Mielipiteitä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee yleissuunnitelmaa

Verkkokeskustelulla kerätään kaupunkilaisten näkemyksiä Helsinkipuistosta

Kaupunkisuunnitteluvirasto valmistelee Helsinkipuiston yleissuunnitelmaa. Suunnittelun tueksi kaupunkilaisilta kysytään, millaiseksi Helsinkipuiston tulisi kehittyä? Mitä uutta Helsinkipuisto voisi tarjota vapaa-ajan viettoon, kulkureittinä tai retkikohteena?

Keskusteluun voi osallistua verkossa, osoitteessa www.ksv.hel.fi/keskustelut (klikkaamalla tämän bloggauksen otsikkoa).

Keskustelupalsta avautuu torstaina 8.9. ja on avoinna 29.9. asti. Saadut kommentit analysoidaan, ja niistä laaditaan yhteenveto jatkosuunnittelussa hyödynnettäväksi. Yhteenveto esitellään myös kaupunkisuunnittelulautakunnalle.

Avoin keskustelutilaisuus järjestetään näyttely- ja infotila Laiturilla, vanhalla linja-autoasemalla osoitteessa Narinkka 2, keskiviikkona 14.9. klo 17.30.

Helsinkipuisto on 20 kilometrin pituinen puistovyöhyke pääkaupungin ytimessä. Se ulottuu kaupungin pohjoisrajalta Haltialasta Vantaanjokea ja merenlahtia seuraten etelään Helsingin edustan saaristoon.

Helsinkipuiston yleissuunnitelmaan kootaan tavoitteet ja toimenpiteet puiston kehittämiseksi. Yleissuunnitelma ohjaa alueen tarkempaa jatkosuunnittelua, asemakaavoitusta ja hoidon suunnittelua.

Tavoitteena lisätä myös toimintaa ja tapahtumia


Lukuisten arvokkaiden maisema-, luonto- ja kulttuurikohteiden suojelun lisäksi Helsinkipuistoon on tavoitteena kehittää aktiivista toimintaa ja tapahtumia. Uusien toimintojen tulee tukea puiston arvoja, eivätkä ne saa heikentää merkittäviä luonnonarvoja ja ulkoilureittien jatkuvuutta.

Palvelutarjonnan kehittämisessä painotetaan kaikille avointa virkistyskäyttöä, jota voisivat edustaa esimerkiksi onki- ja istuskelulaiturit, kanoottivuokraus tai kahvilatoiminta. Helsinkipuistoon suunnitellaan myös teemallisia reittejä, jotka esittelevät historiaa, luontoa, maisemaa ja puutarhakulttuuria.

Yleissuunnitelmassa esitetään Helsinkipuistoon muutama tärkeä pääreitti, joilla on oma luonteensa. Puistokokonaisuuden yhdistää runkoreitti, joka kulkee Helsinkipuiston metsäisiltä alueilta Haltialasta Vantaanjoen itärannan ja urbaanien Helsinginniemen rantojen kautta aina Hernesaareen saakka.

Vantaanjoen itäpuolen rantareittiä voitaisiin kehittää pyöräilyn valtaväyläksi, joka liittyisi sujuvasti aktiviteetteihin, kuten uintipaikkoihin, kenttiin ja rantapuistoihin. Länsirantaa pitkin taas voisi kulkea luonteeltaan rauhallisempi maisemareitti. Vanhankaupunginselän kierroksesta voidaan kehittää jatkossa merkittävä htenäinen alueellinen virkistysreitti.

Helsinkipuiston lähtökohdat vaihtelevat huomattavasti puiston osasta toiseen. Yleissuunnitelmassa Helsinkipuisto onkin jaettu kuuteen osa-alueeseen, joille kullekin määritellään omat kehittämisperiaatteensa ja roolinsa osana kokonaisuutta. Esimerkiksi Kruunuvuorenselälle on ideoitu merellisiä matkailupalveluita. Julkinen venereitti avaisi hienon saariston nykyistä paremmin matkailijoille ja kaupunkilaisille. Pohjoisempana taas Vantaanjoen ylittäviä yhteyksiä voitaisiin parantaa ja siltoja ja alikulkuja kohentaa esimerkiksi valaistuksen ja muotoilun keinoin.

Mikä on Helsinkipuisto?
>

Helsinkipuisto määriteltiin Yleiskaava 2002:ssa. Puiston käsite on laaja: kokonaisuuteen kuuluu viheralueiden lisäksi rakennettua kulttuuriympäristöä ja laajoja vesialueita.

Helsinkipuisto läpäisee koko kaupungin pohjois-eteläsuunnassa. Helsinkipuisto on luonteeltaan rakennetun kaupunkiympäristön ja luonnonympäristön kohtaamispaikka. Se on aktiivinen ja urbaani kokonaisuus, johon kuuluu myös laajoja luonnonmukaisia alueita.

Helsinkipuisto on maisemiltaan ja luonnoltaan monimuotoinen. Pohjoisimmat osat Haltialassa liittyvät saumattomasti Keskuspuistoon. Vantaanjokilaaksossa on perinteisiä kulttuurimaisemia, kartanoita ja huviloita puutarhoineen sekä maatiloja peltoineen. Lisäksi siellä on lähes luonnontilaisia metsiä ja rantoja. Vanhankaupunginselän – suojaisan sisälahden – toinen puoli on merkittävä lintujensuojelualue ja toinen uusi urbaani rantapuistovyöhyke. Kruunuvuorenselkä on saarien ja mantereen rajaama selkävesi, jonka länsirannan maisemia Helsingin keskustan rakennukset hallitsevat. Saaristo edustaa puiston merellisintä luontoa.

Lisätietoja:
>
maisema-arkkitehti Jouni Heinänen, kaupunkisuunnitteluvirasto, puh. 09 310
37257

Tiina Antila-Lehtonen
Vuorovaikutussuunnittelija

Kaupunkisuunnitteluvirasto
Kansakoulukatu 3
PL 2100, 00099 Helsingin kaupunki
p. 09 310 37436 / 050 366 7423
tiina.antila-lehtonen@hel.fi
Kaupunkisuunnitteluvirasto

Pk pk-juoksussa

Osallistun tänään 35.kerran järjestettävään Pääkaupunkijuoksuun 2.kerran. Neitsyyteni tapahtumalle menetin syksyllä 2006, jolloin selvisin maaliin ajassa 1.55.48. Pääkaupunkijuoksun päämatka on puolimaraton, joka seurailee pohjoista Keskuspuistoa kiertelevää 20 kilometrin mittaista Haltiapolkua (joka muuten voisi olla paremmin merkitty, erityisesti 7 ja 11 kilometrin välimatka Paloheinän, Haltialan ja Torpparinmäen välissä on aikamoista arvailua).

Varauksista huolimatta, reitti on ihana. Venttikilometri rakastamassani Keskuspuistossa, jossa olen juossut elämäni aikana varmastikin satoja kertoja ja lukuisia tuhansia kilometrejä, pyöräillyt varmaankin tuhansia työ- ja hupimatkoja, sienestänyt, hiihtänyt, rakastanut ja kärsinyt.

Suhteeni Keskuspuistoon on moniulotteinen. Oma puoluepoliittinen toimintani lähti kolmisen vuotta sitten siitä oivalluksesta, että puoluepolitiikka on kansalaistoiminnan jatke ja väline. Kansalaistoimintani taas aktivoitui törmätessäni lenkilläni Laaksossa puihin kiinnitettyihin lappuihin, joissa luki, että sekin alue oli arvollepantava eli kaavoitettava.

Harrastan Keskuspuistoa myös aktiivikuntoilijana, joka pyöräilee, juoksee ja ui Keskuspuistossa. Lisäksi teen väitöskirjatutkimusta Helsingin Keskuspuiston historiasta, käytöstä, siihen liittyvistä intresseistä ja konflikteista. Olen aloittanut työni vertailemalla Keskuspuistoa New Yorkin Keskuspuistoon ja Oslon kaupunkimetsiin; Helsingin Keskuspuistoa voisi luonnehtia "Best of the both worlds". Se ulottuu kantakaupunkiin, kuten New Yorkin esikuvansa, ollen osittain kaupunkipuisto. Se on myös paikoitellen miltei luonnontilainen, laaja metsäalue, jota käytetään urheilemiseen ja liikuntaan, kuten Oslomarka.

Tällä kertaa päätin lähteä matkaan erilaisella strategialla kuin kaksi vuotta sitten, jolloin ajattelin, että riittävän tiukka alkuvauhti säästää minut pahimmalta ruuhkalta alkukilometreillä, ja tämä riittävän tiukka alkuvauhti sitten kostautuikin myöhemmin korkojen kera. No, nyt jouduin hyppelehtimään paikallaankin ensimmäisen kilometrin aikana, mutta sen, minkä hävisin ekan kilometrin aikana, voitinkin sitten myöhemmin. Ohitin enemmän edessäni vilkkuvia selkiä kuin päinvastoin. Suoriuduin maaliin ajassa 1.53.43, joka oli kahden minuutin ja viiden sekunnin parannus kahden vuoden takaiseen.

Maalissa minua "tervehti" ulkoministeri Alexander Stubb, joka kysäisi venytellessäni katulamppua vasten, että miksi oikein venyttelen käsiäni juoksun jälkeen? Ei, en tosiaankaan juossut käsilläni.

Keskuspuistoa pirstotaan

Keskuspuistoa ei pienennetä vain nakertamalla sitä reunoilta vaan myös sisältäpäin. Pirkkolassa on suoritettu mittavaa ”metsänhoitoa”. Rakennusviraston kyselyjen mukaan helsinkiläiset arvostavat valoisia ja hyvinhoidettuja puistoja.

Artikkeli on julkaistu Oulunkyläinen -lehden tuoreimmassa numerossa 4/2008.

Helsingin etelä-pohjoissuunnassa halkaiseva Keskuspuisto tulee satavuotiaaksi vuonna 2011. Puisto on lainsuojaton eikä sillä ole edes omaa osayleiskaavaa, sillä mahdollisuus jättää Keskuspuisto maareserviksi on ollut liian houkutteleva.
Toisin on Oslossa, jossa kaupunkimetsän arvo on ymmärretty suojaamalla se erityislainsäädännöllä, Helsingissä Keskuspuisto tulkitaan ylijäämäalueeksi, jota sopii nakertaa aina kun tarvetta ilmenee. Näin, vaikka v. 2002 kaupunginvaltuusto hyväksyi Paavo Arhinmäen ponnen, jonka mukaan Keskuspuiston pinta-alaa ei saa pienentää. Todellisissa metropoleissa - kuten New Yorkissa – puistoja kunnioitetaan.

Paloheinän alueen asemakaavatilaisuus

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavaa ja asemakaavan muutosta Keskuspuiston pohjoisosaan Elontien ja Vantaanjoen väliselle alueelle, Haltialan länsiosaan ja Paloheinän ulkoilumajan lähialueille. Mikäli kaupunginvaltuusto tekee myönteisen päätöksen maanalaisesta Jokeri 2 -hankkeesta, alueelle suunnitellaan Jokeri 2 -bussilinjan tunneliosuus ja siihen liittyvä hiihtotunneli. Aiheesta pidettiin keskustelutilaisuus 16.6. Paloheinän ulkoilumajalla.

