Jotkut terveysfasistit ovat sitä mieltä, että ylipaino sietäisi panna haittaverolle. Heillä lienee tässä tausta-ajatuksena rajallisten terveydenhoitoresurssien oikeudenmukainen priorisointi. Ehdotuksessa on kuitenkin monia ongelmallisia kohtia, joista suurimpiin eli elämäntapamoralisointiin ja ihmisten oikeuteen elää elämäänsä niinkuin parhaaksi en edes puutu muuten kuin toteamalla perustavan ristiriidan: on jotenkin huvittavaa, että suurin osa näistä moralistifasisteista kuuluvat yleensä niihin poliittisiin suuntauksiin, jotka ovat olleet karsimassa terveyspalveluita. Näissä suuntauksissa myös pidetään yksilön vapautta tehdä elämässään juuri sellaisia valintoja kuin hän haluaa kaikkein pyhimpänä ohjenuorana. Puhun nyt Kokoomuksesta. Tosin, jos oikein koettaa olla reilu Kokoomukselle, niin eivät he tätä ole keksineet. Jo Sitran mukavuuslippulaivasta kansituolin saanut Esko Aho loihe helskäyttäneeksi jotakin tällaista muutamia sitten, ennen kuin sain terveyspoliittisen turvapaikan Norjasta.
Huomattava ylipaino on terveysriski, kyllä. Siitä on varmaan olemassa korrelaatiotaulukoita, miten ylipaino ja kuolemanriski suhtautuvat toisiinsa. Siitä voi varmaan piirtää xy-koordinaatiston. Sellainen koordinaatisto on kuitenkin epätäydellinen, sillä se ei kerro yhtään mitään siitä, miten painokilot on hankittu. Jos silkkoihin kiloihin on tuijottaminen, esimerkiksi monet urheilulajit tulisi kieltää kokonaan, alkaen keihäänheittoa lukuunottamatta kaikista heittolajeista ja painonnostosta. Niillä voi olla ainakin kilpailumielessä harrastettuina hyvin vähän tekemistä terveysliikunnan kanssa, syistä, joista yksikään ei liity painoindeksiin. Samaten pelkkää painoindeksiä tuijottamalla sietäisi kieltää jääkiekko. Läskejähän ne olivat esimerkiksi Krutov-Makarov-Larionov-Fetisov-Kasatonov, juu. Ja jos pantaisiin Mika Halvari ja Matti Meikäläinen sadan metrin lähtötelineisiin, Matti Meikäläinen jäisi kuin seisomaan. Eikä kaverin rasvaprosentti ole ehkä ihan kosher.
Tämän massafasismin voi yrittää pelastaa lisäoletuksella, ottamalla tarkasteluun lisäulottuvuudeksi esimerkiksi rasvaprosentin. Eikä sekään saa olla liian matala, koska alipaino ja täydellinen rasvattomuus on epäterveellistä. Näin ollen mitään matemaattisesti yksiselitteisiä korrelaatioita painon ja terveyden välillä ei ole mahdollista nähdä eikä tehdä. Eikä auta kieltää ihmisiä tuhoamasta terveyttään ja ulkonäköään - jotka eivät muuten ole sama asia - marinoimalla itseään kaikkeen saastaan, jota kaupoista saa, koska sitä kaupoista saa. Ainoa mahdollisuus pelastaa teoria on kieltää kokonaan sellaisten tuotteiden myynti, joissa on niin ja niin paljon rasvaa tai ainakin panna ne kortille. Tai miten olisi välillisten verojen merkittävä korotus?
Painofasismin takana ei olekaan silkka terveydenhuollollinen priorisointi, vaan elämäntapafasismi ja ihmisiä estetisoiva kaupunkikuvallinen hygienia. Joitakin inhottaa se, että maailma ei ole silkkojen kauniiden ja rohkeiden ulkoilmacatwalk. Ja näiden ulkoilmamessujen rakentamiseksi pitää myydä valtaisa määrä erilaisia laihdutus- ja kuntoilutuotteita. Laihuus on erittäin tuottoisa bisnes, ja tuotteistamiseen kuuluu lihavuuden näkeminen silkkana menoeränä.
Vertailun vuoksi: kun lihava ihminen tekee vain omasta elämästään hankalan, esimerkiksi autoilija pilaa kaikkien muidenkin hengitysilman, itsensä lisäksi. Ja moralisoija pilaa ilmapiirin.
Puolustan ihmisen oikeutta olla sellainen kuin hän on ja haluaa olla. Ihmisellä on oikeus olla lihava!
Kirjoittaja on 179-senttinen elämäntapa-, terveys-, nautinto- ja kuntoliikkuja, joka painaa tällä hetkellä noin 73 kilogrammaa ja jonka rasvaprosentti lienee alle kymmenen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti