaa työstä säädyllistä palkkaa. Porvareidenkin sopisi ymmärtää, että kunnollista palkkaa kannattaa maksaa, koska kansalaisista tulee kuluttajia, jotka pitävät ne kuuluisat pyörät pyörimässä vasta sitten kun heille jää verojen ja pakollisten elinkustannuksien maksamisen jälkeen käteen ekstraa, jota sosialistit kutsuvat lisäarvoksi.