Jokeri kakkosen tunneli tulisi menemään maan alle nykyisen Perhekunnantien jatkeen kohdilla ja toinen ulostulo sijoittuisi lähelle nykyistä bussi 66:n päätepysäkkiä Paloheinässä. Paloheinästä Jokeri jatkaisi itään Kuusmiehentietä, jonka linjausta suoristettaneen ja siirrettäneen hieman pohjoiseen, kauemmas nykyisistä asuintaloista. Jokeri kakkosen tunnelin vierestä vedettäisiin toinen huoltotunneli, jota normaalioloissa käytettäisiin hiihtoputkena. Yhteensä tunnelin pituus olisi noin 1,3 kilometriä ja se olisi tarkoitettu yksinomaan kahdelle bussilinjalle ja hälytysajoneuvoille.

Jokeri kakkosen tavoitteet houkutella autoilijoita bussimatkustajiksi ja parantaa itä-länsi-yhteyksiä ovat sinänsä erittäin kannatettavia. Kuitenkin vielä tässä vaiheessa on epäselvää, mitä tunnelin päästöille tullaan tekemään. Liikennesuunnittelija vannotti tilaisuudessa, että vuoden 2011 lopulla - jolloin liikennöinti on tarkoitus aloittaa - bussit ovat nykyistäkin vähäpäästöisempiä. Kuitenkin minimaalisetkin lisäpäästöt johdettuina esimerkiksi poistoputkien kautta Keskuspuistoon tekevät tämän jälkeen sienestämisestä arveluttavaa ja heikentävät ulkoiluilmaa. Hankkeesta tulisikin tehdä YVA.

Keskuspuistoa nakerretaan monelta hollilta

Näiden suunnitelmien lisäksi Keskuspuiston pohjoisosa on parhaillaan altis monenlaisille kunnostustöille. Rakennusvirasto on suorittanut metsän ns. hoitoa kovalla kädellä ainakin Perhekunnantien jatkeen varrella. Lisäksi suunniteltu Paloheinä-golfin laajennus vie yleisen maisemaniityn pois yleisestä käytöstä. Keskuspuiston ali kulkee monenlaisia huoltotunneleita. Paloheinästä vain muutamia satoja metrejä etelään tekee Helsingin Vesi parhaillaan Vanhakaupunki-Pitkäkoski-raakavesitunnelin saneeraustöitä.

Pirkkolan käyttöarvo liikuntaan ja ulkoiluun soveltuvana kaupunkimetsänä on kärsinyt siitä, että luonnollisina saaste- ja meluvalleina ja näkösuojina Kehä ykköseen ja Nurmijärventien suuntaan toimineita puita on harvennettu talousmetsänhoidon intensiteetillä. Valitettavasti kaupunki on kohdellut karttuisalla kädellä metsiään muuallakin, kuten Vantaanjoen rannalla, vastapäätä Pikkukoskea, jossa joenrantaa aiotaan Rakennusviraston mukaan ”maisemoida” ja ”ennallistaa”.

Tällä hetkellä Keskuspuiston virallinen status määritellään Yleiskaavassa 2002. Se sisältää eräitä Keskuspuiston asemaa koskevia heikennyksiä. Kuninkaantammeen on tulossa uusi asuinalue, jossa rajankäyntiä Keskuspuistoon tullaan käymään ja paikoin ylittämäänkin. Paloheinän golfkentälle on myönnetty laajempi suoja-alue ja Laaksossa lounaisin kulma puistoa ollaan uhraamassa asuntomaaksi. Lisäksi Hakamäentien remontin tieltä on kaadettu hehtaaritolkulla puita. Nähtäväksi jää, mikä tulee olemaan Keskuspuiston alittavan, Kuninkaantammesta Paloheinään tunnelissa kulkevan Jokeri kakkosen ja sen viereen aiotun hiihtoputken liikenne- ja päästövaikutus Paloheinän ja Haltiavuoren metsäluontoon.

Ei Keskuspuisto vaan Helsinkipuisto

Jos joku on luullut Haltialassa tai Niskalassa olevansa Keskuspuistossa, hän erehtyy. Yleiskaavassa 2002 alettiin Paloheinän itäpuolista aluetta kutsua Helsinkipuistoksi, johon luetaan lisäksi Vantaanjoen reuna-alueita, Viikki, Kivinokan ja Laajasalon rantoja sekä saaristoa.

Nimestä viis. Keskuspuiston ja Helsinkipuiston soisi saavan kansallisen kaupunkipuiston aseman, minkä vuonna 2000 voimaansaatettu Maankäyttö- ja rakennuslaki mahdollistaa. Tähän saakka asia ei ole saanut riittävästi kannatusta Helsingin nykyisiltä valtapuolueilta, koska nykyiset valtapuolueet pelkäävät aiheettomasti kansallisen kaupunkipuiston statuksen vievän kaavoitusvaltaa pois kaupungilta ja vähentävän mahdollisuuksia hyödyntää Keskuspuistoa taloudellisesti kannattavampiin tarkoitusperiin.

Ulkoilumetsänäkin se on kuitenkin mittaamattoman arvokas ja Bertel Jungin elämäntyötä ja kaukonäköisyyttä sopisi kunnioittaa.

Pohjoisen Keskuspuiston tulevaisuudensuunnitelmista

Kaupunkisuunnitteluvirastossa valmistellaan asemakaavaa ja asemakaavan muutosta Keskuspuiston pohjoisosaan Elontien ja Vantaanjoen väliselle alueelle, Haltialan länsiosaan ja Paloheinän ulkoilumajan lähialueille. Alue on pääosin asemakaavoittamaton ja asemakaavalla halutaan turvata alueen säilyminen nykyisessä virkistyskäytössä. Mikäli kaupunginvaltuusto tekee myönteisen päätöksen maanalaisesta Jokeri 2 -hankkeesta, alueelle suunnitellaan Jokeri 2 -bussilinjan tunneliosuus sekä siihen liittyvä hiihtotunneli.

Keskustelutilaisuus aiheesta pidettiin 16.6. klo 17 - 19 Paloheinän ulkoilumajalla, Pakilantie 124. Kaavan valmistelija on tavattavissa myös kaupunkisuunnitteluvirastossa sopimuksen mukaan.



Näkymä Jokeri kakkosen tunnelin pohjoisemman sisäänkäynnin kohdilta kaakkoon. Lienevätkö puut tässä iltapäivätorkuilla, onko ne kaadettu jo valmiiksi parin vuoden päästä alkavien tunnelitöiden helpottamiseksi vai metsurien työllistämiseksi, on minulle mysteeri.

Jokeri kakkosen tunneli tulisi menemään maan alle nykyisen Perhekunnantien jatkeen kohdilla, ja toinen ulostulo sijoittuisi lähelle nykyistä bussi 66:n päätepysäkkiä Paloheinässä. Yhteensä tunnelin pituus olisi noin 1,3 kilometriä ja se olisi tarkoitettu yksinomaan kahdelle bussilinjalle ja hälytysajoneuvoille. Alkuvaiheessa ei kuitenkaan ole tarkoitus mitenkään valvoa tunnelin mahdollista väärinkäyttöä yksityisautoilijoiden läpiajoväylänä, koska kokemukset Haagan halkaisevalta vastaavalta joukkoliikennekadulta, Eliel Saarisen tieltä ovat olleet "positiivisia". Eliel Saarisen tiellä kulkevista ajoneuvoista on laskennan mukaan yksityisautoja "vain" noin neljännes.

8 minuutin vuorovälein Myyrmäen ja Vuosaaren väliä kulkeva pikabussilinja-Jokeri II kulkisi siis täten uuden, suunnitteilla olevan Kuninkaantammen asuinalueen ohitse, jonne lisäksi suunnitellaan jatkettavaksi bussilinjaa 66 A. Tarkoitus on pitkällä tähtäimellä siirtää 66 A:n toinen päätepysäkki Lauttasaaresta Elielinaukiolle, viimeistään länsimetron valmistuttua.

Paloheinästä Jokeri jatkaa itään Kuusmiehentietä, jonka linjausta suoristettaneen ja siirrettäneen hieman pohjoiseen, kauemmas nykyisistä asuintaloista. Samalla ainakin minulle tuntemattomasta syystä Keskuspuiston etelärajaa - tai tässä kohdassahan sitä jo aletaan kutsumaan Helsinkipuistoksi siirretään pohjoiseen. Se niistä lupauksista, että Keskuspuiston pinta-alan vakiona pitämiseen oltaisiin sitouduttu. Ja se niistä vakiona pitämisistä; Kuninkaantammen asukkaille aiotaan rakentaa pallokenttä Keskuspuistoon, eikä esimerkiksi asuinalueen keskelle, jossa se palvelisikin paremmin asukkaita.



Kuvassa vasemmalla näkyvä metsä on virhe. Se ei ole Keskuspuistoa, vaan kohta entistä Helsinkipuistoa.

Jokeri kakkosen tunnelin vierestä vedetään toinen huoltotunneli, jota normaalioloissa saatetaan käyttää hiihtoputkena. Ymmärrän sen perustelun rakentaa hiihtoputken, että muuten helsinkiläiset hiihdon harrastajat ajavat - yleensä autoilla - lumettomina talvina pitkiäkin matkoja päästäkseen harrastamaan liikuntaa, eikä näin tietenkään pitäisi olla. Kuitenkin, tunneli tuo myös hiihdon harrastajia muualta Helsinkiin, lisäten liikennettä, joten ei ole toteennäytettävissä, että tunneli olisi päästöneutraali, saatikka niitä pienentävä. Jos hiihtoputki toteutuu ja mahdollisesti muutoinkin, Paloheinän ulkoilumajaa saatetaan laajentaa nykyisen ulkoilumajan luoteispuolelle.



Lieneekö kuvan rakennelma varautumista ulkoilumajan laajennuksen pohjatöitä varten?

Jokeri kakkosen tavoitteet, houkutella autoilijoita bussimatkustajiksi ja parantaa itä-länsi-yhteyksiä ovat sinänsä erittäin kannatettavia. Kuitenkin, vielä tässä vaiheessa on epäselvää, mitä tunnelin päästöille tullaan tekemään. Liikennesuunnittelija vannotti, että vuoden 2011 lopulla - jolloin liikennöinti on tarkoitus aloittaa - bussit ovat nykyistäkin vähäpäästöisempiä, jolloin päästöt tulisivat olemaan minimaalisia. Kuitenkin, minimaalisetkin lisäpäästöt johdettuina esimerkiksi poistoputkien kautta Keskuspuistoon tekevät tämän jälkeen sienestämisestä arveluttavaa ja heikentävät ulkoiluilmaa. Hankkeesta tulisikin tehdä YVA.

Edellämainittujen suunnitelmien lisäksi, Keskuspuiston pohjoisosa on parhaillaan altis monenlaisille kunnostustöille. Rakennusvirasto on suorittanut metsän niin sanottua hoitoa kovalla kädellä ainakin jo edellämainitun Perhekunnantien jatkeen varrella - jota pitkin muuten tullaan vetämään bussi 43:n jatke Kuninkaantammeen mutta joka nyt on suosittu ulkoilutie - ja monin paikoin Paloheinän, Pitkäkosken ja Haltialan välisiltä alueilta. Lisäksi suunniteltu Paloheinä-golfin laajennus vie yleisen maisemaniityn pois yleisestä käytöstä. Lisäksi Keskuspuiston ali kulkee monenlaisia huoltotunneleita; Paloheinästä vain muutamia satoja metrejä etelään tekee Helen parhaillaan Vanhakaupunki-Pitkäkoski-raakavesitunnelin saneeraustöitä.

Helen vaikuttaa kuvan perusteella sangen destruktiiviselta naiselta.



Lisätietoja suunnitelmista antavat maisema-arkkitehti Jyri Hirsimäki, puhelin 310 37213 ja vs. toimistopäällikkö Raisa Kiljunen-Siirola, puhelin 310 37209.

Viheralueiden arvottaminen vaikeaa

Kuva: Inge Martonen

Kirjoitus julkaistu Helsingin Sanomien mielipidesivulla tiistaina 11.9.2007

Kaupunkisuunnittelun pahin vihollinen, tonttipula on viime aikoina taas nostanut päätään. Yhdeksi keinoksi lievittämiseen on ehdotettu viheralueiden arvottamista; mitkä viheralueet koetaan niin ehdottoman pyhiksi, ettei niihin saa kajota ja mitkä viheralueet taas voisivat olla mahdollista tonttireserviä, ainakin jos niille suunnitellut kaavoitushankkeet brändätään houkuttelevasti.

Kuitenkaan esimerkiksi Keskuspuiston eteläosaan Laaksoon suunnitellusta kerrostaloalueesta ei saada kuntalaisten silmissä hyväksyttävää edes kutsumalla rakennuksia kaupunkivilloiksi.

Viheralueiden arvottamista ei nähtävästi olla mietitty aivan loppuun saakka, sillä siihen liittyy monia ongelmia. Kuka arvottaa eri viheralueita ja miten?

Mahdollisessa neuvoa-antavassa kunnallisessa kansanäänestyksessä keskeisellä paikalla oleva tunnettu viheralue (esimerkiksi Keskuspuisto) olisi vahvoilla, kun taas syrjäinen mutta paikallisesti tärkeä metsä saattaisi jäädä rakennusmaareserviksi.

Voisiko jokainen antaa yhden äänen tärkeimmäksi pitämälleen viheralueelle, vai voisiko puoltoäänen antaa kaikille tärkeiksi katsomilleen viheralueille?

Jotta tällainen "vaali" olisi edes teoriassa mahdollinen, viheralueet pitäisi nimetä ja luetella yksiselitteisesti ja tyhjentävästi, jotta tiedetään, mistä äänestetään. Esimerkiksi Keskuspuisto tarkoittaa yhdelle Töölönlahden rantaa, toiselle Laaksoa, kolmannelle Maunulaa, neljännelle Pirkkolaa, viidennelle Paloheinää, kuudennelle Haltialaa ja seitsemännelle Vantaanjoen rantaa, vaikka osa näistä ei edes ole virallista Keskuspuistoa vaan Helsinkipuistoa ja osa taas hallitsevan tulkinnan mukaisesti ei ole puistoa ensinkään. Äänestyspaikoilla tulisikin olla esillä kartta, johon uhatut viheralueet olisi rajattu ja nimetty.

Jos taas Helsinki jaettaisiin vaalialueisiin esimerkiksi suurpiirien mukaan, jolloin voisi äänestää vain oman lähialueensa metsiä, tällöin lähtökohtana tulisi olla alueellinen viheraluetasapaino.

Vaali toimisi pudotuspelinä; jäljelle jäisi sama määrä viheralueita tai suhteellisesti sama pinta-ala viheralueita per suurpiiri. Jos vaali toteutettaisiin alueellisena, se olisi piiru kaupunginosademokratian suuntaan.

Toisaalta varsinkaan nuoret ihmiset eivät välttämättä samastu asuinalueeseensa, koska he muuttavat usein, tekevät työtään ja harrastavat oman asuinalueensa ulkopuolella. Toiseksi, välttämättä omaan kotiseutuun liittyvät asiatkaan ole kovinkaan tuttuja. On mahdollista elää koko ikänsä Herttoniemessä tietämättä, missä on Laajasalo.

Kolmanneksi, tällainen aluedemokratiamalli - joka ponnistaa samasta ideologiapohjasta kuin alkuperäinen itseriittoisten puutarhakaupunkien idea - siunaisi nimbyilyn, eli ihmisten ei olisi suotavaa eikä edes mahdollista ottaa millään tavalla kantaa muihin kuin oman elinmpäristönsä asioihin.

Michael Perukangas
puistotutkija ja -aktivisti
Oslo, Norja